 |
| Päätalo-keskus peittyy lumeen tai pieni trikkikuvaus korostaa mittasuhteita, mutta lunta tänä talvena riittää! |
Päätalo-instituutin tiivis ja tuhti talviviikonloppu on takana. Voin kertoa olevani väsynyt mutta voimaantunut.
En ole oikeastaan sitten elokuun tehnyt mitään merkittäviä panostuksia käsikseni eteen. Ok, olen muutaman luvun saanut raakakirjoitettua, mutta se ei ole paljonkaan. "Olet ollut talvilomalla", aina niin myötäelävä Taija sanoi, mikä tietysti lämmitti minun mieltäni. Sitä se ei muuta miksikään, että olen ollut laiska. Totesinkin tähän, että talviunessa minä olen ollut.
 |
| Hyvä on uinujan uneksia... Hotelli Herkon ikkunan takaa kurkistelevat nämä hahmot. Kirjoittajan painajaisuniako lienevät? |
Paha saa tässä kertomuksessa palkkansa, sillä nyt mulla on aivan hirrrvee tavoite saada käsiksen raakavedos valmiiksi huhtikuun loppuun mennessä. Tähän mulla on itsekeksityt työkalut: Taijan ja ryhmän kuvat vaatimassa mua joka ilta tekemään tekstiä eteenpäin. Laitan edistymisraporttia myös tänne blogiin, jotta sosiaalinen paine kasvaisi mahdollisimman suureksi. Saa tökkiä ja tuuppia!
Mutta kaikki muu viikonlopussa olikin sitten hirrrveen mahtavaa. Sain taas nostepalautteen. Parasta ehdottomasti oli, kun eräs kirjoittajakaverini sanoi palautteessaan haluavansa antaa romskuni tyttärelleen luettavaksi. Voi sniiiif sentään ja huhhuh, miten kannustavaa.
 |
| Kahvia Päätalo-instituutissa aina riittää! |
 |
| Sukset, että minulla olisi luistava kynä, ja käpälälaudat, että pysyisin kirjoituspöydän ääressä. |
Hei, mitkä ovat teidän mielestänne parhaita alkuja tai/ja loppuja kirjallisuudessa? Laittakaa kommenttiboxiin suosikkinne! Mun yks sydämensulattaja on Kamelianaisen loppu:
Toistan, että Marqueriten tarina on poikkeus; mutta jos se olisi ollut jotakin sellaista mitä tapahtuu joka päivä, ei siitä olisi kannattanutkaan kirjoittaa.
Minä olen hirveän huono muistamaan kirjojen alkuja ja loppuja... Tai no nykyään merkitsen lukupäiväkirjaani kirjasta ensimmäisen lauseen, mutta eipä silti tule yhtäkkiä mitään pysäyttävää mieleen ;)
VastaaPoistaVillasukka, mulla on ihan sama "ongelma". Saatan kyllä muistaa, jos jokin on jäänyt mieleen, mutta ulkoa en niitä muista. Tämä Kamelianainen on yksi, jonka muistan, toinen on Anna Kareninan alku, mutta senkin vain tapaillen. Suomalaisesta kirjallisuudesta tietysti legendaariset Täällä Pohjantähden alla ja Tuntematon sotilas... Lukupäiväkirjaan niiden merkkaaminen on aika kiva idea! :-)
VastaaPoista