Kirjoitan vaikka rytmi muuttuu

www.freedigitalphotos.net / graur codrin

Pitkästä aikaa kirjoittamispostaus!


Käsis

Käsis menee eteenpäin, joskin se potee edelleen identiteettikriisiään. En tiedä vieläkään, kenelle se on suuntautunut (suunnattu?), enkä oikein tiedä sitäkään, mitä genreä se edustaa. Realistista proosaa se on joka tapauksessa, ei fantasiaa tai runoa vaikka miten päin kallistaisi. Olen tosin alusta asti miettinyt, lisäisinkö joukkoon hiuksen hienon, ilman kevyen fantasiajuonteen, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt toteuttamatta.

Onkohan muiden teksteillä tällaisia identiteettipulmia?

Kirjoittaminen maistuu hyvin. Tekstiä tulee, ja henkilöt alkavat olla jo niin tuttuja, että niistä kirjoittaminen on helppoa. Ne elävät omaa elämäänsä kuljettaen tarinaansa eteenpäin. Koska olen kirjoittanut jo luonnoksen Käsiksen lopusta, tiedän, mihin ollaan menossa. Kaikkia oiko- ja kiertoteitä en kuitenkaan vielä osaa edes aavistaa. Nyt mennään käännekohdassa, jossa päähenkilö luulee ottavansa tilanteen haltuunsa.

Olen huomannut, että henkilöhahmojen puhe dialogeissa on Käsiksen etenemisen myötä muuttunut. Joudun siis toisella kirjoittamiskerralla yhdenmukaistamaan puheen. Olen myös tehnyt päätöksen siitä, että tapahtumat keskittyvät Ouluun, jolloin voin käyttää hyvää paikallistuntemustani hyväksi, kun asetan tapahtumia ympäristöön. Mikään Oulun kaupungin reittiopas kirjasta ei ole tulossa, sillä ympäristökuvauksia on aika vähän. Ympäristö ei ole Käsiksessä kovin merkityksellinen, mutta jotenkin on helppo kirjoittaa, kun tietää, missä henkilöt liikkuvat. Aluksi nimittäin kirjoitin tarinaa johonkin kuvitteelliseen paikkaan, mikä on aika hankalaa. Miten te muut kirjoittajat olette asian kokeneet?


Tilaustekstit

Tilausteksteistä sain hyvää palauteta. Tekstit toimivat tarkoituksessaan ja sain lisätöitä. Hienoa! (Tai kuten lukion persoonallinen historianopettajani tapasi elämänviisauteensa nojaten sanoa: makkaralla on kaksi päätä. Joudun tekemään vakavaa aikataulusuunnittelua, jotta kaikki tulee tehdyksi.)


Blogikirjoittaminen ja kritiikit

Tämän blogin alkulauseissa mietin sitä, miten täällä pitäisi itseään ilmaista ja kuinka blogiin kirjoitetaan. On hämmästyttävää havaita, etten ole pitkään aikaan enää erityisemmin miettinyt ilmaisuani, vaan tekstiä tulee helposti. Blogikirjoittaminen on tosi hauskaa! Aina silloin tällöin saan vieläpä sähköpostiviestejä satunnaisilta lukijoilta, jotka ovat milloin minkäkin syyn vuoksi tulleet blogiini. Viimeksi viestejä on tullut Piippolan vaarin lastenlaulufestivaalin jälkimainingeissa. Mukavaa!

Blogikirjoittaminen on myös tuloksellista. Kirsin kirjanurkassa blogisti Kirsi Hietanen kirjoitti Aamulehden jutusta, jossa useat kirjabloggaajat nostettiin oikeiden kriitikoiden kanssa miltei samaan kastiin - Kirsin mainio blogi muiden mukana. Olen huomannut, että blogeja seurataan tarkkaan myös kustantamoissa. Facebookissa tuon tuosta on joku tuttu blogi esillä kustantamojen sivuilla, ja julkisuudesta hyötyy sekä blogi että tietysti kustantamo. Esimerkiksi omassa blogissani esillä ollut Pia Pesosen Urho Kekkonen Straße on ollut katsotuimpien kirjoitusten joukossa pitkään sen jälkeen, kun Teos nosti sen esiin Facebookissa. Sain kirjailijalta kirjoituksestani kiitosviestin, sillä ilmeisesti myös Urho Kekkonen Straßea on luettu kirjoituksen jälkeen enemmän kuin ennen sitä. Hienoa, että laadukas kotimainen kirjallisuus kiinnostaa! Suosittelen edelleen kaikille Pesosen esikoista!

Edelliseen liittyy myös se, mitä Hanna pohti äskettäin omassa blogissaan: mitä lehtikritiikki vaikuttaa kirjan suosioon. Kirjoituksen jälkeen on käyty mukava keskustelu, jonka lopputulemana voitaneen pitää sitä, että ylipäätään kirjan esilläoleminen on kirjalle hyvä asia. Sillä ei välttämättä ole niin paljon merkitystä, onko kirjasta pidetty vai ei. Mainittakoon tässä kuitenkin vielä, että Hannan esikoisesta Ennustus on Hesarissa pidetty. Hyvä, Hanna! :-)

Rytmi muuttuu

Kirjoittamisieni rytmi on nyt kuitenkin muuttumassa. En osaa ennustaa, millä tavalla rytmin muutos vaikuttaa ja näkyykö se edes varsinaisesti ulospäin. Lähden nimittäin keksiviikkona kolmen vuoden vapaan jälkeen takaisin leipätyön kimppuun! Joka tapauksessa aiemminkin olen lukenut ja kirjoittanut pääsääntöisesti iltaisin, sillä päivällä olen touhuillut lasten kanssa. Nyt sama jatkuu, mutta arkirytmi muuttuu. Katsotaan, mitä tuleman pitää!