Kun ajoin Taivalkoslelta Päätalo-instituutin luovan kirjoittamisen kurssin starttiviikonlopusta kotiin, Oulua lähestyttäessä vaikutelma oli, kuin joku olisi laittanut valot hämärään huoneeseen. Vaikutelma oli kahdenlainen: Taivalkoskella oli tänään sumuista ja puut lehdettömiä - harmainta syksyä siis. Oulussa taas paistoi kirkas syysaurinko, joka sai nurmen ja ruskan loistamaan. Toiseksi pystyin matkan aikana reflektoimaan kaikkea viikonlopun aikana kokemaani, että tein oivalluksia, jotka valaisevat kirjoittamistani tulevina viikkoina.
Jouduin muistamaan taas sen, että mitään ei tule valmiiksi, ellen vain istu ja kirjoita. Raivaan kodistani viimein itselleni kunnon kirjoittamispaikan, johon voin levittää materiaalini ja antaa niiden olla, johon voin palata aina uudelleen siihen tilanteeseen, johon aiemmin jäin. Alan taas priorisoida kirjoittamista muiden tekemisten edelle. Teen harjoituksia, jotka monipuolistavat kirjoittajatyyppini tapaa tuottaa tekstiä.
Ennen kaikkea ajoin kotiin tänään täynnä tarmoa ja uudenlaista motivaatiota. Toisaalta jouduin vastakkain oman keskeneräisyyteni ja pienuuteni kanssa. Kiitokset kuuluvat Taijalle ja koko meidän innostavalle ryhmällemme! Minusta tänään koimme yhdessä tärkeän hetken, kun kirjoitimme tuntiharjoituksena sellaisia aloituksia, jotka eivät meitä houkuttelisi jatkamaan lukemista. Saimme aikaan aivan loistavia tekstejä, joille nauroimme yhdessä.
Nyt on aika viedä eteenpäin omaa tekstiä. Seuraava tapaaminen on reilun kuukauden päästä.
Päivän motto: "Niin lukijana kuin kirjoittajana ei koskaan pitäisi suostua mihinkään luokitteluun." Taija Tuominen
Kuulostaa mainiolta!
VastaaPoistaOlen ollut Taijan kursseilla, hän on aivan mahtava ja kannustava opettaja!
On kyllä tärkeää, että raivaa sen oman kirjoittamisnurkan itselleen. Pitäisi olla mahdollista istahtaa vaikka kymmenen kertaa päivässä kirjoitustyönsä äärelle; jo pelkkä istahtaminen inspiroi usein itseäni. Sitä ehdollistuu kirjoittamiseen kun kone on aina auki ja kirjoitustyö esillä. Minulla se usein alkaa siitä, että katson kirjoittamaani tekstiä ja huomaan jotain korjattavaa ja kirjoitan pari lausetta ihan vain etten unohda asiaa. Yhtäkkiä onkin vierähtänyt parituntinen kuin siivillä ja tekstinpätkä on syntynyt.
VastaaPoistaTsemppiä kirjoitusnurkan ja -ajan löytämiseen. Luin Päätalon Hyvästi Iijoki loppuun, ja Kallekin tarjosi esikoistaan monelle taholle, ennenkuin Gummerus siihen tarttui, ja monesti sitä silloinkin hierottiin :)
VastaaPoistaOuti L., olen aivan samaa mieltä Taijasta. En osannut oikein odottaa mitään, mutta pääsin silti yllättymään positiivisesti. Voin koko sydämestäni suositella hänen kurssejaan kaikille! Eniten pidän hänen jämäkästä tyylistään. Kannustaminen on tietysi myös plussaa.
VastaaPoistaMarja Leena, tuo on totta. Minulla on ollut tähän asti huone, jonne olen sulkeutunut kirjoitusten ääreen, mutta materiaaleille paikkaa ei ole ollut. Niinpä paperipinoja ja kirjoja on lojunut vähän siellä täällä. Nyt tavoitteena on keskittää papreipinot ja kirjoittaminen yhteen paikkaan, omalle pöydälleen. Olipa mukava lukea kokemuksiasi tekstintekemisestä!
Kiitos, Jokke! Saimme pikaisen Päätalo-perehdytyksen Taivalkoskella. Aika monikin suurkirjailija on joutunut etsimään kustantajaa pitkään, Kalle ei ole yksin siinä poikkeus. Se on lohduttavaa.
Minullakin lukujonossa on nyt Päätaloa! :-)