Kuvankaunis brittiläisen taidekauppiaan ja näyttelijätär-kotirouvan tytär aloitti uransa yhdeksänvuotiaana. Myöhemmin hänet palkittiin Oscarein näyttelijäntyöstään samalla kun yleisö seurasi tähden käänteitä tämän yksityiselämässä. Elizabeth Taylor eli kahdeksassa eri avioliitossa ja synnytti kolme lasta sekä adoptoi yhden. Hän ystävystyi ja juhli muiden Hollywoodin kirkkaimpien tähtien kanssa, tapaili myös valtaapitäviä Yhdysvalloissa ja Englannin kuningashuoneessa ja lopulta perusti oman hyväntekeväisyyssäätiön AIDS:iin sairastuneiden auttamiseksi.
Juuri enempää Ian Lloydin Taylor-elämäkerta ei legandasta kerrokaan. Teos luottaa vankkumatta valokuvien lumovoimaan, mutta sisällöllinen anti jää harmittavan yksipuoliseksi. Kirja on omiaan parhaiten niille, jotka haluavat välähdyksenomaisesti tietää, miten Taylorin elämä eteni elokuvien ja avioliittojen saralla. Oikeastaan muuta Busterin kustantama julkaisu ei nimittäin kerro, eivätkä nämäkään aihealueet luotaa syvälle, vaan teoksessa liikutaan aivan pintatasolla. Toisaalta valinta on hyvin luontainen, sillä juuri elokuvista ja rakkaussuhteista Taylorin aikalaiset näyttelijättären tunsivat. Itse olisin halunnut tietää enemmän, joten moni teoksessa mainittu asia herätti vain hämmästyneitä kysymyksiä, jotka jäivät vaille vastauksia. Mistä tässä esimerkiksi oli oikeasti kysymys - mitä puhuttiin, mitä päätettiin - kun Elizabeth Taylor oli menossa naimisiin Conrad Hiltonin kanssa:
Hääpäivän aamuna koettiin yllätyskäänne, kun Elizabethin entinen sulho William Pawley ilmestyi Tayloreiden kotiovelle. Hän vietti morsiamen kanssa viisitoista minuuttia ja ryhtäsi sitten ulos. Elizabeth hyvästeli hänet kyynelsilmin ja kokosi itsensä vaivoin vihkitilaisuuteen. (s. 38)
Toisaalta hetken päästä kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti, miten Taylor joutuu irrottamaan Montgomery Cliftin hampaat tämän kielestä auto-onnettomuuden jälkeen. Jouduin miettimään, mikä Taylorille oikeasti oli merkityksellistä elämänsä kokonaisuudessa. Kielestä läpi menneet hampaatko?
Busterin julkaisussa harmittavat muutamat lyönti- ja huolimattomuusvirheet. Taylorin avioitumisesta Michael Wildingin kanssa kerrotaan esimerkiksi, että maistraattiseremonia kesti London Caxton Hallissa vain kymmenen minuuttia, mutta parin sivun päästä samaisen seremonian väitetäänkin kestäneen viisitoista minuuttia. Huolimattomuusvirheet ovat tietysti pikkuseikka elokuvamaailman suurnaisen elämän rinnalla, mutta lukijana harmistun niistä todella, etenkin kun niitä tulee vastaan useita.
Koko hyvällä maulla taitettu teos alkaa henkeäsalpaavasti Taylorin sitaatilla (jossa siinäkin on kirjoitusvirhe): "Olen taistelija - elävä esimerkki siitä, mi(s)tä kaikesta ihminen voi selviytyä." Lopussa jouduin siksi pohtimaan, mistä muusta Taylor selviytyikään kuin elokuvarooleistaan ja avioliitoistaan.
Elizabeth Taylorin komeasti kuvitettu minielämäkerta on ehdottoman kaunista katseltavaa. Hollywoodin kuningatar oli häikäisevän kaunis näyttelijätär ja varsin tyylikäs kuolemaansa saakka, joten kuvat lumoavat. Lloydin kokoama teos väittää paljastavansa ennen julkaisemattomia kuvia Taylorin kotialbumista, mikä pitääkin paikkansa, mutta anti on anorektisen laiha. Pääosin tämä elämäkerta kierrättää nimittäin jälleen kerran juuri niitä kuvia, joita olemme ennenkin nähneet lukuisissa julkaisuissa, lehdissä ja mainoskuvissa.
Elizabeth Taylor 1932 - 2011. Hollywoodin viimeinen legenda sopii hyvin katselukirjaksi ja nopealukuisena pintatietoa tarvitsevalle. Tiivistyksenä Elizabeth Taylorin julkisesta elämästä kirja on paikallaan, joskin tällöin teksti olisi voinut olla vielä tiiviimpää ja kuvat sen sijaan vielä isompia.
Taylorin muista, kattavammista elämäkerroista ovat kirjoittaneet Leena Lumi ja Margit.
Hieno postaus. Viihdeuutisia seuranneena niin loppuvuosina Lissu taisi olla Michael Jacksonin ystäviä, heillä molemmilla oli ura lasesta saakka. Jotenkin minusta tuntuu, että Lissu olisi ollut Lassie-elokuvissa, jota olen katsout trailereita youtubessa, joka tapauksessa Taylor joutui koko elämänsä olemaan julkisuudessa.
VastaaPoistaPaula, tiedän nyt sattumalta aiheesta paljon;-)
VastaaPoistaMikä harmi, että sinulle osui mitätön Taylor-elämänkerta, sillä minä luin William J. Mannin Elizabeth Taylor - Holywoodin kuningatar ja käsitykseni Taylorista muuttui monta astetta ylemmäs. Siis kirja on täydellisen tarkka, runsas, rehellinen ja myös tunteisiin vaikuttava. Ja paljon on kerrottu, mitä tapahtui filmausten aikana kulissien takana ja muualla. Olen myös ihastunut rokonarpiseen Burtoniin, joten nyt sain kokea pariskunta Burton-Tayloria täydelisesti. Katsoin kirjan innoittamana myös uudelleen Kuka pelkää Virginia Woolfia, jonka nähtyään kukaan ei voi väittää, etteikö Taylor olisi ollut loistava näyttelijä. Taylor kirja oli minulla vuoden 2011 parhaissa kirjoissa ja kustantaja on Helsinki-kirjat.
Jos et jaksa enää uutta Taylor -kirjaa postata,niin hanki tuo kirja itsellesi niin kauan kuin sitä saa. Minä en ikinä eroa omastani;-)
Luet sitten ajalla ja saat tietää niin paljon enemmän ja myös siitä, miten herkkä ja haavoittuva tunne-elämältään tähti oli.
Anteeksi, että paasaan omasta tekelesteenä niin paljon nyt, mutta olen itse ollut muutaman kerran niiiiin pettynyt, kun olen lukenut jonkun huonosti tehdyn elämänkerran pitämästäni näyttelijästä, että haluan tuoda esiin, että Lizistä on juuri tehty mahtava kirja.
erikoisen kaunis neljän lapsen äiti
VastaaPoistaJokke, kyllähän Elizabeth oli Lassiessakin, joten muistisi toimii oikein hyvin ;-)! Kiitos kehuista!
VastaaPoistaLeena, muistan kyllä Taylor-elämäkerta-postauksesi ja olen ollut intona sen kirjan suhteen siitä saakka. Tämä kappale vain löytyi vinkin ja kirjaston uutuushyllyn avulla. Kuvien tähden kai tällaiset ostetaan ja lainataan - siihenhän kannustaa markkinointikin: "ennennäkemättömiä kuvia kotialbumista". Ja tuo kansi - voi tytöt!! :-)
Kyllä Taylorista voi helposti useammankin postauksen tehdä. Kiitos kannustuksesta, luen kyllä jossakin vaiheessa Elizabethista laajemminkin! Ja Burton - mikä ettei, hyvänen aika! ;-D
Hannele, oi että, miten kaunis olikaan! Elizabeth Taylor on minulle aina oikea lihaa ja verta oleva Kleopatra. Katsoin elokuvan ensi kertaa joskus ihan pienenä tyttönä, ja se jäi heti sydämeeni, samoin kuin Elizabeth. En edes muista aina, että hänestä on aika jättänyt.
Olet oikeassa, Liz kestää vaikka kuinka monta postausta ja kuvien takia kai...paitsi minä, joka odotan sitä jotain ja sitten sainkin Lizin elämänkerrassa. No, myönnetään, että Grace Kelly -kirjan kuvat veivät melkein tajun eli silloin kuvat veivät minua ehkä sisältöä enemmänkin. Tämän kirjan kansikuva on siinä minun tekemässä kirjassa mukana. Katso kuvaa: Henkeä salpaa!
VastaaPoistaKirjoitin syksyllä Donald Spoton kirjasta Elisabeth Taylorista (sinäkin kommentoit kirjoitustani). Spoton kirjasta saa paljon tietoa Taylorista, mutta sen kuvat ovat kovin vaatimattomia.
VastaaPoistaLeena ja Margit, lisään teidän kirjoitustenne linkit postaukseeni! :-)
VastaaPoistaLeenaa lukeneena ilahduin myös näistä.. joskus kuvat kertovat paljon ja fanijutuissa niillä on aika tärkeä sija.. toisaalta omaelämäkerran syvyyttä joskus nähinkin tottakai, mutta kaikkea ei varmaan samassa paketissa aina saa?
VastaaPoistaMustis, kuvakokoelmille on ehdottomasti tilauksensa! Tämä kirja markkinoi itseään etukannessa ennen julkaisemattomilla kuvilla, joita ei ollut hyppysellistä enempää - oliko Elizabethista itsestään yhtään, en enää muista. Sen tähden tämä teos ei minua vakuuttanut, kun sisältökään ei ollut runsas. Täydellistä pakettia ei tosiaan taida olla olemassakaan... arviokin on aina näkökulmasta kiinni. :-)
VastaaPoista