 |
| Kansi: Terhi Haikonen |
Nyt on Nukkumattikin singottu Hollywood-tyyliseen hyvä-paha-taisteluun apureinaan hölmöilevä Nepo-unilammas ja pikkupoika Miko, joka Yksin kotona -tyyliin pelastaa Unimaan ja puolet muistakin valtakunnista. Tästä kertomuksesta on Pikku Kakkosen sympaattinen Nukkumatti-animaatio kaukana.
Kyseessä on samannimiseen elokuvaan perustuva satu, jossa Habumar-pahis varastaa Nukkumatin unihiekkasäkin ja haluaa tehdä siitä painajaispussin. Säkki pitää tietysti saada takaisin, ja Nukkumatin apureiksi ryhtyvät unilammaskatraasta potkut saanut Nepo ja arka pikkukaveri Miko. Seikkailua on luvassa, mutta - huoh - niin perinjuurin kohellustakaa-ajoelokuvan tapaan, että tyrmistyttää. Jos pojat eivät olisi tykänneet, olisin jättänyt sadun kesken. Elokuvaa emme ole nähneet, emmekä näe.
Hyvää kirjassa on se, että teemana on uskallus ja rohkeus. Mikon epävarmuus vähenee kirjan edetessä, hän kohtaa pelkonsa ja saa rohkeutta. Pienen pojan pieniä harteita silti kuormitetaan liikaa vastuulla kaikkien maailman lasten unista! Hyvää on myös aika ajoin kirjassa pilkahteleva huumori. Meidän poikia nauratti usein Nepon hupsutukset ja kieli, jota lammas käytti. Se, että pahis-Habumarille kävi lopussa kalpaten, oli pojille myös mieluista. Kirjan maisemat olivat myös välillä ihanan mielikuvituksellisia, ja jopa aikuinen lukija haaveili kirsikankukkien tuoksusta kirsikankukkameressä ja nuoleskeli huuliaan Jätskimaassa.
Jään kaipaamaan lempeän pehmeää Pikku Kakkosesta tuttua Nukkumattia, jonka ei tarvitse taistella paikastaan Unimaan kuninkaana. Tämä Nukkumatti tuntui muoviselta ja keinotekoiselta. Mieluummin olisin lukenut huikean seikkailun höyhensaarilla kokonaan ilman hyvän ja pahan taistelua. Koska kirjasta myös paistaa häiritsevästi läpi se, että se perustuu elokuvaan, tällä kertaa joudun antamaan
Oho! En ole tätä lukenut, mutta 70-luvun lapsena sympatiseeraan Nukkumattia niin, että olin jotenkin kuvitellut tämän kirjan sellaiseksi vanhanaikaisella tavalla ihanaksi, kekseliääksi ja jotenkin - niin - aidoksi.
VastaaPoistaEn taida hankkia tätä lapsilleni. :)
Voih, onko Nukkumattikin nyt pilattu, höh :( Sitä elokuvaa jopa vähän harkitsin nostalgiatrippinä, mutta ehkä ihan hyvä, etten mennyt.
VastaaPoistaVoi harmi jos Nukkumatti on tällaisella pilattu. Minä kuvittelin elokuvankin sellaiseksi perinteiseksi Nukkumatiksi, mutta näköjään sitten ei:(
VastaaPoistaMinusta Nukkumatti ja hänen unihiekkansa on juuri parasta. Luin arvioinnin tästä ja samanlaiset olivat mietteet, eli vanhassa vara parempi.
VastaaPoistaJaan niin hyvin aatteenne! Meillä tämä oli kirjastolaina, ja hyllystä se poimittiin juuri lempeän nostalgisin tuntein. Sentään mitään räiskintää ja tappelua tässä ei varsinaisesti ole, mutta ihan turhaa kamppailua, kohellusta ja takaa-ajoa kuitenkin. Sellaista on jo lapsille muutenkin riittämiin, liiaksikin. Nukkumatti itse sentään oli hyvien puolella!
VastaaPoistaUnimaa antaisi aineksia niin paljon parempaan!