 |
| Tämä ei ole viinimainos, vaan intertekstuaalinen kikka. |
Ajattelin että ikuisesti naiset ovat saaneet elää raiskauksen ja hyväksikäytön pelossa. Vuosituhansia niitä on myyty miesten tarpeiden mukaisesti kuin karjaa tai esineitä. Näin Soilikin olemattoman kokoisena kyyhöttävän sänkynsä reunalla ja häpesin sille aiheuttamaani tuskaa. (s. 226)
Mesimarjani, pulmuni, pääskyni on kertomus herännäispiirien pedofilisestä insestistä, sen seurauksista ja vaikutuksista uhrin lähipiiriin ja elämään. Aihe on todella rankka, ja sen mukainen on Ravilon kielikin.
Sen nännit olivat juuri sellaiset, jotka olin pornovideoista valinnut: pienistä nännipihoista nousivat vaaleanruskeat herkut. Otin toisen suuhuni, kuljetin kieltäni nännin ympäri, lipsutin sen päätä. (--) Käteni vapautuivat haparoimaan tietä sen kaikkeinpyhimpään, eikä se ollut piilossa vaan tyrkyllä.
Se sulki jöötin käteensä, työnsi esinahan taakse, kutitti sormella terskan reunaa, painoi kevyesti peukalolla aukkoa ja huohotin himosta. (s. 16)
Tämän Ravilon Finlandia-ehdokkaanakin olleen teoksen alku oli niin suoraa tekstiä, että vaikken kavahda arkoja aiheita enkä ronskiakaan kieltä, melkein luovuin tarinasta. Mietin, onko kirjassa muuta kuin suorasukaista seksin kuvausta, pornon suurkuluttajan unelmia ja niiden täyttymyksiä. Kannustin kuitenkin itseäni jatkamaan toiveikkaana, sillä arviot Mesimarjani, pulmuni, pääskyni -teoksesta ja tämän Finlandia-ehdokkuus olivat omiaan houkuttelemaan kulkemaan eteenpäin.
Jatkaminen todella kannatti! Ravilo taikoi silmieni eteen liikuttavia ja raastavia ihmiskohtakoita, hirveyttä ja raakuutta, välinpitämättömyyttä ja kiihkoa, toisaalta vilpittömyyttä ja epävarmuutta. Ravilon mukana oli helppo olla heikomman puolella, joskaan se ei ollut selvää, kuka on milloinkin heikko, heikoin. Juoni kulki ja kieppui, kaikki ei ollutkaan itsestäänselvää. Tapahtumat etenevät kiinnostavasti samalla, kun yhteiskunta muuttuu luokkayhteiskunnasta nykyiseen, jossa Kokoomuskin kertoo kirkkain silmin olevasnsa työväenpuolue. Tässä ajan virrassa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni tuo kipupisteitä esiin, ja voimme miettiä, kuinka paljon nyky-yhteiskunnassamme on vastaavaa ennakkoluuloisuutta:
(--) Eihän se voinut olla mahdollistakaan, että aikuinen mies ja lapsi joka oli alle kymmenen... oliko semmoisesta ikinä kuultu.
Illalla pastorin lähdettyä seurakuntataloon pitämään hartaushetkeä jota Sääskivedellä kutsuttiin seuroiksi ruustinna soitti äidilleen, joka sanoi Elinalla aina olleen taipumusta liioitteluun: ei lapsen puheita kannattanut niin vakavasti ottaa. (--) eikös se ollut se kotiapulaisen avioton poika, mistä tiesi millaiset perintötekijät oli äidiltään saanut.
"Äiti", ruustinna tuskaili, "tämä Maija on ollut neljäntoista, kun hänet on raiskattu ja hän tuli siitä raskaaksi. Eihän nelitoistavuotias voi kovin paheellinen olla!"
"Voi voi sinua Elina rukka, sinä sitten jaksat olla sinisilmäinen. Piiat ovat epäsiveellisiä jo syntyessään ja poika on perinyt huonot taipumuksensa äidiltään. (--)" (s. 90 - 91)
Hilkka Ravilo on toiminut elämänsä aikana lukuisissa eri työtehtävissä ja on lapsuudessaan elänyt körttiläispiireissä. Tausta näkyy tarkkanäköisyytenä ja toisistaan hyvin erilaisten ihmisten luonnollisena ja elävänä kuvauksena. Mesimarjani, pulmuni, pääskyni on epäilemättä tärkeä kirja, ja se on tehty taiten.
Suosittelen tätä kaikille, jotka eivät kaihda hankalia aiheita. Itse aion lukea ehdottomasti lisää Raviloa, vaikka monia hänen kirjojaan kuvataan dekkareiksi. Tulen nyt viimein kuitenkin ylittämään dekkariestoni!
Tähtiä: 4/5
Kiitos kirjablogien - ilman tätä verkostoa en olisi ehkä koskaan kuullut Ravilosta. Hänestä on aiemmin kirjoittanut ainakin Jori, Booksy, Kirsi ja Salla, joka onkin ansiokkaasti koonnut postauksessaan Ravilon koko tuotantoa.
Jotkut arviot ovat olleet eri mieltä. Itse kuitenkin näen ronskin kielen ja elämän raadollisuuden suorasukaisen kuvauksen tukevan tämän teoksen ihmiskuvausta. Lukijan on luovuttava omista estoistaan ja päästävä näkemään surulliset ihmiset kirjoituksen pinnan alta.
Luin Mesimarjani. pulmuni, pääskyni osana Morren emännöimää Kuusi kovaa kotimaista -haastetta ja Nooran vetämää Rumat kapinalliset -haastetta.
Loistava kirjoitus! Sait jotain olennaista kiinni tuossa, kun kirjoitit että ei ole selvää kuka on milloinkin heikko, heikoin... Kipupisteisiin tämä osuu, erehtymättömästi, edelleen.
VastaaPoistaIhan mahtavaa lukea tällaisia arvioita. En ehkä pystyisi tätä kirjaa lukemaan, mutta sehän blogeissa niin hienoa onkin, että voi lukea toisten taitavia kirjoituksia.
VastaaPoistaMäkään en ole ennen kuullutkaan. Yhdyn sitä paitsi edellisiin kommentteihin!
VastaaPoistaKiitokset!
VastaaPoistaBooksy, kiitos vain vinkistä!
Amma, on selvää, että kaikille tämä ei sovi, mutta valtaosa kirjassa on toki muuta kuin suorasukaisuutta.
Helmi-Maaria, minulle oli totaalinen yllätys, että tällä kirjalla oli ollut Finlandia-ehdokkuus. Olisi voinut kuvitella, että sen myötä julkisuuskin olisi ollut laajempaa. Toisaalta muistaako moni ihan kaikkia palkittujakaan? On kuitenkin hienoa, että Ravilo on esillä blogeissa!
Hienoa että löysit kirjan ja kirjoitit siitä näin hyvin! Olen Ravilon kestofani, tosin harmittaa että hän ei ole saanut Myllylahti-kustantamolta yhtä hyvää kustannustoimitusta tuekseen kuin Atenalta. Mutta olen siinä käsityksessä että Myllylahdessa on johtajanvaihdoksen myötä kenties tapahtumassa uusia kuvioita, joten saa nähdä mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaHieno ja innostava postaus! Tämä osuu ja uppoaa ehdottomasti Rumiin Kapinallisiin, oikein hyvä poiminta!
VastaaPoistaHienoa, että olet haasteessa mukana :)
Kiitos, Salla! Kiinnostavaa tietää, että kustantajalla on ollut tuollainen vaikutus Ravilon kirjoihin. Tämä on arvokas tieto, kun jatkan muihin teoksiin.
VastaaPoistaHyvä, Noora! Haasteessa on upeaa olla mukana :-)!
Paula, minä oikein kaipaan vahvaa tarinaa, mutta siinä ei saa olla eläimiin tai lapsiin kohdistuvaa vahingontekoa. Tässä on lapset, tytöt...minä tukehdun tuosta ja kun se liitetään näihin uskonnollisiiin piireihin niin...
VastaaPoistaSen sijaan, luen kyllä vaikka miljoona kertaa Oatesin Kosto:Rakkaustarina, sillä kestän tiedostaa, miten naista on kohdeltu kautta aikain ja miten se jatkuu siellä sun täällä niin kauan kuin maailma on.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ihan oikeasti tekee minut sairaaksi, hauraaksi, haperutuvaksi ja vain ihmettelen, mikä peto ihminen onkaan.
Kirjan sitaatit olivat kiinnostavat, joten melkein vaikea olla lukematta kirjaa, mutta harkitsen. Kiitos vahvasta vinkistä!
Leena, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on todellakin jotakin aivan käsittämättömän surullista ja kamalaa. Siinä loppuu minun ymmärrykseni ja työkaluni. Mesimarjani, pulmuni, pääskyni kuvaa kyllä hyväksikäyttöäkin kammottavalla tavalla, mutta se ei ole kuitenkaan kirjan koko juju eikä edes pääasia. Enemmän lukija joutuu myötäelämään uhrin persoonan kanssa ja toisaalta turhautumaan ympärillä olevien ihmisten tekojen vuoksi.
VastaaPoistaTaidanpa lisätä Oatesin pitkään listaani! Kiitos, Leena!