Käsiksen edistyminen ei ole ollut huimaa kesäkuussa. Olen jatkanut kertomusta ja suunnitellut juoniliikkuja, mutta helle on sulattanut ajatukseni niin, että paperille asti ei ole suttaantunut valtavia määriä sanoja. Toisaalta moni kesäinen asia vie aikaa kirjoittamiselta, mikä ei minua haittaa. Kesä on ihana!
Tämäniltainen saalis on esimerkiksi vain rapeat tuhat sanaa. Niin kun raapustelisin joka ilta, vuoden päästä kasassa olisi jo reilut 365 000 sanaa, mikä olisi jo aiheellista jakaa jatkokertomuksiin - ehkä. Joka ilta en kuitenkaan pysty irrottamaan aikaa kirjoittamiseen, sillä muu elämäni haittaa kirjoituspuuhia. Aikaa vie myös lukeminen, mutta sen katson olevan vain oppia kirjoittamiseen. Aikaa kuluu myös tähän niin rakkaaseen harrastukseeni, bloggaamiseen, mutta tässäkin harjoittelen kirjoittamista, käytän kynääni.
Pikkuisen silti harmittaa kirjoitustahdin hiipuminen. Ketään muuta en voi syyttää kuin itseäni ja laiskoja istumalihaksiani. Tarinaa tulisi kyllä. Luin Sinisen linnan kirjastosta Saran kommentin, miten Antti Tuuri kirjoittaa rutiininomaisesti myös matkoillaan. Matkoillaan! Sillälailla! Ei onnistuisi minulta! Ellen sitten lähtisi kirjoittamismatkalle - ah, miten houkutteleva ajatus... Toisaalta minua lohduttaa lukea kirjoittajablogeista, että muillakin on kirjoittamislukko tai jotain.
Nyt luettavien kirjojen pinokin on kasvanut taas usealla mestariteoksella, joiden parissa viihtyisin alinomaa. Alkaa näyttää siltä, että joudun pistämään itseäni tiukoille tämän asian kanssa. Otan oman ajankäyttöni kunnolla talutusnuoraan. Niinkö?
On tämä vain kiinnostava matka! Nyt olen tullut sellaiseen vaiheeseen kirjoittamisessa, että koko Käsiksen sisältö ei pysy minulla ihan vaivatta hanskassa. Joudun tarkstamaan asioita, kuten sellaista, kuka tietää mitäkin, mitä on kerrottu, mitä jätetty kertomatta. Mitenkähän kokonaisuus pysyy kasassa? Sen saan selville vain kirjoittamalla lisää, enemmän, useammin.
Tsemppiä kirjoittamiseen! Hmm... Pitäisiköhän soveltaa Tuurin tyyliä bloggaamiseen ja postata reissullakin...
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista, mutta älä tunne huonoa omaatuntoa, kyllä tämmöisestä kesästä täytyy vähän nauttia laiskotellenkin!
VastaaPoistaTervetuloa pitkän käsiksen maailmaan! Tuoltahan ei voi välttyä, että välillä ei vain suju ja että homma tuntuu joskus hajoavan käsiin.
VastaaPoistaNauti kesästä ja muista itselleni ainakin erittäin tärkeä mantra: kirjoittamisen täytyy olla hauskaa! Jos kadotat hauskuuden, mitä järkeä on edes kirjoittaa, jos et kerran tee sitä leipätyöksesi?
Tsemppiä ja ihanaa aurinkoista kesää!
Tuhat sanaa päivässä on kyllä melkoinen määrä! Minusta ainakin, nimittäin jos itse kirjoitan päivässä 500 sanaa olen ihan että "jes, tänään tuli kirjoitettua paljon!" Yksi päivä kirjoitin noin 900 sanaa ja se taitaa olla ennätys mitä olen päivässä koskaan kirjoittanut. Jos joka päivä kirjoittaisi 1000 sanaa, niin kolmessa kuukaudessa olisi jo melko paksu romaani kasassa.
VastaaPoistaAjattelen, että tärkeämpää kuin kirjoittaa kerralla paljon silloin tällöin, olisi kirjoittaa edes ihan vähän joka päivä. Sillä tavalla tarina pysyy tuoreena mielessä ja siihen ei ehdi menettää kosketusta. Tosin en kyllä itsekään tuota ajatusta kykene noudattamaan, mutta noin periaatteessa :-)
Koita ajatella niin, että käsis edistyy vaikka et kirjoittaisi sanaakaan. Ajattelet sitä - alitajunnassasi ainakin. Se on aina edistystä (vaikka pientä) sekin.
VastaaPoistaMä en ole saanut aikaiseksi mitään. Prkl.
Eikös sitä sanota että hiljaa hyvä tulee :)
VastaaPoistaKiitos kaikille tsempistä ja kerakulkemisesta! :-) Kesästä tosiaan täytyy nauttia, Erja, vaikka matkoilla blogaten, jos siltä tuntuu, Maria...
VastaaPoistaMinna-Kristiina, kiitos arvokkaasta ajatuksesta! Noinhan se juuri on: nautinto on harrastuksessa etusijalla, vaikka painimaankin välillä joutuu. Kirjoittamisen ilo on tallella, jotenkin vain ei saa aikaiseksi. Välillä tuntuu usko loppuvan koko kirjoituksen aiheeseenkin, vaikka ihan oikeasti pidän sitä edelleen kiinnostavana.
Kyllä tämä tästä, vau, no eihän tässä sitten ole mitään hätää. Minulla ei ole minkäänlaista vertailukohdetta siitä, kuinka paljon on paljon tai vähän. Jokainen sana on tietysti edistystä, mutta välillä menee pitkiä pätkiä kerralla, välillä taas vain tökkii. :-) Mahdollisimman usein olisi hyvästä!
Morre, näin olen koettanut juuri ajatella :-). Varsinkin lukeminen ei ole kirjoittamisesta pois vaan sen puolesta! Toivon, että sinäkin saat avattua proosasuonesi ja teksti nousee jaloilleen. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan pakollista.
Villasukka kirjahyllyssä, niinpä niin... ;-D
Kaikki krijotiettu on varmaan kuitenkin eteenpäin, ja muutenkin uskoisin, että prosessi muuttuu helpommaksi, jos ei liikaa mieti jotain tulostavoitteita. Niitäkin on hyvä olla, mutta liian ankara itselleen ei kannata olla siltikään, jotta kirjoittaminen ei muutu pelkäksi puurtamiseksi.
VastaaPoista(siinäpä tämän päivän itsestäänselvyydet)
Ehkä paras teksti syntyy silloin, kun se tulee kuin itsekseen. Eli juuri niinä hetkinä, kun sitä ei ole pakko pusertaa itsestä irti? Keskustelimme asiasta eilen yhden syksyllä julkaisevan kirjoittajan kanssa ja hän sanoi kustannustoimittajansa huomanneen kässäristä ne kohdat, joissa hänellä oli ollut "flow" tunne. Toisaalta toinen kirjoittaja taas kertoi innostuvansa niin paljon välillä, että juuri ne kohdat piti kirjottaa kokonaan uusiksi, kun niistä ei saanut enää mitään selvää jälkikäteen. :D
VastaaPoistaTsemppiä kirjoittamiseen!
Jere, niin, minäkin ajattelen sillä tavalla, ettei turhan tarkkoja tavoitteita tarvitse olla. Ahdistun, jos joudun konemaisesti tekemään jotakin luovaa. Kuitenkin jokin hapuileva tavoite on oltava. Siinä voi sitten rimpuilla... Itsestäänselvyyksiä pitää välillä kuulla, jotta ne huomaa. Itsestäänselvyydet tulee muuten ottaneeksi vain itsestäänselvyyksinä... tiedäthän...
VastaaPoistaHanna, kiitos! Molempi parempi, siis, kai. Kirjoittajatyypistä riippuen, kenties? Tiedän, että omassa tekstissäni tietyt katkelmat ovat hienoja, kuten alku, jota lukiessa vieläkin pulssi kohoaa. Välillä olen ollut sellaisella diipadaapa-osastolla "töissä", jolloin ei flow'ta näkynyt mailla halmeilla. Nyt olen palannut taas parempaan. Koko ajan on silti ollut kiva kirjoittaa. Kesä on selvästi ajankäytön kannalta muheva kausi.
Nyt tavoitteeni on, että saisin tekstin kerran kirjoitetuksi, jolloin pääsisin tekemään sen toistamiseen.
hei, sivullani on lahja sinulle, j
VastaaPoistahaluaisi antaa sen sinulle ja ystävillesi. Toivon sen piristävän ja ennenkaikkea kannustavan sekä ispiroivan uusia tekstejäsi..
Kiitos, Aikatherine! Kävin lunastamassa lahjan ja katson, miten onnistun käyttämään sen :-)!
VastaaPoista