Silloin tietää kirjavalinnan menneen nappiin, kun lapsi pyytää innokkaasti silmät loistaen viimeisen sivun jälkeen kirjaa luettavaksi heti uudestaan. Näin kävi Tomi Kontion Lehmä jonka kyljessä oli luukku -kuvakirjan kanssa. Erityisesti 5-vuotias esikoisemme piti kirjasta todella.
Lehmä jonka kyljessä oli luukku kertoo kaksosista, Ivanista ja Vanjasta tai Vivanista ja Anjasta, jotka karkaavat kotoa, sillä siellä ei voi olla, ja tapaavat lehmän, jonka kyljessä - toden totta - on luukku. Kirja on alusta saakka ihastuttavan monitulkintainen ja leikittelevä. Se ruokkii mielikuvitusta säästelemättä, mutta juoni kulkee kuitenkin eteenpäin takkuamatta. Matkan varrella pojat nauravat ja vakavoituvat. Minä ihastelen.
Ivan oli Vanjaa kolme kuukautta vanhempi. He olivat kaksosia. Kerran he tappelivat niin pahasti äitinsä mahassa, että Ivan putkahti ulos ennen aikojaan. Suoraan Itäkeskuksen Anttilan lattialle. "Kappas vaan, taisi tulla pieni tyttö", äiti tokaisi ja nosti lapsen syliinsä. (--)
Voi, tällaista pitäisi olla lapsille tarjolla paljon paljon enemmän, kun aurinko teroittaa itsensä kuusenlatvoihin, repaleisia sanavaatteita puetaan uteliaisuudelle ja hämärä hiipii tossut jalassa ja heittelee käpyjä aurinkoon. Tai kun lehmällä lennetään, pilvet maistuvat vaahtokarkeilta ja lehmän pötsin vierestä löytyy kuorsaava säiliöauto. Eihän ole ihme, että lapset nauttivat?
Lehmä jonka kyljessä oli luukku on runoilijan tekemä mieletön, mahtava lastenkirja, jossa ei kohderyhmää aliarvioida vaan annetaan kielen kuvallisuutta täyslaidallinen, ja tyylikkäästi sittenkin.
Kirjaan kuvituksen on tehnyt Camilla Pentti, ja kuvat tukevat tarinaa oivallisesti jättäen tekstin tavoin tilaa lukijan omille ajatuksille.
 |
| Tiesittekö, että tältä näyttää, kun astuu sisään luukusta, joka on lehmän kyljessä? Etsi kuvasta kuorsaava säiliöauto! |
Karkulaisten matka päättyy lopulta takaisin kotiin, jossa äiti ottaa lapset avosylin vastaan ja isä on pistetty kuivumaan. Voih.
Lehmä jonka kyljessä oli luukku ansaitsee vähintään täydet tähdet. Ehdotonta lukemista kaikille lapsille!
Tähtiä: 5/5
* * *
Kuulin Tomi Kontiota Oulun Muusajuhlilla viime elokuussa. Hän lausui tuolloin itse pikkupoikana kirjoittamansa runon, jossa unelmoi uudesta polkupyörästä. Se on liikuttavin runo, jonka olen lausuttuna kuullut.
Ensi vuonna blogiin on omasta hyllystä tulossa Kontiolta Keväällä isä sai siivet.
Olen kuullut kirjasta mutta ei ole tullut luettua, hyvältä kuulostaa. Tuo "luetaan uudestaan" on ihana kuulla lasten suusta. Keväällä isä sai siivet nappaa mukaansa, on jännittävää kuulla mitä pidät siitä.
VastaaPoistaHii, mietinkin juuri mitä kivaa seuraavaksi tyttärille keksisin. Ja tässähän tämä tulikin kuin apteekin hyllyltä. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaMinä olen tätä joskus kirjastossa katsellut, mutta en ole tullut napanneeksi mukaan. Seuraavalla kerralla täytyy!
VastaaPoistaKeväällä isä sai siivet on hieno kirja! Toivottavasti pidät siitä.
Toivottavasti pidätte! Me luimme tämä taas tänään uudestaan ties monettako kertaa. Voiko kukaan vastustaa kertomusta, jossa lehmätkin lentävät ;-D??
VastaaPoista