torstai 14. heinäkuuta 2011

Ristitulessa

freedigitalphotos.net / twobee
Otsikoin kirjoitukseni tahallaan itseäni provosoivaksi. Kuulostaa sotaisalta, vaikka siitä ei ole kyse. Mikä on sotaa, mutta lempeillä ja kauniilla asioilla, ja jossa lopputulos on rakentava, ei tuhoava?

Minulla on kirjoitustehtäviä koko pino odottamassa. Käsis kutsuu puoleensa, ja se saakin tänään ajastani osan. Tiedän, mitä kirjoitan, minulla on hienot suunnitelmat valmiina, mutta katsotaan miten tarinan käy. Käsiksen kanssa joudun koko ajan käymään keskustelua siitä, onko siitä oikeasti mihinkään. Uskon itseeni ja pidän positiivista virettä yllä, mutta ehkä se kuuluu kirjoitusprosessiin, että välillä tekstiä tulee arvioineeksi tuiman kriittisesti.

Haluaisin osallistua myös OK-opintokeskuksen ja Kansanvalistusseuran järjestämään isä-aiheiseen kirjoituskilpailuun. Osallistumisaikaa ei ole enää kovin pitkään, mutta saisin kilpailusta hyvän syyn harjoitella välillä muutakin kuin pitkän proosan kirjoittamista. Ottakaa osaa, muutkin kirjoittajat! Heittäkää haaste kommenttiboksiin, sillä tarvitsen hieman tuuppimista tässä asiassa. Lisäksi minulla on pari kirjallista työtehtävää odottamassa, joihin on pakko ratketa, mutta tehtävät ovat mieluisia.

Kirjoitushommien lisäksi luettavaa on menossa ja odottamassa paljon. Minuun sopii tällä hetkellä liian hyvin kuvaus kirjahullu. Luettavana parasta aikaa ovat Peter Franzénin Tumman veden päällä, Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Kaisa Kervisen Lääkintälotta Olka. Kaikkia haluaisin lukea koko ajan eteenpäin. Lisäksi luen tietokirjallisuutta, ja lipaston päällä odottaa pino uusia tarinoita.

Saattaa kuulostaa stressaavalta, mutta sitä tämä ei ole. Elämä ryöppyää syliini.

7 kommenttia:

  1. "Elämä ryöppyää syliini" - ihanasti sanottu!

    VastaaPoista
  2. "Isä" ei ehkä aiheena hirvittävästi mieltän iinnoita, mutta ´voisi olla kyllä mielenkiintoista osallistua taas johonkin kisailuun... Ehkäkentiesmahdollisesti.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa positiiviselta hässäkältä.

    Minäkin luin ja kirjoittelin (Muusa-kilpailu) välillä muuta ja palasin nyt 1,5kk tauon jälkeen pitkään tekstiin. Ainakin se oli parantunut huomattavasti tällä aikaa. Ei enää ärsytä ja kyllästytä niin paljon. Siinä oli sittenkin jotain siitä mitä olin tavoitellut.

    Älä kuitenkaan polta itseäsi loppuun tuon kaiken ryöpyn keskellä.

    VastaaPoista
  4. Ihana ilmaisu tuo elämän ryöppyäminen. Onnellinen tilanne sinulla, paljon ihanaa ja innostavaa tehtävää. :)

    VastaaPoista
  5. No niin, Käsis on ryöpynnyt yli äyräittensä taas jälleen kerran, ja kirjoittajaparka vain vierestä katselee, mihin henkilöt päättävät tallustaa. Ensi kerralla on taas monenlaista edessä.

    Maria ja muut, minusta kuulostaa vielä paremmalta muuten se, että "työ ryöppyää syliini", mutta onneksi ei näin vielä ole! Yökin voisi ryöpytä, varsinkin jossakin romanttisessa hömpässä... :-D

    Jere, tiesitkö tämän sivun, jossa on lisää kirjoituskilpailuja ensihätään: http://www.teonsana.net/kirjoituskilpailuja/ Jos siis et saa isästä otetta, kokeile jotakin muuta!

    Jukka, onpa hyvä kuulla, että tauko on ollut terveellinen siivu tekstillesi. Minusta tuntuu, että olen Käsiksessä hukassa omien tarkoitusperieni kanssa juuri nyt. Kun vain saisin tarinan kasaan, minäkin jättäisin sen "parantumaan" itsekseen. Sitten vain toivoisin, että siihen tulisi terävyyttä, kuten sinulla on käynyt.

    Norkku, kyllä tämä onnea on. Jos vauhti alkaa suhista korvissa, voin aina vähän hiljentää. :-)

    VastaaPoista
  6. Hei Paula, kiitos noista kirjoituskilpailuvinkeistä! On niin ihanaa lukea sinun kirjoittamisprosesseista ja haaveilla, jos joskus sellainen leimahtaisi itsellekin, mutta nyt tuntuu ettei ole aikaa keskittyä.

    VastaaPoista
  7. Sara, hauskaa, jos osallistut johonkin kirjoituskilpailuun! Go for it!! Toivon myös leimahdusta haaveillesi... :-)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...