Aikana, jolloin esimerkiksi Facebookissa leviää osallistumiskehote adressiin "Yksikin 8-vuotias murhanuhri on liikaa", tuntuu erityisen riipaisevalta kuunnella äänikirjana Matti Yrjänä Joensuun Harjunpäätä ja pahan pappia. Teoksen sanoma nimittäin kohdistuu täsmällisesti muun muassa perheiden sisäiseen tunneilmastoon, rakkaudettomuuteen, piittaamattomuuteen. Vaikka Joensuun kirja on sanomaltaan ajaton, se riipii esille nimenomaan nyky-yhteiskuntamme pimeitä puolia.
Koska en ole dekkariharrastaja, en pysty arvioimaan kirjaa jännityskirjana. En liioin pysty vertaamaan tätä muihin Harjunpää-teoksiin. Pahan papissa Timo Harjunpää kollegoineen yrittää päästä metromurhista selville, mutta rikostutkinta jää teoksessa alusta asti taka-alalle. Enemmän huomiota saavat ihmiskuvaus ja suhteiden selvittely. Joensuu vaihtaa näkökulmaansa taitavasti ja tuntuu pystyvän eläytymään hyvin paitsi oman siviiliammattinsa poliisin liiveihin, myös teinipojan ja päänsä hengellisyydellä sekoittaneen rikoksentekijän nahkoihin.
Siitä juuri Pahan papissa pidin. Aihe on rankka, ja Joensuu lähestyy tuntuvasti sitä, mitä peräänkuulutin vajaa vuosi sitten taas yhden esille tulleen perhesurman jälkeen. Jonkun meistä täytyisi piirtää kuva siitä, missä yhteiskuntana kuljemme, kun näitä kamaluuksia tapahtuu. Joensuu siihen näemmä pystyisi.
Äänikirjaa on mahdoton siteerata. Yksi katkelma on piirtyi kuitenkin tällä kertaa mieleeni muita paremmin. Siinä ruoditaan äidinrakkautta, jota pidetään uisein rakkaudesta jaloimpana. Kirja kiistää yleisen käsityksen, sillä äidinrakkauden suojissa maailmassa tehdään mitä hirvittävämpiä tekoja jälkipolvia kohtaan.
Sen sijaan teos nimeää jaloimmaksi rakkaudeksi lapsenrakkauden, joka kestää ja antaa anteeksi kaiken. - On selvää, ettei kaikkia äitejäkään voi pitää lastensa parasta ajattelevina, ja myytin takaa pitäisikin nähdä laiminlyönnit!
Äänikirjatoteutukselle en Harjunpäässä ja pahan papissa voi valitettavasti antaa kiitosta. Lukijana olevan Riku J. Korhosen ääni ei sopinut minun korvilleni tällaisessa vakava-aiheisessa teoksessa. Mieluummin kuuntelisin häntä vaikkapa veijaritarinassa. Repliikeissä ajoittainen eläytyminen toi mukanaan liikayrittämisen maun, ja puhujan vaihtumista oli paikka paikoin hankala havaita. Hyvä äänikirjalukija on sellainen, ettei siihen kiinnitä mitään huomiota tai siitä nauttii, mutta jos juonen seuraaminen alkaa luennan vuoksi tökkiä, on selvästi menty metsään.
Teokselle tähtiä, kun eliminoidaan teoksen vastaanottoon vaikuttanut äänikirjatoteutus niin totaalisesti kuin se on mahdollista: 3/5.
Teos osallistuu Nooran Rumat kapinalliset -lukuhaasteeseen.
Hyvä postaus:)
VastaaPoistaLuin oman ensimmäisen Harjunpääni vasta keväällä: Harjunpää ja rakkauden nälkä, ja se oli ajankohtainen, siinä oli tällainen hiippari, joka tunki itsensä naisten asuntoihin tiirikoimalla, aika karsea ja kamala juttu niin kuin varmasti tämäkin. Mutta perustui tositapahtumiin, ja nyttenkin on ollut vastaavaa toimintaa tänä vuonna Suomessa.
Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa?
Toivottavasti järki ja hyvyys voittavat.
Kiitos, Jokke!
VastaaPoistaMikä maailmaa vaivaa, on ikuinen kysymys. Siihen itse haluaisin jonkinlaista selvyyttä, ja ehkä se on yksi syy, miksi itse kirjoitan. Taistelkaamme alati järjen ja hyvyyden puolesta! :-)
Minäkään en ole lukenut Harjunpäitä aiemmin, en muistaakseni ainoatakaan. Olen kuitenkin nähnyt vanhat tv-sarjat, jotka olivat aikoinaan todella pelottavia ja ahdistaviakin. Olin niitä katsellessani kuitenkin nuori tyttö, joten en osaa arvioida niitä enää tämän päivän vinkkelistä luotettavasti. Todennäköisesti ne ovat kuitenkin ihan kelpo teoksia edelleen!
Pidän tosi paljon Harjunpää-dekkareista eikä tämä ole ollenkaan huonoimmasta päästä, sillä minusta esim. Rautahuone oli väkivallassaan huonompi. Parasta on psykologinen ihmiskuvaus, Joensuu osaa erittäin hyvin kuvata sairaankin mielen liikkeitä. Olen aika yllättynyt miten usein kirjablogeissa blogataan äänikirjoista - ei huono asia todellakaan, ei vain itse tule kuunneltua.
VastaaPoistaIhmiskuvaus oli tässä tosiaan vahvaa. Hienoa kuulla, että tämä on Joensuun teoksien paremmasta päästä!
VastaaPoistaMulla nämä äänikirjat ovat aikoinaan olleet lenkkipolun kavereita, mutta sitten ymmärsin, minkä energian saan, kun pistän oikean musiikin rytmittämään askelta. Nyt kuuntelen äänikirjoja autossa työmatkoilla. Ne pelastavat jokaiselta harmaalta hiukselta ruuhkissa jonotellessa :-)!
Kiinnostava oli lukea arviotasi myös äänikirjasta, kun itse luin kirjan kirjana. Mietin, että miten äänikirja on mahtantu onnistua, kun puheenvuoroja ja erilaisia ääniä kirjassa on niin paljon.
VastaaPoista