300 kasvia Suomen luonnossa esittelee nimensä mukaan suomalaista kasvillisuutta kirjoittajan itsensä ottamien selkeiden kuvien kera. Risto Ihamuotila on kerännyt herbaariotaan valokuvaamalla kasveja elinympäristössään. Harrastus on vanhaa perua kirjoittajan kouluajoilta, kun kasveja piti kerätä ja tunnistaa koulutehtävänä.
Olen itse usein harmitellut, ettei minun kouluaikanani enää tällaista kesätehtävää oppilaille annettu, vaan kasvit opeteltiin biologian kirjojen värikuvista, jos niistäkään. Olen kuitenkin sikäli omasta mielestäni onnellisessa asemassa, että olen saanut elää ja kasvaa metsän ja peltojen katveessa. Moni kasvi on lapsuudesta tuttu, mutta nimet ovat unohtuneet. Moni kaupungissa ikänsä asunut tunnistaa kasveja vähemmän, mutta kiinnostus saattaa silti olla suuri. Ihamuotilan 300 kasvia Suomen luonnossa on näissä oloissa syntyviin tarpeisiin oivallinen opas.
Kirjanen on näppäränkokoinen vaikka laitettavaksi povitaskuun metsäretkelle tai niittypiknikille. Kirjassa kasveja esitellään kasvuympäristönsä mukaan, jolloin lajien löytäminen voi olla vaivatonta. Mielenkiintoinen osuus teoksessa on esimerkiksi sitkeistä kasveista kertova luku Kukkia katukivien välissä. Näin siis myös kaupunkiympäristössä voi harrastaa kasvien keräystä ja tunnistamista! Yhtä mielenkiintoinen on muun muassa Maanvalloittajiksi nimetty luku, jossa opas pureutuu vimmatusti leviäviin kasveihin, joita monesti myös tämän ominaisuutensa vuoksi syvästi vihataan. Opas esittelee kasveja erityisesti Etelä- ja Keski-Suomesta, jossa kirjoittaja on pääasiassa liikuskellut. Tunturialueiden kasveja ei ole mukana lainkaan. Kustakin kasvista kerrotaan lyhyesti vain olennaisin, ja kukkivista kasveista mainitaan tyypillisin kukinta-aika.
300 kasvia Suomen luonnossa kuuluu Otavan retkioppaiden sarjaan, jossa on aiemmin julkaistu muun muassa Ötököitä Suomen luonnossa ja Puut ja pensaat Suomen luonnossa. Tällaiset opaskirjat ovat kiinnostavia kumppaneita mihin tahansa luonnon helmaan.
Tästä teoksesta on aiemmin kirjoittanut ainakin Marjis.
HItsi vie, tällaisesta en tiennytkään! Pitääpä tsekkailla miltä tämä näyttää kaupassa, minulla kun ei vielä kasviota ole vaikka mukamas biologi.. :) Kiitos hyvästä arviosta, Paula!
VastaaPoistaKiva, jos kiinnostuit. Kannattaa huomata, että tämä opas ei ole mikään kasviTIETEELLINEN teos, vaan herbaarion tapainen "tässä on tämä kasvi" -kokoelma. Tosi kiva kirja kuitenkin kasvien tunnistamiseen, johon se on tarkoitettukin!
VastaaPoistaMinä sain käydä vielä koulua, jossa sai kerätä kahden suven aikana 80 kasvia. Minä keräsin 200 ja sain kasvistostani 10+, sillä opettelinvielä joka kasvin latinaksi, vaikka sitä ei enää minun aikana tarvinnut.
VastaaPoistaNyt puutarhastamme ja lehdostamme löytyy yli 300 kasvia. Jouduin kerran nimeämään kasvit ja laskin ne samalla kun koulujen luokkia kiersi meillä luonnontiedon tunnilla.
Olen huomanntu, että monet eivät tunnista edes tavallisimpia niittykukkiamme. Mikä vahinko!
Aivan upeaa, Leena, että olet etsinyt ja nimennyt oman puutarhasi ja ympäristön kasvit! Jaksaisinpa samaan. Meillä piha rajoittuu kuivaan mäntykankaaseen, jonka kasvit ovat minulle tuttuakin tutumpia. Olen opettanut pojillemme metsän kasveja. Tärkeimmät he jo tuntevatkin, mikä minua ilahduttaa. Niittykasveja katselemme sitten, kun teemme matkoja minun vanhaan mummolaan.
VastaaPoistaOn totta, että nykyään kasvitietämys ei ole enää yhtä relevanttia kuin agraarivaltiossa, mutta itse pidän sitä yleissivistyksenä edelleen. On sitäpaitsi pelkästään mukavakin tietää, mitä pihalla ja ympäristössä kasvaa. Tällainen 300 kasvia -kirja on hyvä ja yksinkertainen opas täysin tietämättömällekin, joskin myös kasveja tunnistava saa sieltä tukea luonnossa liikkumiselle.