Saunatontut ratsastavat joulutonttujen luokse Korvatunturille avunpyyntöä esittämään: puusaunat, saunatonttujen kodit, ovat vaarassa. Alkaa kunnostustyöt, joihin tonttulapset Tiitu, Timi, Verne ja Tuiskukin tempautuvat vahingossa mukaan. Huonokuuloisen saunatonttu Justus Tunturikäpälän saunasta loihditaan viihtyisä rentoutumispaikka, jossa arjen murheet unohtuvat - viimeistään tonttujen neuvokkaiden temppujen avulla.
Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat on tarina ystävyydestä ja rohkeudesta. Se ottaa kantaa luonnonmukaisuuden ja kiireettömyyden puolesta. Yhteistyö kantaa hedelmää, ja omaan tekemiseen uskominen vie pitkälle. Hidastaminen saa aikaan muutoksen.
Luimme pienten poikieni kanssa tämän iltasatuna luku kerrallaan. Olin aluksi ennakkoluuloinen, ja epäröin, jaksavatko pojat kiinnostua saunojen pelastustöistä ja tonttujen seikkailuista enää kesän kynnyksellä. Parempaa aikaa tämän kirjan lukemiselle ei oikeastaan olisi ollutkaan, sillä Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat ajoittuu tapahtumiltaan juuri kevääseen. Tämä voisi tapahtua juuri nyt.
Entä miten naperot innostuivat taistelusta puusaunojen puolesta? Ennakkoluulot saivat sapiskaa, sillä jokaisen luvun jälkeen tarinan toivottiin vielä jatkuvan, ja kun satu loppui, esikoinen toivoi heti kuulevasnsa jo seuraavan tonttulasten seikkailun! Kirjailija Meri Savonen on sopivalla tavalla punonut tarinaansa jännitystä ja seikkailua, niin että lapsen on yllättävän helppo tempautua tarinaan mukaan: porot lentävät, saunojen alla kulkee tonttujen käytäviä, jotka päätyvät salaisiin sisäänkäynteihin ja aina pitää olla varuillaan ihmisen varalta. Muutamaan kertaan itsekseni mietin, kuinka paljon tässä menee suomalaista tonttuperinnettä uusiksi, mutta saduissahan kaikki pitääkin olla mahdollista! Tarina poukkoilee oikein mukavasti, väliin hilpeästikin, ja kieli on värikästä ja sujuvaa.
Kuvituksen olisi voinut toivoa olevan runsaampi. Kirjassa on Sirja Iisakan mustavalkokuvia vain harvakseltaan. Tämä oli ainut asia, mitä lapsetkin kirjaan toivoivat lisää. Onko äiti kuvia -kysymys kuului kuuntelijoiden suunnasta tuon tuosta.
Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat on virkistävä - keväinen - tonttuseikkailu! Tämä sopi meidän lukemistoon erittäin hyvin, ja viihdyimme Tiitun, Timin, Vernen ja Tuiskun mukana seikkailun käänteissä. Voin kuvitella kirjan passaavan upeasti myös niiden lasten käsiin, jotka jaksavat jo itse lukea runsassivuisen sadun. Kirja on sarjan toinen osa. Ensimmäisessä osassa pelastetaan lasten usko joulupukkiin, ja kirjasta voi lukea lisää ainakin Lastenkirjahyllystä.
Voi tavaton miten valloittavan oloinen kirja! Tämä pitääkin hetimiten hankkia iltasatuseikkailuksi... saa nähdä malttaako äiti olla lukematta koko kirjaa putkeen! :D
VastaaPoistaElma Ilona, todella mukavaa, että innostuit! Itse pidin kovasti siitä, ettei tonttujutut tarvitse aina olla jouluisia, vaikka Korvatunturilla käydäänkin.
VastaaPoistaMinustakin hauska on tuo epäjoulumaisuus. Tavallaan ollaan mukana kansanperinteessäkin saunatonttuineen.
VastaaPoistaHarmi, ettei tätä ole isommin näkynyt mainoksissa, koska ansaitsisi sen kyllä!
Anonyymi, tarkoitin tuolla kansanperinteen uusiksi kirjoittamisella sitä, että saunatontuilla on kirjassa tiettyjä tapoja, joita väitetään ikivanhoiksi tavoiksi, mutta ovat kuitenkin osa juuri tämän kirjan maailmaa. Sinänsä siis se, että joulutontut ovat aktiivisia keväälläkin, on ihan selvä juttu - niin he tietysti ovat!
VastaaPoistaMeille jäi tästä kirjasta kova kutina lukea tonttulasten aiempi seikkailu, mutta sen me taidamme säästää syystalveen, viikkoihin ennen joulua. :-) Toivoisin myös jatkoa tarinalle!
Pilkunviilaaja iskee: onkohan tuohon tekstiisi tullut pieni lapsus? Kirjan kannessa kirjailijaksi on mainittu Meri Savonen, mutta tekstissäsi Meri Savolainen?
VastaaPoistaKirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Satumaiselta ja hyvällä tavalla kiltiltä.
Kappas, kiitos huomautuksesta, Anonyymi! Erhe pitääkin oikaista oitis.
VastaaPoista