Tämä on ollut minulle kaiken kaikkiaan mieluisa blogeissa kiertävä tunnustus, sillä muualla on kirjoitettu aivan upeita postauksia haasteen innoittamina. Osa kirjabloggareista on tehnyt tunnustuksensa kirjoista ja lukemisesta, osa teemallisesti jostakin muusta elämänalueesta ja paljon on myös sekalaisten tunnustusten tekijöitä. Liityn viimeiseen joukkoon:
1. Minua pelottaa kirjoittaa fiktiivistä tekstiä. Esimerkiksi viimeksi paikallisessa kirjoituspiirissämme kerroin, miten joudun kamppailemaan itseni kanssa siinä, että antaisin tulla paperille kaikkea sitä, mitä tulossa on. Vaikka erittäin harvoin kirjoitan suoraan itsestäni, minusta tuntuu, että en uskalla paljastaa, mitä mielikuvitukseni saa aikaan. Teksti, joka on tullut minusta - olipa se kuinka keksittyä tahansa - on kuitenkin minua. Voisinko koskaan kirjoittaa esimerkiksi Nabokovin Lolitan tapaista kirjaa? Luulen, että kehittynmiseni kirjoittajana vaatii sen, että vapautan itseni kahleista. Palaan usein ajatukseen, jonka omaksuin Sata makkaralaatua ja yksi idea -opuksesta: täydellisen ulkoisen sensuurin tilassa olisi suotuisa kirjoittaa, sillä silloin tulisi kirjoittaneeksi täysin ilman pelkoa siitä, että teksti julkaistaisiin. Onneksi kuitenkin Päätalo-instituutin kurssi antaa minulle jotakin apua tähänkin pulmaan!
2. Suosin ekologisia vaihtoehtoja elämässäni ja kannatan esimerkiksi kuluttamisen vähentämistä, kierratystä, luomua, lähiruokaa ja hidasta elämää. Kuitenkin käytän paljon autoa (joka onneksi edes on ns. vähäpäästöinen), ostan luomua vain valikoiden hinta-laatu-suhteessa mielestäni järkeviä tuotteita ja pidän kotini huoneilman miellyttävän lämpimänä. Olen ekologisuuden kanssa hämmennyksissäni: niin kauan kuin esimerkiksi Oulun kaupunki polttaa tyhjän jalkapallostadionin valonheittimiä iltamyöhään, pitääkö minunkaan säästää muuta kuin omaa kukkaroani? Ylipäätään ekologiset ongelmat ja niiden ratkaisut ovat tolkuttoman ristiriitaisia.
3. Olen kissaihminen. Lapsuudenkodissani oli kissoja, joista pitkäikäisin ja rakkain minulle oli rouva Miisu. Miisu, niin kuin meidän kaikki kissat, sai kulkea vapaana ulkona. Kerran Miisu oli pantu autotalliin odottamaan minua saapuvaksi koulusta kotiin. Kun avasin autotallin oven, löysin veripäisen kissan, jolta oli korvat raavittu riekaleisiski ja puoli päätä oli avohaavoilla. Miten kävi sille toiselle, joka oli ehkä toinen kissa, ehkä rotta, ehkä pieni koira? Otin Miisun, pesin veret pois ja hoidin haavat. Toisella kertaa Miisu oli kateissa pitkään, ehkä viikon, toista. Uskoimme sen jo jääneen seikkailuihinsa lopullisesti, mutta kissa kotiutui lopulta. Hyvävointisena ja hyväntuulisena asteli valtiattaremme kotiinsa. Olisipa se osannut kertoa tarinansa!
Muun muassa sellainen oli meidän Miisu.
4. Huomasin juuri, että seinissämme on laajalti mustia voiteluöljytahroja. Kuopus on pyörittänyt sormeaan saranassa, saanut sormensa mustaksi ja tehnyt taidetta tapettiin.
5. Olen melkoisessa kirjasumassa tällä hetkellä. Haluaisin lukea muutaman kirjoittajaoppaan, muutaman kirjailijakirjan, Sirpa Kähköstä, Hilkka Raviloa, pari kotimaista klassikkoa ja muutaman ulkomaisen. Lisäksi on paljon uutuuksia, jotka kiinnostaisivat. Ja kuten helppoheikki markkinoilla, minäkin pistän vielä vähän ekstraa kasan päälle: sitten on vielä ystäviltä ja tuttavilta saadut suositukset odottamassa, joihin erityisesti haluaisin tutustua. Ai niin, ja onhan vielä Päätalo, jota ajattelin nyt ihan kunnianosoituksena lukea jo senkin vuoksi, että olen hänen nimeään kantavan kulttuurikeskuksen opissa, JA kai edes yksi päätalo kuuluu jo suomalaiseen yleissivistykseenkin.
Miten te selviätte kirjasumassa?
6. Suma on uittotermi. On sanonta: "Suma seisoo ja miehet makaa." Suma on uittopuiden muodostama kasaantuma ja tukkeuma. Olen kuulunut Suma-nimiseen ainejärjestöön. Suma on myös maalaiskunta Karjalan tasavallassa Venäjällä.
7. Pidän pyykkäämisestä, puhtaiden pyykkien tuoksusta ja vielä viikkaamisestakin, mutta puhtaiden vaatteiden lajittelu oikeille paikoilleen oikeisiin kaappeihin on minun heikko kohtani.
8. Bloggaus ja lukeminen molemmat tukevat kirjoittajana kehittymistäni. Silti nyt koen, että molemmat ovat myös oivia keinoja keksiä kirjoittamiselle jotakin korvaavaa toimintaa, jotta ei tarvitsisi ryhtyä siihen, mitä oikeasti rakastaa. Tästä syystä saattaa olla, että luen jatkossa vähän hitaammin kirjan loppuun ja bloggaan ehkä lyhyemmin. Plussaa on se, että kirjoitan muuta tällöin enemmän.
Heitän haasteen eteenpäin seuraaville bloggareille ja blogeille ja toivon, etteivät he ole vielä ennättäneet tähän vastata. Käyttäkää te tätä haastetta häpeilemättä hyväksenne vaikka prokrastinaation vaivatessa!
- Kirsi H. Tallipäiväkirjasta
- Erjan lukupäiväkirja
- Kyllä tämä tästä... Iloksi muuttuu -blogista
- Lily Kirjoita romaani -blogista
- Lastu
- Jokken kirjanurkka
- Arja Kulttuuri kukoistaa -blogista
- Petra Ilona ja Roosa Pientä kivaa -blogista
Mukavaa, että ehdit vastata tähän haasteeseen! :) Mielenkiintoiset paljastukset. Heräsi kysymys, mitä tapahtui voiteluöljytaiteelle? :)
VastaaPoistaEkologisuus on tosiaan ristiriitaisia tuntemuksia herättävä asia. En voi väittää olevani järin ekologinen, mutta yritän opettaa lapsille niitä perusjuttuja: roskat lajitellaan, kierrätetään mikä pystytään, vettä ei valuteta turhaan, kaikkia valoja ei tarvitse pitää päällä eikä ylipäätään mitään tuhlata. Mutta. Mitä se yhden kotitalouden pieni säästö auttaa suuressa mittakaavassa? Jospa edes vähän. Ehkä.
Kirjasumaa on täälläkin. Henkisesti olen yrittänyt suostutella itseäni kirjastolakkoon, mutta en tiedä pystynkö siihen. Meidän kirjastoomme on viimeinkin tullut pikalainahylly ja viimeksikin kun tyytyväisenä palautin paljon kirjoja, löysin kolme viikossa luettavaa tilalle. Samaan aikaan omistakin hyllyistä löytyisi korkea pino sellaisia kirjoja, joiden pariin haluaisin päästä mahdollisimman pian. Mieluiten nyt heti. Pientä pika-apua tarjosi mieheni, joka otti luettavakseen sen eniten houkuttelevan, yli 1000 sivuisen kirjan. Hänen sitä lukiessaan yritän pienentää sumaa siedettävämmäksi.
No nyt ne ilmestyivät! Siis vastauksesi. Aamulla heti katsoin, oletko jo tunnustanut.:)
VastaaPoistaEn ihmettele, jos minun tunnustukseni tuntuivat tutuilta, sillä tutuilta tuntuivat nämäkin minusta, etenkin kaikki kirjoihin ja kirjoittamiseen liittyvät jutut. Yllätyksekseni voisin kuitenkin allekirjoittaa melkein kaikki muutkin kohdat, paitsi etten ole kuulunut Sumaan eikä meillä tietääkseni ole voiteluöljytahroja seinissä. Muita tahroja kyllä.
Ja siihen ikuiseen kirjasumaongelmaan minulla ei ole mitään ratkaisua, paitsi se, jota ehdotin itselleni jokin aika sitten blogissani: pitäisi muuttaa kirjastonsa kanssa autiosaarelle, niin ei voisi haalia koko ajan uutta. Arvatenkin lukutoukka pystyisi silti aikaansaaman suman ihan oman hyllyn kirjoistakin.
OK, sähläsin jo yhden haasteen kanssa, yritetään jotain keksiä.
VastaaPoistaSuloisia tunnustuksia sinullakin, Paula.
VastaaPoistaLiityn kerhoosi tuossa pyykkiasiassa. Ensimmäisiä asioita, joita miehessäni kehuin oli se, että hänen vaatteensa tuoksuivat aina ihanan puhtailta. Omat vaatteeni saan vielä vietyä kaappiin, mutta miehen vaatteita en ihan periaatteesta suostu ainakaan vielä kaapittamaan :)
Kirjasumaongelmaan ei taida olla ratkaisua minullakaan. Tänään taas tuli kolme varausta kirjastoon ja yöpoydällä on huojuva torni..
Ihastuttavaa syysviikkoa, Paula!
Hauskoja tunnustuksia sinulla :)
VastaaPoistaKierrätystä meilläkin suositaan, olen kehittänyt siitä jo melkoisen taiteen lajin ;)
Tuo kirjasuma taitaa olla ikuisuuskysymys. Ihania kirjoja tulee lainattua niin kirjastosta kuin tutuilta, ostettua ja pyydettyäkin...
Pyykkääminen, hmmm... Voittaa keveästi siivoamisen mutta ei ole silti mitään lempiajanvietettä ;)
Hihi, sait saman tunnustuksen myös minulta ;) Mutta tässähän tuli vastauksia monelle tunnustuksen antajalle yhteen nippuun!
VastaaPoistaKirjasumaan en osaa antaa neuvoja, sumassa tarvotaan täälläkin ja eilen sain vielä pari kirjaa pinon päälle. Mutta ollaan iloisia, että lukemista riittää :D
Maija, voiteluöljy on edelleen seinässä. Kuopus on esitellyt sitä ylpeänä: "Kato isi, mun moottoripyörä!" Ehkäpä väläytän sitä piakkoin täällä blogissakin :-).
VastaaPoistaToimin kanssasi samankaltaisesti ekoasioissa. Oman osuuteni teen, niin kuin hyvältä tuntuu. Osa teoista säästää sitä paitsi samalla rahaa ja aikaakin!
Jenni, tuo kirjoittamiseen liittyvä pelko on varmasti kaikille kirjoittajille yhteinen. Tietysti joku pelkää enempi esim. pilkkuja. Loistavaa, että voi jakaa tuntojaan muiden kanssa!
Jokke, oikein hyvä! Jään odottamaan. :-)
Niin, onneksi teillä ei kellään ollut lääkettä suman purkamiseen. Tämäkin tunne on hyvä jakaa muiden kaltaisten kanssa :-D. Jaettu suma on puoli sumaa... tai ainakin melkein!
VastaaPoistaLinnea, meillä keskustellaan parhaillaan tiukkasävyisesti kotitöiden jakamisen perusteista. Pidä pintasi kaapittamispäätöksessäsi! ;-) Kaunista syksyä myös sinulle!
Villasukka kirjahyllyssä, minä pyykkäisin vaikka maailman tappiin, jos pääsisin siivoamisesta. Kierrätysblogikin olisi hauska pistää pystyyn, mutta mistä siihen saisi aikaa?
Anu H., voi itku, tunnustuksesi on mennyt minulta ohitse - olen huonosti ollut viime aikoina blogeissa - pahoittelut :-(. Sydämellinen kiitos muistamisesta :-)! Käyn noukkimassa sen blogistasi ja lisään sinut postaukseeni oitis.
Ykköskohdan vastauksesi:
VastaaPoistaMinulla on täysin "sensuroimaton" tunne - ja mikä parasta, se osuu oikeaan: tulet kirjoittamaan fiktiota ilman pelkoa. Se syntyy! Ja lukijasi tulevat nauttimaan.
Kiitos haasteesta! Otan mieluusti vastaan.
Kiitos tunnustuksesta ja tunnustuksista!
VastaaPoistaVähän jälkijunassa tulen perässä taas, mutta mukana kumminkin.