Näyttämöllä Katja Ketun Kätilö

Oulun kaupunginteatterissa on tehty loistavaa työtä Katja Ketun Kätilön kanssa. Paula Salmisen dramatisointi toimii todella hyvin, Kalle Nurmisen lavastus ei oikeastaan niukkuudessaan ja karuudessaan voisi enää parempi olla ja näyttelijätyö vakuuttaa ja saa väreet kulkemaan selkää pitkin.

Kuva: Oulun kaupunginteatteri.

Kuten kirja, Kätilö ei näyttämölläkään päästä helpolla. Vikasilmän (Elina Korhonen) kiima läikehtii suuren näyttämön katsomoon saakka ja sodan raadollisuus nousee hautakuopistaan. Sotavangit raahautuvat silmien eteen aivan konkreettisesti Johann Angelhurstin (Tomi Enbuska) sielun säröistä, ja Titovkan vankileirin karmeat tapahtumat on oivallisesti verhottu samalla periaatteella kuin kirjassakin: kaikkein hirveimpiä kohtauksia ei kuvata suoraan lainkaan. Tarinan punoo yhteen kiihkeä rakkaus.

Tämä kaikki paitsi auttaa Kätilön teatterisovitusta nousemaan uskottavaksi ja äärimmäisen koskettavaksi tarinaksi, myös pelastaa sen vahingollisilta ylilyönneiltä. Täysi katsomo, valtaosa minua vanhempaa väkeä, selväsi piti näkemästään, kuten minäkin. Esitys ei kuitenkaan ollut lainkaan laimea, vaan liikutuin, järkytyin ja vakuutuin.

Teatteritekniikkaa käytetään esityksessä kiitettävästi hyväksi niin, ettei se kuitenkaan nouse pääosaan vaan tukee tarinaa. Sivuroolit eivät tunnu _pelkiltä_ sivurooleilta, vaikka antavatkin tilaa päähenkilöille. Erityismaininnan sivuosasta ansaitsee juopunutta Jouni Näkkälää esittänyt Aki Pelkonen.

Oulun kaupunginteatterin Kätilö on hyvin uskollinen Ketun kirjan tapahtumille. Karsintaa kohtauksissa on jonkin verran arvatenkin jouduttu tekemään, mutta sama pohjavire on saavutettu hyvin. Ainakin kirjan lukeneille juoni etenee moitteettomasti. Kieli ei ole kirjan veroista, mutta tarpeeksi verevää tuodakseen oikean tunnelman ja paikantaakseen tapahtumat. Tyylitellyn pohjoisen murteen lisäksi lavalla kuullaan saksaa, venäjää ja saamea.

Voisin kirjoittaa Kätilöstä loputtomiin. Kertoa, kuinka rakkaustarinan alta pilkistää myös teema ihmisen naiiviudesta, tai että Kätilö on myös raadollinen tarina naiseudesta. En kuitenkaan tahdo jaaritella, vaan kehotan: Menkää katsomaan! Usuttakaa tuttavannekin.