Animalia on pohdiskeleva ja julistavakin runoteos luonnosta, eläimistä, ihmisenä olemisesta ja sukupolvien ketjusta. Se edustaa hyvin Eeva Kilven tuotantoa, sillä siinä keskeistä on luonnon sekä ihmisen ja luonnon suhteen kuvaus. 1980-luvulla julkaistu teos on 2010-luvulla yhä äärettömän ilmaisuvoimainen ja raikas, sillä ihminen ei muutu miksikään ja edessämme on edelleen samat ympäristökysymykset kuin aiemminkin: mitä ihminen saa tehdä?
Ruoasta
Seuraava runo rinnastuu helposti viime vuoden kohukirjoihin, kuten Anu Silfverbergin esseekokoelmaan Luonto pakastimessa, Jonathan Safran Foerin Eläinten syömisestä -teokseen ja Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa -luetteloon. Ruokatuotannon eettisyys ei ole uusi asia, eikä se heti vanhene, valitettavasti.
Jonakin päivänä kaikki muuttuu sinun silmissäsi.
Myös keittokirja.
Et katsele sitä enää samalla tavalla kuin ennen.
Näet siellä vain tuhottua elämää:
miten sokeita me olemme olleet.
Suo anteeksi, mutta on ihmisiä
jotka kuulevat kyljyksen ammuvan lautasellaan
ja makkaran sisältä hiljaista valitusta.
Heltyneitä ihmisiä.
Ja kun he näkevät mainoksia ja
yltäkylläisiä pöytiä
heidän korvissaan soi laulu:
"Lihani on makea, vereni on sakea..."
ja kuin jatkona siihen sanat:
"Joka kerta kun te sitä syötte
tehkää se edes minun muistokseni."
* * *
Vanhenemisesta, ihmisyydestä
Kuolemanpelko ja elämänjano. Ikuiset runouden aiheet. Miten kuolemanpelko selätetään? Seuraavasta luen vankkaa itseluottamusta niihin jalkoihin, joilla on päästy tähän asti. Ne vieläkin kantavat, niihin voi luottaa. Nyt ollaan tässä, ei tarvitse kulkea eteen- eikä taaksepäin.
En enää katso tielle.
En enää pelkää että salama iskee minuun
ja koira jää yksin.
En kuvittele että tärkeät viestit
odottavat minua postilaatikossa.
En pelkää että hukun saunan jälkeen
tai että saan sydäninfarktin
tai aivoverenvuodon
ja koira jää yksin,
en että kuolen häkään
tai että kekäle lentää matolle
tai että koira jää yksin.
Tämän valmiimmaksi ei voi tulla.
* * *
Vaikka edellisessä runossa kertoja seisoo vankasti omilla jaloillaan ja kokee olevansa turvassa, ihminen on pieni ja hauras koko elämänsä. Äidin syliin olisi lohdullista sulkeutua silloinkin, kun äitiä ei enää pian ole. Läheiset ihmissuhteet ovat Kilven runoissa yksi kantava teema.
Vanhalle äidille
Ota minut mukaan, äiti,
älä jätä tänne.
Olen iso jo.
Olen valmis.
Olen nähnyt että aikuisten maa
on vielä ankarampi kuin lasten
ja kaikki mitä luulin kauniiksi
onkin julmaa.
Älä jätä minua tänne, äiti.
Ota minut syliin,
heijaa minut pois,
olen nähnyt elämän ja se kammottaa.
Ensi ihastumiseni ei kasvanut kiintymykseksi.
en koskaan solminut onnellista liittoa maailman kanssa.
Älä jätä minua omaan sänkyyni nukkumaan,
älä sulje ovea.
Minä haluan lähteä sinun kanssasi, äiti.
* * *
Ydinvoimasta
Seuraava runo on epäilemättä kirjoitettu Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisinä päivinä. Siinä ristiävät mykistävästi kamala luonnonkatastrofi ja arkinen ihmiselon virta onnellisine tapahtumineen. On pelottavaa lukea tätä nyt vuosien päästä, Japanin tapahtumien ja Suomen uusien myönteisten ydinvoimapäätösten jälkeen.
Ydinsäteilyä
mutta koivuissa on hiirenkorvat
ja minä istutin orvokkeja.
Ydinsäteilyä
mutta on Helmin-päivä
ja minä kävin onnittelemassa äitiä.
Ydinsäteilyä
mutta miniäni on raskaana
ja tänään on laskettu päivä.
Ydinsäteilyä
mutta jonakin näistä päivistä on lapseni synnyttävä
ja miniäni lypsää maitoaan viemäriin,
jos se on saastunutta.
Ydinsäteilyä
vaikka me rakastamme.
* * *
Runot tulevat kiinni kehoon, ne sekä ravistelevat että silittävät. Eeva Kilven tyyli on suoraa, iskevää ja rehellistä. Kilpi ei ole maalari. Hän on näkijä, näyttäjä. Runojen kanssa on helppo olla samaa mieltä, tai sitten ne pistävät väittämään vastaan. Oli vaikea poimia runoja esimerkeiksi tähän kirjoitukseen: olisin halunnut ottaa niistä mukaan liian monta.
Vaikka runoista on vaikea kirjoittaa, sillä ne ovat usein proosaa paljon henkilökohtaisempia, yritän lisätä tänä vuonna runoja blogissani. Elämyksellistä runovuotta muillekin!
Eeva Kilven kokoelmateos Perhonen ylittää tien oli kesällä K-blogissa.
Täytyy myöntää, että luen todella vähän runoja. Kiinnostuin kuitenkin tästä kirjasta. Runoissa oli todellakin asiaa ja sisältöä. Vaikutti todella mielenkiintoiselta. Täytyy joskus tutustua tähän kirjaan.
VastaaPoistaKiinnostavaa.
VastaaPoistaMinua kiinnostaa nykyisin runot, jotka perustuvat muuhun kuin loppu tai alkusointuun.
Hyvä postaus, joten kin vanhalle äidille on traagisen kaunis runo.
Eeva Kilpi on kuin äiti uhmaikäiselle: pitää kiinni silloinkin, kun 'lapsi' (0-100 v.) rimpuilee. Runoihinsa taipuu mieleni ja haluni, sillä niissä on aito sanoma. Välillä koskee. Usein hellii. Aina osuu. Hän on samalla kertaa eläin-, luonnon- kuin ihmisrakas.
VastaaPoistaEeva Kilven runoilla on kantaa ottava sanoma luonnon puolesta.<3
VastaaPoistaOlen rakastanut Kilven runoja, ne ovat rehellisiä ja aitoja. Kirjastosta olen lainannut tuon Kilven Animalian 2-3 kertaan, minulla ei itselläni sitä ole, valitettavasti.
Myös vanhuudesta Eeva on kirjoittanut hyvin koskettavasti ja sydämeen käyvästi.<3
Eeva Kilpi on myös mainio romaanikirjailija, yksi mielikirjailijoistani...
Annika, runoilla on paikkansa minun elämssäni, mutta joskus saattaa kulua pitkiä aikoja, etten tule tarttuneeksi. Parthaimmillaan runo antaa eväitä pitkäksi aikaa, joku jää koko elämäksi takinliepeeseen lepattamaan. Yllytän sinuakin löytämään omat runosi! :-)
VastaaPoistaJokke, Vanhalle äidille on todella liikuttava minunkin mielestäni. Kukapa meistä ei silloin tällöin kaipaisi syliin, varsinkin, jos elämä kolhii.
Lastu, kyllä, Kilpi pystuu rakastamaan koko maailmaamme kerralla, vaikkei kaikkea siinä hyväksykään. Siinä meille kaikille tavoitetta.
Aili-mummo, mukava kuulla, että sinäkin pidät Kilvestä! Minä en ole koskaan lukenyt hänen proosateoksiaan. Pitäisi varmaankin tutustua niihinkin.
Mielenkiintoinen postaus! Luulin, että olen ollut blogisi lukija, mutta en ilmeisesti olekaan. Nyt asia on kuitenkin korjattu! Kivaa ryhtyä blogisi lukijaksi!
VastaaPoistaMinäkin haluaisin lukea tänä vuonna enemmän runoja ja tuoda niitä blogiinkin. (Viime vuoden määriä ei ole vaikea ylittää: pyöreä nolla, heh.) Eeva Kilpi on tuttu vain nimeltä, mutta runot kuulostavat tärkeistä asioista kertovilta ja koskettavilta ja sopivan helposti lähestyttäviltä.
VastaaPoistaHienoa, että otit nämä hienot runot heti vuoden alusta blogiisi. Eeva Kilpi on todella minunkin mielestäni näkijä, jonka kanssa näkee yhdessä tai sitten pitää vähän keskustella sen näetyn kanssa...
VastaaPoistaTervetuloa, Tuulia :-)! Mukavaa, että tulit! Muutaman kerran minullekin on käynyt niin, että luulee olevansa jonkun tutun blogin lukija, ja sitten ei olekaan. Saattaa myös olla, että Blogger välillä tekee temppuja, ja muokkaa lukijalistoja (tai sitten olen vainoharhainen ;-)).
VastaaPoistaLuru, miten mukava kuulla! Runoissa on niin paljon. Olisi tosi mukava löytää uusia runoilijatuttavuuksia blogien kautta, ihan niin kuin on löytänyt uusia kirjailijoita.
Marja Leena, kiitos kommentistasi! Olisi mukava jossakin vaiheessa lukea myös sinun runosi. Ehkä pääsen niihin vielä! :-)