 |
| Kuva: freedigitalphotos.net / photostock |
Pentti Saarikoski -kirjoituskilpailu on menossa ja kääntymässä hiljalleen kohti loppukiriä. Osallistumisaika päättyy 30.3.2012. Kuka on lähtenyt mukaan? Lily kaipaili aiemman postaukseni kommentissa vastikään kuulumisia kilpailukirjoitusprosessista. Miten kirjoittaminen on edennyt, miltä tuntunut? Olisipa totta vieköön ilo kuulla, miten kullakin menee! Heittäkää kuulumisia omaan blogiinne tai tänne kommenttina. Jos kirjoitatte omaan blogiinne, olisi mukavaa, jos vinkkaisitte postauksestanne tännekin!
Saarikoski-kilpailuun en itse osallistu. Oma käsikseni on ihan hyvässä vaiheessa, joskaan en ole pystynyt rakentamaan itselleni sellaista kirjoitusrutiinia, jota ennen joulua suunnittelin. Rutiinin luominen ei kuitenkaan ole koskaan myöhäistä, joten siihen suuntaan olen matkalla. Tavoitteena on, että käsis on kasassa, kun Päätalo-instituutin kurssi toukokuussa päättyy. Eilen lähetin kurssille toisen tekstinäytteen - ja nyt jännittää aivan tavattomasti.
Minä en ole oikein kilpailuunosallistujaluonne. Olisi jotain materiaalia lähetettäväksi, mutta en osaa uskoa, että kilpailu olisi se juttu, jonka kanssa lähtisin yrittämään. Toisaalta kilpailu voisi olla hyvä motivaattori saattaa jotakin konkreettisesti loppuun. Onhan tässä vielä aikaa, josko innostuisin viimeistelemään raapileita ja katsomaan mitä niistä saisi aikaiseksi.
VastaaPoistaKirjoitusrutiinin kanssa olen vahvasti plussan puolella. Olen ottanut tavoitteeksi kirjoitta joka päivä edes hiukan, että fiilis pysyy yllä ja jotakin tapahtuu. Nanowrimo oli taas hyvä muistutus siitä, että aikataulussa on kirjoittamisen verran tilaa ja se euforinen olo, jonka motivoituminen saa aikaiseksi on kyllä kaiken vaivan väärti. Lopputuloksesta ja tuotoksesta en niin tiedä, mutta ainakin on mistä muokata :)
Ahmu, hienoa kuulla kokemuksistasi! Juuri raakatekstin saaminen kasaan on rutiinin etu. Työskentelylle on varattu aika, eikä se silloin kilpaile muiden tehtävien kanssa, kuten minun elämässäni tällä hetkellä. Säännönmukaisuuteen minäkin olen matkalla.
VastaaPoistaKilpailut eivät minuakaan ihan mahdottomasti houkuttele, mutta se hyvä puoli niissä on, että saa aiheelle raamit ja aikataulun kirjoittamiselle. Tiedän kirjoittajia, jotka osallistuvat melkein mihin tahansa kilpailuun - ei kilpailun, vaan kirjoittamisen vuoksi. Kilpailut ovat myös oivallisia tapoja saada tekstejä julki.
Kilpailun voittaminen olisi minusta noloa. Pelkäisin, että ihmiset pitäisivät minua narsistina, ja uskovan fanaattisesti olevani paras, kun kilpailun raati niin sanoo. Siis eihän hyvin erilaisia tekstejä voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
VastaaPoistaMutta kustannussopimus houkuttaa minua, ja kilpailun järjestäneellä kustantajalla täytyy olla intoa käydä niitä käsikirjoituksia läpi. Lisäksi on varmuus siitä, että saa noin puolessa vuodessa tietää, että onnistuiko. Toinen vaihtoehtohan on se Satakielen blogissakin esille tullut loputon odottelu.
Olen julkaissut omat eroottiset runoni blogissani Tanssi Elämänpellossa, ja joitakin runoja on julkaissut Leena Lumi omassa runoblogissaan, joten ei aihettä lähetellä enää niitä runoja minnekään kilpailuun. Uusia runoja siltä alueelta tuskin syntyy...
VastaaPoistaOikein hyvää ja antoisaa viikonloppua, Paula.<3
Vau tämähän on mielenkiintoista:)
VastaaPoistaLily, kurjaa, että syntyy mielikuva (jos se edes vain sitä on), että vain kilpailuun osallistumalla voi luottaa siihen, että saa käsiksestään kustantamosta kohtuullisessa ajassa vastauksen. Kustantamot järjestävät kirjoituskilpailuita - Saarikoski-tyyppisistä puhumattakaan - kuitenkin varsin harvoin koko kilpailukenttään verrattuna.
VastaaPoistaAili-mummo, täytyypä käydä lukemassa runojasi!
Mustaleski, loistavaa, että kiinnostuit! :-)