Ohjaaja Matti Kinnusen käsissä Miss Farkku-Suomesta on tullut sympaattinen kaikenikäisten elokuva, joka lainehtii tasaisesti alusta loppuun ilman vaarallisempaa allokkoa. Siitä huolimatta Välden tarina ujosta pojanklopista rokkariksi naurattaa ja itkettää.
Näyttelijäsuorituksissa pääosan esittäjät Mikko Neuvonen ja Sanni Kurkisuo onnistuvat loistavasti eläytymään nuorten häpeilevään ja ujoilevaan pirtaan, vaikka toisaalta molemmat henkilöhahmot, Miss-Pike ja rokkari-Välde, ovat valinnoissaan rohkeitakin. Erityisen piristyksen elokuvaan tuo Välden naapurin lestadiolaisperhe, jonka pikkupojat fanittavat Väldeä ja Välden kanssa samaa musiikkia. Sivuosa-Jussit heille!
Miss Farkku-Suomi perustuu osittain Kauko Röyhkän omiin kokemuksiin, mutta elämäkertana sitä ei voi pitää. Elokuva on aivan kelpo pläjäys, jota suosittelen mielelläni (Suomi-)rockista kiinnostuneille, 1970- ja -80-lukujen taitteessa nuoruuttaan eläneille sekä nykynuorille. Miss Farkku-Suomi sijoittuu yhdeksi suureksi Oulu-elokuvaksi Ilkka Järvi-Laturin Kotia päin ja Mikko Niskasen Pojat-elokuvan rinnalle.
Sain ilon kuulla Röyhkän mietteitä elokuvasta ja kirjailijaurastaan Oulun Muusajuhlilla elokuussa:
Röyhkä kertoi, miten hänen nuoruutensa Oulussa oli tarjolla ajanvietteeksi lähinnä urheilu tai uskonto. Kaupungissa oli kuitenkin myös kirjasto, jolloin vaihtoehto edellä mainituille onneksi löytyi: hän valitsi kirjat. Röyhkä nimesi vaikuttaviksi teoksiksi nuoruudestaan muun muassa erilaiset sotakirjat, kuten Ohut punainen viiva, James Joycen, Fjodor Dostojevskin, Henry Millerin, Timo K. Mukan, Hannu Salaman, Veijo Meren ja Charles Bukowskin.
Nuoren Kauko Röyhkän (oik. Jukka-Pekka Välimaan) elämä muuttui kertaheitolla, kun vuonna 1980 julkaistiin hänen esikoisteoksensa Tien laidalla Waterloo ja debyyttilevy Steppaillen. Alun perin Röyhkä oli ajatellut, että kirjailijana menestyminen olisi muusikonuraa helpompaa, mutta hän ajautui myös rokkariksi - eikä suotta. (Juuri toisin päin kuin Miss Farkku-Suomi -elokuvassa!) Esikoisteoksen julkaisi Weilin&Göös, jossa oli julkaissut aiemmin suurista nimistä vain Tommy Taberman, ja Kauko Röyhkä ajatteli tulevansa itse toiseksi staraksi kustantajalleen.
Kirjoittajana Kauko Röyhkä on ollut tuottelias: 12 proosateosta sekä muita julkaisuja ja lehtijuttuja - laululyriikkaa tietenkään unohtamatta. Yksi pitkä vuosikausien tauko kirjoittamisessa on ollut ennen Finlandia-ehdokkaana ollutta Kaksi loistavaa aurinkoa. Nyt Kauko Röyhkä kirjoittaa romaania parasta aikaa. Hän kertoo työskentelevänsä aina aamuisin pari tuntia ennen kuin muu perhe herää.
Miss Farkku-Suomesta Röyhkä toteaa, että se pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa, mutta esimerkiksi rakkausjutut on pitkälti silkkaa fiktiota. Aikoja ja paikkojakin on teoksessa sotkettu, sillä Röyhkä on halunnut sijoittaa teoksensa Suomi-rockin merkittäviin vuosiin.
Kirjaansa pohjautuvan elokuvan teossa Röyhkä ei ole juurikaan ollut mukana, mutta kehuu tätä visuaalisesti kovaksi leffaksi, jossa Oulu on edustavasti mukana. Elokuvan musiikin teossa on ollut mukana Röyhkän muusikkokollega Riku Mattila.
Kauko Röyhkä paljastaa, että Miss Farkku-Suomelle on tulossa kirjana jatkoa. Jatko-osassa menestystä saavalle muusikolle nousee kusi päähän, hän kokee epäonnistumisia ja rokkihulluutta. Väldeen rakastuneille huonoja uutisia: Välde jää tarinan jatkossa sivuosaan.
 |
| Kauko Röyhkä jutteli ja lauloi Muusajuhlilla Limingan uudessa kirjastossa. |
Oi, kiitos selonteosta, aikomus oli tulla itselläkin katsomaan, mutten flunssaisena kehdannut lähteä paikalle aivastelemaan ja yskimään :D
VastaaPoistaRöyhkältä ei ole tullut luettua vielä yhtään teosta, pitäisi varmaankin (minkälainen oli tuo uusi kirjasto? :P)
Kaikkiko on flunssassa ^ ? Samoja pöpösiä ilmeisesti myös täällä päin Suomea, ensin sairastuin minä, sitten pojat ja viimeisenä (muttei valittamisen puolesta vähäisimpänä :) mieheni.
VastaaPoistaPikkuveli on suositellut tätä kirjana mutta en ole saanut luetuksi. Leffaversion taidan katsoa!
Disa, Limingan uusi kirjasto on U-P-E-A! Sisus on hieno ja takuulla toimiva, ulkoapäin se on kuin avattu kirja. Tavallista arkipäivää en osaa edes arvioida, mutta tuolloin näytti asiakkaitakin riittävän yllin kyllin!
VastaaPoistaRöyhkää kannattaa kokeilla, ehdottomasti. Itsellänikin se on jäänyt toistaiseksi vielä kokeilun alle, ja edelliskerrasta on vuosikausia aikaa (melkein voi sanoa, että vuosikymmeniä :-D). Silloin en oikein päässyt vauhtiin, mutta olen nyt ajatellut korjata vahinkoa. Kaksi loistavaa aurinkoa on se, mikä juuri nyt kiinnostaa eniten.
Annika K, kyllä leffa kannattaa ehdottomasti nähdä, mutta ei tämä kirjalle pärjää, epäilen! Mutta kirjassa ei toisaalta ole noita vallan mainioita lestadiolaisveljeksiä :-D...
Kiinnostava postaus! Tapasin Röyhkän muutama vuosi sitten livenä, istuin samassa, pienessä ravintolapöydässä hänen ja hänen vaimonsa kanssa, koska entinen lyhytjuttupoikaystäväni, jota en ehkä kutsuisi edes poikaystäväksi, oli hyvänpäiväntuttu. Olin jotenkin niin jännittyneessä tilassa, etten kysellyt mitään kirjoittamisasioita. Myöhemmin luin hänen Finlandia-palkintoehdokasromaaninsa, jota en pystynyt pahoinvointia tuntematta lukemaan..oli niin rankkoja kohtauksia. Täytyykin tsekata tuo leffa - ja lukea tuo romaani!
VastaaPoistaPaula, sinulle on haaste blogissani.
VastaaPoistaJostain syystä tuo minun haastamiseni ei tullut tänne perille, tai sitten niitä on kohta kaksi.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, Paula, haepa haaste minunkin blogistani.
Kiinnostava postaus. Koska itse olen vastikään saanut Miss Farkku-Suomen luettua ja tykännyt siitä paljon, puhkuin onnea, kun luin tekstistäsi, että jatko-osa on tulossa!
VastaaPoistaRöyhkän muu tuotanto kirjojen ja musiikin saralta on minulle vierasta. Miss Farkku-Suomen samannimistä biisiä kuunitelin, kun kirjoittelin arviota. Pitäisi kuunnella lisää. Onko Röyhkän tuotanto sulle Paula tuttua? Jos vaikka tietäisit suositella, mitä seuraavaksi herralta kannattaisi lukea? :)
Elokuva on vielä näkemättä. Tuo leffajuliste on muuten tyylikäs.
Heimi-Maaria, Röyhkäkin kertoi (elokuvan ja kirjan tapahtumiin viitaten), että hänellä on ollut hetki soittaa idolilleen Lou Reedille. Hän ei kuitenkaan soittanut, kun ei ole ollut asiaa (tms.). Sun tilanne on ehkä kaukaa haettuna hieman samanlainen... ;-)
VastaaPoistaLämpimät kiitokset, Rina & Lila! :-)
Kaisa, tosi mukavaa kuulla, että kirja vei mukanaan! En osaa suositella Röyhkän kirjoja, mutta musiikkia kannattaa ehdottomasti kuunnella! Albumeista kannattaa varhaisemmasta tuotannosta kuunnella ehdottomasti ainakin Steppaillen, Lauralle, Maa on voimaa, Pikku enkeli.... sitten tietysti Miss Farkku-Suomi -albumi jne. Kokoelmissahan on tietty valistuneita valintoja parhaista biiseistä. :-) Röyhkähän on sanoittajana yksi huipuista!
Minä kävin katsomassa elokuvan keväällä ennakkonäytöksessä ja vaikutuin: Röyhkä ei ole minulle kirjailijana tuttu, muusikkona jonkin verran, ja elokuva oli mielestäni hieno. Nyt haluaisin myös lukea opuksen. Kiitos tästä selonteosta! :)
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla, Linnea, että olet tykännyt leffasta ja kiinnostuit sitä myöten kirjasta! Kirja on varmasti hyvä, ja siinä on melko varmasti erilaisia painotuksia kuin elokuvassa. Silti jostakin syystä minua itseäni kiinnostaa enemmän nyt tuo kai jo sataan kertaan mainitsemani Kaksi loistavaa aurinkoa. Ehkä haluan haastaa itseäni, sillä olen kuullut siitä paljon keskenään ristiriitaisia kommentteja (toisaalta tuo, mitä Helmi-Maariakin kirjoittaa, ja toisaalta antaumuksellista hehkutusta).
VastaaPoista