 |
| Kansi: Make Copies, kannen kuva: Anni Halonen |
On verevä Anna, jota pahoinpitelee ja alistaa Veikko.
On puutuneessa avioliitossa elävä Herman, joka tulisesti palvoo Annaa.
Pintanaarmuissa jonkinlaista Annan ja Hermanin rakkaustarinaa kertovat vuoroin tarinansa päähenkilöt. Lopulta kyse ei taida rakkaustarinasta ollakaan. On vain Annan tarina, ja se on karmaiseva.
Pintanaarmuja on Maaria Päivisen kolmas pitkä proosateos. Ensimmäinen, Silja ja Mai, oli hurja kirja, jonka Moskovan aseman muistan varmaan lopun ikäni, vaikka en ole sillä käynytkään. En tiedä vieläkään, olivatko Silja ja Mai yhtä vai kaksi eri ihmistä.
Toinen, Rakastan sinua nuori mies, on jäänyt minulla toistaiseksi lukematta muun kirjainvirran vuolaudessa. Minulla on siitä vahva mielikuva, että pitäisin siitä.
Tämä kolmas on nyt tässä. Tarina on vahva. Kieli Päiviselle tyypillistä, lyyristä, merkityksiä tihkuvaa pulpuntaa. Aihe jälleen korostetun naisellinen. Aiheena on naisen elämä ja naisen vaikeat valinnat vapautensa tähden, vaikka toinen kertojaääni onkin mies. - Ehkä siinä seikka, mikä loitonsi minua Pintanaarmuista: Annan kolmannessa persoonassa kirjoitettu osuus oli samaäänistä Hermannin yksikön ensimmäisen kanssa. Se oli yhtä lyyristä, yhtä likistä.
Ja minä rakastin kun hän vihasi. Kiihotuin edestakaisin. En ollenkaan ihmetellyt, että maailma oli tuhon partaalla, kun pelkkä yksittäinen henkilö saattoi saada sen niin sijoiltaan. Meitä oli vain hän ja minä, koko muu maailma tärähteli pirstaleiksi ikkunan takana, ja hän katsoi minua.
Minä katsoin häntä.
Meidän välillämme pitkä matka, ja vain minä rakastin. (s. 85 - 86)
Toisaalta kuitenkin pidän Päivisen pulpunnasta. Välillä ihmettelen, kuinka joku voi sanoa niin kauniisti tai merkitsevästi. Siksi luonnehdin jälleen Päivisen tyyliä proosarunoksi. Se on niin tiivistä ja kuperaa, kuin ajatus, että sen lukeminen ottaa aikaa, mutta palkitsee seuraajansa. Tällaisia kirjoja ei mahdu kahtakymmentä tusinaan, vaan ne vaativat ja ottavat tilansa muun kirjallisen maiseman osana harkitusti. Pintanaarmuja on kuin näyttävä koru, joka ei pärjää suurikuvioisen leningin kanssa samassa tyylissä. Lukija miettii jälleen: kuka oli kuka? Oliko vain Anna ja Annan mieli, vai oliko myös miehet? Päivisen kirjojen henkilöt selvästikin kiusaavat minua!
Suosittelen kirjaa kaikille niille, jotka pitävät vahvoista feminiinisistä kertomuksista ja lyyrisestä kielestä. Tämä on rankka kirja, jonka tuskan kielelliset valinnat pitävät kuitenkin kyllin loitolla. Veri ei roiskahda aivan päin, vaikka pisaroita pirskahteleekin.
Tähtiä: 3/5
Pintanaarmuista ovat kirjoittaneet ainakin myös Villasukka kirjahyllyssä, Lukuhoukka, Leena Lumi, Elegia ja Morre.
EDIT 5.4.: Pintanaarmuja tuli minulle luettavaksi Maaria Päiviseltä itseltään. Tunnemme toisemme blogiystävyksinä. Maaria Päivinen kirjoittaa Helmi-Maaria Pisara -blogiaan TÄÄLLÄ. Kannattaa kurkata! Maaria kirjoittaa blogia myös Regina-lehdessä kirjailijan päiväkirjan muodossa.
Maaria Päivisen kieli on proosarunoa aivan kuten vahvasti kirjoittavalla Herta Müllerilläkin.
VastaaPoistaHerman olisi voinut vaikka jäädä pois...vai olisiko siitä tasapaino kärsinyt. Ehkä Anna tarvitsi palvojan. Entäs jos ääneen olisikin päässyt Veikko.
Minulle tämä kirja oli iholle tulevaa niin tarinassa kuin kielessä. Annan tarina oli rankka, jos me siis ymmärsimme tämän, mutta siltikin Annassa oli sitä vimmaa ja raivoa, jolla kaikki lopulta kuitataan.
Päivinen on yllättäjien sukua! Hienoa saada lukea jotain näin vahvaa suomalaista, sanoisinko Katja Ketun vahvaa, mutta siltikin Maarian kielessä on oma uniikki melodiansa, runoproosalle nuotitettu.
Minustakin Maariassa on jotain samaa villeyttä ja vapautta kuin Katja Ketussa. Kettu lenee juurevampi, Päivinen ilmavampi. Toisaalta vaikka lyyrinen proosa sujuukin, haluaisin lukea Maarialta myös runoja, jopa kokoelman verran.
PoistaLuin jostakin, olisiko ollut Villasukan blogi, että Veikko oli ensin saanut äänensä, mutta se oli vaihdettu Hermaniin. Herman oli tosiaan ehkä vähän kuin teflon Annan kanssa, vaikka kuinka intohimoaan tyrkyttikin.
Hyvin sanot: Kettu on juurevampi ja Päivinen ilmavampi. Olen Maarialle monasti ehdottanut vakavasti runoteosta, mutta jokainen tekee omien virtojensa mukaan. Hän on myös lahjakas novellisti, mutta kuten tunnettua, novelli 'myy' heikoiten. Minulla on etiäinen, että saamme vielä Päiviseltä runoteoksen.
PoistaHerman oli se haalea kylpy, kuka sitä haluaisi, jos tyrkyllä olisi pyörremyrsky;) Enkä tarkoita nyt mitään suitsutusta väkivallalle, sillä olen aina sitä vastaan, vaan sitä, että oliko Veikko kuitenkaan kaikkeuden pahuus ja jos oli, mistä lähteestä pahuus pulppusi.
Aamuisella blogikierroksella on tullut selväksi, että kevään uutuuksissa on monta mielenkiintoista teosta - ja toistaiseksi kaikki on vielä ollut kotimaisia! Kaikkiin ei varmasti lopulta tule itse palattua, mutta tämäkin kirja kiinnostaisi.
VastaaPoistaMaarian kirja on valtavirrasta poikkeava juuri kielellisen ilmaisunsa puolesta, joten jos ollenkaan kiinnostaa kokeilla jotakin uudenlaista, tässä on oivallinen teos sitä varten. EIkä kielikään mitään perin kummallista ole ;-), rikasta ja omintakeista vain muihin verrattuna!
PoistaKivaa, että kiinnostuit, Sonja!
Ehdottomasti komppaan Paulaa, minäkin, joka luen suurimmaksi osaksi käännöskirjallisuutta, sillä kotini on maailmankirjallisuuus, en voi rajoittua yhteen maahan. Päivisen kirja on the tapaus!
PoistaOlen hiljalleen lukenut Päivisen kirjaa, minusta se on järkyttävä...
VastaaPoistaVasta 100 sivua on takana, mutta saattaa olla, etten pidä siitä!
Kun on itse kokenut paljon pahaa, ei halua kokea sitä kokea tällaisissa uudestaan; se nostaa aina muistot pintaan.
Uskon hyvin, AIli-mummo, että omat kokemukset hiipivät esiin tämän kanssa, jos jotakin samanmoista on kertynyt iholle. En pysty sellaiseen (onneksi!) samaistumaan. Minulle kieli teki sen, etten kokenut tapahtumia kovin vahvasti, mutta Leena Lumillehan kävi ihan päin vastoin! Niin me luemme eri tavoin, ja vastaanottokin riippuu valmiista yksilöllisestä taustastamme.
PoistaOn upeaa, että olet kuitenkin yrittänyt! Kaikki kirjat eivät ole kaikkia varten. Maariallakin on tuotannossaan muutakin. :-)
Minulla on takanani avioliitto, jossa osin tätä kirjaa, mutta minulle tämä oli kuitenkin toisaalta helpotusta, että ymmärsin lähteä ajoissa ja toisaalta vertaistukea, en ollut yksin, sillä liian moni nainen jää. Toisaalta: Tämä kirja on kyllä jotain muuta tai enemmän kuin vain kuvaus väkivaltaisesta avioliitosta, sillä rivien välit kertovat minulle omaa tarinaansa. Vai kuvittelenko vain rivien kuiskeet...
PoistaMinulla on tämä tulossa lukuun ihan pian. Saas nähdä etäännyttääkö korea teksti vai koenko yhtä vahvasti kuin Aili-mummo. Sen olen jo käsittänyt, ettei kyseessä ole mitään hyvänmielen luettavaa.
VastaaPoistaOnpa kiinnostavaa kuulla, mitä sinä pidät Annika! Maarian kirjat takuulla jakavat lukijoita.
PoistaPulpunta onkin osuva sana kuvaamaan Päivisen kirjoitustapaa. Ihmettelen edelleen miten kovasti hänen kirjansa minua ihastuttavat, sillä en miellä itseäni runojen tai ylipäätään runollisen kielen lukijaksi. Voin omasta puolestani suositella myös Minä rakastan sinua nuori mies -kirjaa, olisi kiva kuulla osuuko ennakko-odotuksesi oikeaan :)
VastaaPoistaPäivinen mainitsi Pisara-blogissaan tuosta kertojavaihdoksesta Veikosta Hermaniin. Olisipa mielenkiintoista lukea minkälainen tarina alunperin oli!
Vahva, hieno arvio! Kiitos linkityksestä :)
Minä rakastan sinua nuori mies pysyy luettavissani. En osaa sanoa, milloin siihen pääsen :-)...
PoistaArvontakoneessa sain blogisi intensiiviseen seurantaan. :) Tämä kirja on varauksessa kirjastosta, odotan innolla että pääsen tätä lukemaan.
VastaaPoistaKivaa - tässähän kasvaa melkein paineet :-)...
VastaaPoistaHauska kuulla, mitä tulet Pintanaarmuista pitämään!