tiistai 28. tammikuuta 2014

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin

Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin. (Kalla det vad fan ni vill. 2005. Suom. Leena Peltomaa.) Otava. 2007.

Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotoisin on stereotypioilla leikittelevä ja niitä tuulettava teos maahanmuuttajista Ruotsissa. Tarina voisi kertoa ihan yhtä hyvin Suomesta. Mitä kaikkea sattuu ja tapahtuu monikulttuurisessa yhteisössä, siitä kertoo Mistään kotoisin.

Kirjan päähenkilö on Bahar, iranilaistaustaisen maahanmuuttajaperheen aikuisuuden kynnyksellä oleva tytär, joka tuntuu vähät välittävän siitä, mistä hän on kotoisin. Teos kertoo myös Baharin perheestä, koulusta, ystävistä ja läheisistä. Joukkoon mahtuu monenlaista tallaajaa ja mielipidettä. Ristiriidoilta, ennakko-olettamuksilta ja suorituspaineilta ei voida välttyä etenkään, kun Baharin poikaystävä Markus on ruotsalainen, ja perheet päättävät - tai ainakin joku päättää - ystävystyä keskenään.

Luin Mistään kotoisin kiinnostavana matkana monikulttuuriseen maahanmuuttaja-arkeen. Noin puolivälissä sain kuitenkin hauskasti näpäytyksen, kun teoksessa kuvataan Markuksen äitiä:

Pernilla oli niitä, jotka lukivat "murteellisella ruotsilla", "uusruotsilla", "maahanmuuttajaruotsilla", ja erilaisilla "lähiöruotseilla" kirjoitettuja kirjoja, jotta ymmärtäisivät oikeasti ja pystyisivät asettumaan niiden raukkaparkojen asemaan. (--) (s. 204.)

No, maahanmuuttajan asemaan asettuminen ei aivan ole ollut tavoitteeni, mutta hauskalla tavalla näkökulmani asettui tuossa kohdin kirjaa uuteen valoon!

Mistään kotoisin -teoksen jännite ja huumori syntyy kulttuurien kohtaamisista ja erilaisista näkökulmista. Näkökulmia on lopulta niin paljon, että henkilökavalkadi alkaa vuotaa yli. Minun oli hankala pysyä mukana, kuka on teoksessa kuka, ja mistä uudet hahmot aina tilanteisiin tupsahtelivat. Ehkä kuitenkin kirjan ajatus ihmisestä pelkkänä ihmisenä ilman liikoja määrittelyjä korostuu tässä väenpaljoudessa. Onko sillä lopulta väliäkään, keitä olemme ja mistä tulemme? Henkilömäärän runsaus tekee kuitenkin lukemisesta hieman työlään ja jopa puisevan jossakin vaiheessa. Erityisesti minulle kävi niin, koska kirja on ottanut muutenkin paljon aikaa. Olen kahlannut tätä pitkään, jo syksystä saakka!

Marjaneh Bakhtiari on itse Ruotsin maahanmuuttajia. Hän jos kuka tietää, miten määrittelyt ja odotukset voivat kahlita. Bahar selvittää asiaa tv-haastattelussa, jonka aihe on maahanmuuttajanuorten kulttuurinen kaksoisidentiteetti.

"Olet kasvanut Ruotsissa ja aloittanut koulunkäynnin täällä. mitä sinä ajattelet Ruotsista?" 
"Kai se on ihan okei." 
"Okei. Pidätkö itseäsi ruotsalaisena?" 
"Mitä välii sillä on?" 
"Anteeksi?" 
"Mitä välii sillä on minä mä pidän itseäni?" 
"Mutta hyvänen aika, totta kai sillä on väliä, kuka sinä koet olevasi." Selvä varoitussignaali. Tyttöparka. Ulkopuolisuus oli jättänyt häneen jälkensä. Hän oli kadottanut uskonsa yhteiskuntaan. 
"Mun mielestä sillä ei ole mitään väliä. Jos sä olisit pitänyt mua ruotsalaisena, sä et edes tekis tätä ohjelmaa. Vai mitä?" 
(--) 
"Mitä nimitystä sinä itse sitten haluaisit käyttää itsestäsi?" 
Kun Bahar oli miettinyt vastaustaan TV-ajassa liian pitkään, toimittaja yritti auttaa hänet oikeille raiteille. 
"Uusruotsalainen. Mitä sanot siitä käsitteestä?" 
"Uus? Justhan sä ite laskit että mä oon asunut täällä neljätoista vuotta!" 
"Okei. Entä maailmankansalainen?" 
"Mun mielestä se kuulostaa naurettavalta. Maailmankansalainen. Mulle se on sama kuin ei olis yhtään mitään." 
(--) 
"Okei. Voisiko siinä tapauksessa sanoa, että sinulla on kaksoisiden... kulttuurinen kaksoisidentiteetti?" 
"Sori vaan, mutta kun sä sanot sen se kuulostaa siltä kun mulla olis syöpä tai jotakin. Jotain mihin mä oon sairastunu."  
(s. 291 - 293)

Mistään kotoisin sopii mainiosti ravisuttelemaan käsityksiä maahanmuuttajista ja alkuperäisväestöstä todennäköisesti molempien näkökulmasta. Parhaimmillaan kirja paljastaa monia luutuneita käsityksiä yhtä lailla kuin huvittaa tutuilla ilmiöillä elävästä elämästä. Maahanmuuttajuuden, ennakkoluulojen ja ristiriitojen teemoista kiinnostuneille kirja on varmasti nappivalinta!

Tähtiä: 3/5

10 kommenttia:

  1. Minä muistan pitäneeni tästä. Mutta rehellisesti sanoen, en kyllä enää tiedä miksi tai edes mitä kirjassa tapahtui :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahan on hauska ja kepeästi kirjoitettu. Tässä on hyvä sanoma. Mulla tämä ei noussut parhaimpien lukukokemusten joukkoon, muttei tämä missään nimessä pettymyskään ollut. Olen tosi tyytyväinen, että olen tämän lukenut! Kirja on ehkä raikkaasti jotain, mitä en yleensä lue... :-)

      Poista
  2. Komppaan Katria: muistan pitäneeni tästä.

    Blogiaikanani olen lukenut Bakhtiarin toisen kirjan:

    http://marinkirjablogi.blogspot.fi/2010/12/marjaneh-bakhtiari-toista-maata.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari a, linkkauksesta! Kauniita ovat nämä Marjanehin kirjan kannet - ihanasti yhteen sopivia :-)! Ehkä molempia vaivaa jollakin tavalla tuo juonettomuus? Vaikka eihän oikeassa elämässäkään ole juonta! Siinä saattaa piillä näiden nokkeluus...

      Poista
  3. Luin tämän jokunen vuosi sitten ja oli kyllä erittäin antoisa lukukokemus. Juurikin tuo lainauksessasi mainiosti esiin tuleva Kalla det vad fan du vill -aspekti. Miksi toisten ihmisten määritteleminen on niin tärkeää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jokin lokeroimisen tarve meillä tuntuu olevan. Lokeroimme helposti myös itsemme. Miksi ihmeessä?

      Poista
  4. Ostin juuri kirja-alesta tämän kirjan, en vielä lue sitä!
    Kiitos kiintoisasta esittelystä, Paula:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, Aili-mummo! Itse löysin tämän kirppikseltä :-). Toivottavasti pidät!

      Poista
  5. Oliskohan tästä tehty tv-elokuva? Muistan niin elävästi nähneeni näiden perheiden kohtaamisen. Ruotsissahan on tehty muutamia maahanmuuttaja-aiheisia elokuviakin.
    Joka tapauksessa, tärkeä aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä elokuvasta, mutta se voisi olla katsomisen arvoinen! Kiitos vinkistä - täytyypä etsiskellä :)!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...