Olen pikkutyttönä katsonut Peukaloisen retkiä televisiosarjana, mutten koskaan tätä ennen lukenut sarjan taustalla olevaa nobelpalkitun kirjailijan teosta Nils Holgersonin ihmeellinen matka. Kiinnostuin kirjasta, kun luin Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita -kokoelmat ja opin, että satu on kirjoitettu alunperin (maantiedon) oppikirjaksi ruotsalsisiin kouluihin. Halusin lukea Peukaloisesta pojilleni, ja kirjavalinta osuikin tällä kertaa nappiin.
Nils Holgersonin ihmeellinen matka kertoo pojasta, joka on ilkikurinen kakara ja oikea riesa sekä vanhemmilleen että kotitilansa eläimille. Tonttu taikoo pojan peukaloiseksi, joka lähtee Martti-kotihanhen kanssa metsähanhien mukaan muuttomatkalle Lappiin Skånesta läpi Ruotsin. Matkalla poika oppii asioita elämästä samalla, kun ihailee Ruotsin maisemia hanhen selässä matkaten. Kirja onkin näin ollen paitsi huikea seikkailu, myös matkakirja ja kasvukertomus.
Nils Holgersonin ihmeellinen matka on oivallinen satu, mutta kieltämättä siitä paistaa läpi alkuperäinen tarkoituksensa (lyhentämisestä huolimatta). Olin hieman huolissani, jaksavatko pienet kuuntelijat pysyä skarppina läpi maisema- ja elinkeinokuvausten hienon, mutta aika niukan kuvituksen kanssa, mutta he olivat kerrassaan lumoutuneita tarinasta. Luimme satua pätkissä iltasatuna, ja jokaisena iltana olisi pitänyt vielä jatkaa eteenpäin, kun oli jo aika lopettaa ja ummistaa silmät. Nelivuotias esikoiseni sanoi parasta olevan, kun Nils on peukalon kokoinen. Kieltämättä se todella on tarinan pihvi! Myös minä vaikutuin, ja silmät vedessä luin tarinan loppukappaleet. Vahvaa kuvausta oli pitkin matkaa, ja yksi näyte olikin maistiaisena aiemmin blogissani täällä.
Tv-sarjaan verrattuna kirjassa on tapahtumia mielestäni vähän. En ole sitten lapsuusvuosieni katsellut Peukaloisen retkiä, mutta muistelen, että sarjassa oli enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Arvatenkin jokaiseen sarjan jaksoon on ollut saatava jokin yhtenäinen kiinnostava juoni, jolla on alku ja loppu. Kirjassakin on Smirre-kettu, joka ahdistelee hanhiparvea, ja Gorgo-kotka, joka on hieman ristiriitainen hahmo, mutta Peukaloisen hamsterikaveri puuttuu kokonaan. Se on tv-sarjaan keksitty temppu. En muista myöskään sitä, että tv-sarjassa Peukaloinen olisi tavannut kirjailija Selma Lagerlöfin itsensä, niin kuin kirjassa tapahtuu. Sekä televisiosarja että varsinkin Nils Holgersonin ihmeellinen matka ovat molemmat ehdottomasti suositusten arvoiset!
---------------------
Tiesittekö muuten, että Selma Lagerlöf antoi Nobel-kultamitalinsa keräykseen, jonka tuotto käytettiin Suomen tukemiseen talvisodan jaloissa, tai että Lagerlöfillä oli kirjeyhteys muun muassa Juhani Ahoon, Jean Sibeliukseen ja F. E. Sillanpäähän? (Ks. Lagerlöf Wikipediassa)
Minua vähän hävettää että olen omistanut tämän kirjan ties kuinka kauan mutten ole silti lukenut.
VastaaPoistaJoka tapauksessa.. aivan ihana arvio! Ja hauska kuulla, että myös poikasi pitivät tarinasta. Ehkä minä voisin lukea tämän miehelleni ääneen?
Minäkin katsoin tätä pienenä silmä kovana telkkarista ja alkutunnari on yhä mielessä. :)
Olipa kiva kuulla pienten poikien (ja äidin!) Lagerlöf-lukukokemuksesta! Pitäisi itsekin lukea tätä lapsille joskus.
VastaaPoistaMinullakin on ollut pienestä tytöstä asti kirja hyllyssäni, mutta en muista olenko lapsena lukenut kirjaa. Onkohan kirjani sama, kun se on nimeltään Peukaloisen retket villihanhien seurassa ja ruotsiksikin se on sama kuin tuo sinun ilman sitä "genom Sverige"?:)
VastaaPoistaHei Paula oli kiva lukea esittelysi Selma Lagerlöfin kirjasta! Minäkin seurasin Peukaloisen retkiä telkusta ja tunnusmusiikin voi vieläkin kuulla korvissa soivan. Hankin tänä kesänä Peukaloisen retkistä kuvitetun kirjan, joka perustuu siihen animaatiosarjaan. Teksti varmasti poikkeaa aika paljon tuosta alkuperäisestä, vaikka se onkin lyhennetty.
VastaaPoistaMinä katsoin Merin kanssa aikanaan jokaikisen Nilsin jakson televisiosta. Muistaakseni nauohoitinkin ne. Aivan hurmaavaa.
VastaaPoistaEuroopan matkoillamme ns. kotihotelliksi muodostui Saksassa pieni hotelli, jossa ulkopuolella ankkatarha. Ravintolan valomerkki oli se, kun ankat kävivät yöpuulle ja kulkivat polkua pitkin yöksi sisälle. Meidän piti kuvata linnut, sillä Meri väitti tosissaan, että Kebnekaiselainen oli se yksi tumma ankka...
Voi! Nyt minulla soi se biisi päässä! Varmaan soi koko loppuillan: "Niiils Hoolgerssooon...." :D Kiitos!
VastaaPoistaMinä katsoin tuota sarjaa pienenä. Se oli kiva.
Leinikki
Uskokaa, tunnari on soinut minunkin päässäni nyt pari viikkoa, eikä hevilläkään pois lähde ;-D!
VastaaPoistaLinnea, ääneen lukeminen on verraton idea. Tämän lukee aikuiselle varmasti varsin nopeasti, itsekseen yhdeltä istumalta.
Maria, suosittelen ehdottomasti lasten kera tarttumaan. Kasvutarina ja seikkailu ovat lapsille hyväksi. Lagerlöf on välttänyt turhan (imelän) opettavaisuuden, vaikka Nilsistä tuleekin matkan ansiosta kelpo poika.
Sonja, kyseessä on eri kirja, tosin toki alkuperäinen Lagerlöfin teksti on ihan sama. Sinun kappaleesi on todennäköisesti lyhentämätön ja Juhani Ahon suomentama suurin piirtein samaan aikaan, kun teos julkaistiin Ruotsissakin. Tämä on uudempi suomennos vuodelta 1989. Nämä kirjan vaiheet selitetään tämän 2008 painetun niteen lopussa. Olisipa jännä kuulla sinun lukukokemuksestasi eri versiosta! Ota haaste vastaan..! :-)
Sara, kyllä, muistiini tukeutuen uskallan väittää, että teksti poikkeaa alkuperäisestä, mutta taustaidea on sama. Tässähän olisi ihan vertailevan tutkielman paikka! :-)
Leena, miten ihania muistoja! Lagerlöfin tarina on niin mieleenpainuva ja sympaattinen. Siinä on moni klassikon ominaisuus kohdallaan: ystävyys, kehittyminen, vapaus, vastuu...
Leinikki, mukavaa, että sait korvamadon :-D! Peukaloisen retkien tunnari oli itse asiassa kummityttäreni häävalssina! Nils Holgersonin ihmeellisestä matkasta on moneksi!
Ooohh, mielenkiintoinen arvostelu ja arvostelun kohde! Ja iso kiitos, kun kerroit noin kiehtovaa, uutta tietoa Lagerlöfistä. Selma alkaa kovasti kiinnostaa!
VastaaPoistaIdeanus, minäkin kiinnostuin Lagerlöfistä enemmän, kun vähän tutustuin häneen. Aiemmin en ole edes tiennyt, että Peukaloisen retket pohajutuvat tähän hänen oppikirjaansa!
VastaaPoistaKiva, että pidit ja sait jotakin mukaasikin! :-)