Tumman veden päällä

Kansi: Taina Markko

Peter Franzén: Tumman veden päällä. (2. painos.) Tammi. 2010. (320 sivua)


Tumman veden päällä on mahdollisuus jatkaa eteenpäin tai vajota. Peter Franzén on jatkanut, myrsky on tyyntynyt, jää sulanut, ja virta on vuolaana soljunut. Tumman veden päällä on tärkeä vertaiskirja kaikille niille suomalaisille perheille, jotka ovat selvinneet perheväkivallan ikeestä tavalla tai toisella.

Kirjablogeissa Franzénin Tumman veden päällä on esitelty niin monta kertaa, että omassa kirjoituksessani en enää toista juonta. Aiemmin tästä esikoisteoksesta ovat kirjoittaneet muun muassa Janninna MJAU-blogissaan, Oota, mä luen tän eka loppuun -blogin Anni M., Luettua-blogin Sanna ja Katja Lumiomenassa. Hihkaiskaa, jos kirjan esittely on muualla, niin lisään linkit tähän!

Lapsen silmin

Franzenin lapsen kokemuksen kuvaus on vaikuttava ja vakuuttava. Teoksessa kuvataan näyttelijä-kirjailijan elämää noin 5 - 7-vuotiaana (HUOM. MUOKATTU 22.7.: Tumman veden päällä ei ole suora omaelämäkerrallinen muistelmateos, vaikka siinä onkin taustana Franzénin oma lapsuus ja päähenkilö on kirjailijan kanssa samanniminen), ja kieli muuttuu tarinan edetessä. Franzén kirjoittaa siis lapsen kokemusmaailmasta käsin, mutta vaikka kielen kuvittelisi tällöin olevan vain yksinkertaista ja kuvailevaa, välillä teoksessa hivotellaan erinomaista kuvallisuuttakin, kuten esimerkiksi tässä pakkaspäivän tuokiokuvassa:

"Pietään me pieni hilijanen hetki hiirien muistole", pappa sanoo ja höyry hänen suustaan jää leijailemaan latoon kun ei tuule. Olisi mahtavaa, jos kaikki papan sanat voisi säilyttää täällä ladossa ja kuunnella niitä aina, kun haluaisi. (s. 76)

Lapsen elo on huoletonta. Kirjan päähenkilö, pikku-Pete ei murehdi huomisesta, vaan hän elää täyttä lapsen elämää tässä ja nyt. Lapsuuteen kuuluu paljon uusia kokemuksia, leikkiä, onnea ja iloa, myös vanhemmasta, joka pahoinpitelee perhettään. Kirjassa onkin liikuttavaa se rakkaus ja ihannointi, jota Pete väkivaltaista isäänsä kohtaan osoittaa. Lapsi kunnioittaa vanhempaansa, vaikka tämä laiminlöisi kasvatustyötään. Franzén murtaa kirjassa myös hyvän poliisin mielikuvaa. Peten isä on poliisi, jonka kuvittelisi olevan väkivaltaa vastaan, mutta joka paljastuukin narsistiseksi väkivallantekijäksi.

Tärkeät terveet ihmissuhteet

Liikuttavaa on myös se, millaiseen arvoon Pete nostaa kirjassa pappansa. Papan kanssa koetaan ratkiriemukkaita hetkiä. Pappa on yksi tärkeä roolimalli ja miesihanne, joka nousee äidin ja pikkusiskon rinnalle ydinperheeseen. Myös pikkusiskon merkitys on Petelle suuri, ja se huokuu kirjasta monella tapaa. Jotenkin Franzén tuleekin yksinkertaisella tavallaan todistaneeksi kirjassaan jälleen kerran sen, miten yksikin aito ja lämmin ihmissuhde voi olla sekasorrossa elävän lapsen hinausköysi eheään elämään.


Tumman veden päällä

Lapsen tuntemuksia hankalista perheasioista ja -salaisuuksista Franzén tuo esiin nerokkaasti Peten lähipiirin lasten kautta. Yksi kaveri vaikenee mustelmistaan, toisen kaverin isän vankilassaolosta ei puhu kukaan. Lapsi vaikenee surunsa ja hämmennyksensä kanssa. Pete itse ei isänsä tekoja moralisoi eikä mieti, mutta väkivallan mentyä äärimmilleen Peten oma viha nousee viimein pintaan. On lohdullista, että Pete pysyy kuitenkin tumman veden päällä eikä sukella, lähde vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, vaikka kirjassa asetelma muuttuukin loppua kohden iloisesta yhteen henkeen puhaltavasta perheestä asemasotaan äidin ja lapsien yhteisen tukikohdan ja isän välillä.

Lyhyesti ja suositukset

On tärkeää, että hankalista lapsuuskokemuksista kirjoitetaan. Väkivallasta huolimatta Tumman veden päällä on välillä riemukaskin kuvaus lapsen arjesta 70-luvulla. Kirja on nopealukuinen, sillä siitä on helppo ahmia lyhyitä lukuja monta kerrallaan ihan huomaamattaan. Suosittelen kirjaa lapsen kokemuksista kiinnostuneille, Franzén-faneille, perheväkivaltaa kokeneille sekä kaikille, jotka ovat sellaisen tumman tarinan tarpeessa, jossa pilkahtelee aidosti myös auringon valo.