sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Aivot pellolle

Kansi: Frida Axiö-Gelfgren / Frida Sthlm
Mikael Niemi: Aivot pellolle. (Skjut apelsinen. 2010. Suom. Outi Menna.) WSOY. 2011. (209 sivua)

Aivot pellolle -teoksessa Mikael Niemi kirjoittaa 16-vuotiaan lukiolaisen näkökulmasta. Kertoja elää kirjassa neljä elämää, jotka vaihtuvat aina jonkin nuoren elämässä eteen tulevan kriisin tai elämänvaiheen mukaan. Kertoja on porukoissa syrjäisenä pysy(ttele)vä nuori mies, jota vaivaa identiteettipulmat ja rakkaushuolet.

Kirjassa kertoja menettää kaukorakkautensa, saa ystävän, ylittää itsensä ja pohtii maailman menoa. Hänellä on äitiinsä mutkaton mutta kummallinen suhde. Sattuman kautta tämä kirja kertoo samanlaisista asioista kuin edellinen loppuun lukemani kirja, Poikani Kevin. Tässäkin puhutaan koulun räjäyttämisestä ja massamurhasta, mutta tällä kertaa äänessä on lukiolainen. Mukana on samalla tavalla myös kritiikki viihteen täyttämään elämään:

Minun olisi tehnyt mieli potkaista tv-ruutu mäsäksi. Antaa monon heilua joka ikisessä olohuoneessa niin että kuvaruudut murenisivat ja suupielistä valuisi verta. Halusin tappaa kaiken. Myös eläimet ja kukat. Murskata kuoliaaksi sääliä tuntematta. Tungin kuulokkeet korviini ja aloin kuunnella Nuke'emia, raskainta mussa mitä valikoimastani löytyi. (s. 64)

Kertoja löytää kuitenkin purkautumiskeinokseen ihan oikean murhan sijasta kirjoittamisen:


Kynä on minun konekiväärini
Ammun sinua silmien väliin
syöksen sanoja aivoihisi
jätän sinuun jäljet itsestäni
herää jo, helvetti
haluan että heräät
herää, helvetti
haluan että lakkaat kuolemasta (s. 65)

Kirjan kerronnassa vaihtelevat hauskalla tavalla eri tekstilajit: proosa, runo, näytelmä, keittokirjojen tekstityyppi jne. Kirjassa on muutenkin paljon hauskaa ja oivaltavaa niin tarinassa kuin tekstin teknisellä tasollakin. Nuoren mielenmaiseman kuvaus on osuvan raakaa, naiivia, kapinallista ja silti yhtä aikaa herkkää. Ei ihme, että Niemi on saanut siitä kiitosta myös Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -mestariteoksessaan.

En tiedä, miksi luulen, että keskenkasvuisia miehiä kiinnostaa kehon eritteet, mutta luulen, että seuraava pätkä, jonkalaisia Niemen tekstissä on enemmänkin, voi erityisesti kolahtaa peruskoulun päättäviin ja lukiota tai ammattikoulua aloittaviin poikiin:

Mutta räkä. Mitä pahaa siinä oli? Kaikilla oli sitä nenässään, minä olin vain siirtänyt omaani pari senttiä.
    Ruokalassa jouduin istumaan yksin. Pari jätkää aikoi istua samaan pöytään, mutta sitten he huomasivat kasvokoristeeni ja heidän oli pakko siirtyä muualle. Ihmeen herkkiä me olemme. Jos kaadamme maitoa lasiin ja huomaamme maidon seassa mustan pisteen, kalastamme sen pois vaikka se on todennäköisesti vain leivänmuru. Monet kaatavat pois koko lasillisen. (--)
   Sylkikin on kiinnostava ilmiö. Kaikilla meillä on sylkeä suussa, eikä siinä mitään. Me pystymme jopa suutelemaan toisiamme. Mutta heti kun sylki valuu suusta, siitä tulee oksettavaa. Jos minä sylkäisen leivälleni ja syön sen, muut tuoijottavat inhoten vaikka sylki on omaani. Myös rään syöminen on etovaa, mutta ainoastaan jos se on käynyt välillä poissa nenästä. Kaikki meistä ryystävät joskus räkää kurkkuun. (s. 72 - 73)

Aivot pellolle on hämmentävä kirja. Aluksi luin sitä naureskellen ja päähenkilön elämän käänteisiin ja tuskaan mukaan tempautuen, mutta kun tarina sai tummempia sävyjä, en enää halunnut olla 16-vuotiaan pojan pöksyissä. En kammoksu hankalia aiheita kirjoissa, mutta tässä tarinan yhtä-äkkinen kovuus sai minut tipahtamaan kyydistä. Kirjan loppu on kuitenkin kertojan kannalta valoisa, vaikka kaikille ei käykään hyvin. Tämä seikka rajaa kirjan kohderyhmän yli 15-vuotiaisiin.

En oikein tiedä, kenelle kirjaa mielelläni suosittelisin. Alun perusteella ehdottomasti 16-vuotiaille pojille. Tämä on poikien kirja ehdottomasti, mutta en tiedä sopiiko se siltikään kaikille. Kirjaa voisin suositella myös aikuisille lukijoille, joita kiinnostavat (myöhäis)murrosikäisten ajatukset.

13 kommenttia:

  1. täh? tää jättää kyllä melkoisen kysymysmerkin? siis ei arviosi sinällään vaan kirja ylipäätään. Niemi lähtökohtaisesti kiinnostaa kirjailijana, mutta tämä on kyllä varsin kummallinen kohderyhmältään ja rakenteeltaan. enpä taida tarttua.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kieltämättä erikoiselta. Öh, en ole varma haluanko uida 16-vuotiaan pojan nahkoihin.

    VastaaPoista
  3. Niin, olen vieläkin hämmennyksissäni, vaikka koetan miettiä Niemen tarinaa monesta suunnasta. Aivot pellolle oli todella mukaansa imaiseva useat alkulukunsa, mutta sitten minulla tökkäsi.

    Olisi todella kiinnostavaa kuulla jonkun muun lukukokemus tästä, sillä ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni olen näin pihalla... Niemi on taitava kirjoittaja ja tarinankertoja, hänen henkilönsä on uskottava, mutta missä kohtaa minä kadotan otteen? Varmaan olen missannut kirjasta jotakin :-D!

    VastaaPoista
  4. Niin siis... taitaa olla sukupuolikysymys. En minäkään välttämättä innostu pienen runotytön mailmasta. Tietty miesmäinen otehan tässä on: otetaan kiusallinen tai shokeeraava aihe ja katsotaan kuinka pitkälle sitä voidaan käsitellä ja kuka reagoi ensimmäisenä. Varsin tavanomaista aikanaan omassa kaveripiirissäni: poikaporukalla saunoessa, jalkapallon jälkipeleissä taikka terassilla istuessa. Silloin vain taisi yleisin aihe olla seksi :)

    VastaaPoista
  5. Minäkään en innostu runotytön maailmasta, tai riippuu tietysti, millainen tuo runotyttö pohjimmiltaan on.

    Aivot pellolle on kiinnostava ja näppärästi tehty. Poikien kirja tämä on ilman muuta - ei ihme, että tipahdin :-D.

    Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  6. En tajua mikä tästä muka tekee "poikien kirjan". Tai siis, että miksi tytötkin eivät voisi innostua tästä?? Olen 15v tyttö ja mielestäni kirja oli toki erilainen kuin muut lukemani kirjat (luen melkoisesti), mutta ei mitenkään huonolla tavalla! Ja ehdottomasti aion lukea uudestaan!

    Enkä kyllä muutenkaan tajua erottelua poikien ja tyttöjen kirjoissa... Tai no ehkä jotkut kirjat on selvästi joo suunnattu tytöille, poikia tuskin kiinnostaa jotkut Nina -kirjat tai muutkaan sen tyyliset :). Sitä en kuitenkaan tajua mikä tekee jostain kirjasta poikien kirjan... No, se on minun mielipiteeni :-)

    Ps. En minäkään niistä runotytöistä perusta : D

    VastaaPoista
  7. Just, Lukut0ukka, ei olekaan oikeasti poikien ja tyttöjen kirjoja. On vain kirjoja. Niistä voivat sitten pojat ja tytöt valita omansa.

    Kahden pojan äitinä olen vain huomannut, että vaikkei erikseen olekaan kirjoja pojille ja erikseen tytöille (vaikka varmasti on, vaikka miten sen tässä kieltäisi, onhan olemassa tyylilajinakin ns. tyttökirjat - joita on toki pojillakin lupa lukea!), silti pojat valitsevat ja jaksavat kuunnella tietynlaisia kirjoja, kun taas jotkut eivät kolahda ollenkaan. Pojilla on taipumus viehättyä esim. seikkailuista ja tekniikasta, mutta tämä on vain hurja yleistys. Tiedän, että on myös tyttöjä, joita kiinnostavat enemmän seikkailut kuin runotytöt. Saatan osoittaa sormellani vaikkapa vain itseäni.

    Silti tärppinä uskaltaisin ostaa tällaisen kirjan lahjaksi pojalle, mutta en tytölle, ellen olisi ihan varma tytön lukumausta. Kirja on täynnä pojan kokemusmaailmaa. Sellainen maistuu pojalle. Luulen myös, että enemmän on poikia kuin tyttöjä, joita kiinnostaa puheet räästä, oksennuksesta ja muista eritteistä. Jotkut tytöt pitävät niitä iljettävinä.

    On silti iso ilo kuulla, että sinä olet tykännyt! Olihan tämä kiintoisa kirja! :-) Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  8. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että tätä ei ihan heti uskaltaisi tytölle ostaa. Luulen jopa, ettei välttämättä edes äitini uskaltaisi ostaa tätä minulle, jos en erikseen toivoisi : ). Sillä kyllähän asia on niin, että tämä vaikkuttaa melkoisen poikamaiselta kirjalta, kenties jo nimen perusteella...? Mutta minä taidankin olla aika poikamainen ajatusmaailmaltani.


    Ja ehkäpä suurin syy siihen, miksei tämä välttämättä iske tyttöihin, on juuri se mainitsemasi asia, että jotkut tytöt pitävät niitä "räkä poskella" juttuja ällöttövinä. Itse lähinnä nauroin niille :D.

    Mutta tosiaan, vaikka en edelleenkään erottele tyttöjen ja poikien kirjoja, niin en kyllä minäkään taida tuntea ainuttakaan tyttöä, jolle tälläisen uskaltaisi ostaa :)

    VastaaPoista
  9. tykkäsin luin itse tämän kirjan kannatan lukemista !

    VastaaPoista
  10. Anonyymi, kiitos kommentista ja suosituksista! :-)

    VastaaPoista
  11. Siitä on jo jonkin aikaa, kun luin tämän 'Aivot pellolle' -kirjan. Aihe on ankara & Niemi tarttuu siihen tyylilleen uskollisesti & armottoman tinkimättömästi. Tämä on siis kirja, joka jää mieleen & saa ajattelemaan; eikä todellakaan päästä lukijaa helpolla. Oli kohderyhmä mikä tahansa, tässä on mun mielestä kaikki loistavan proosan tunnusmerkit samassa paketissa.

    -AP

    VastaaPoista
  12. pitäis lukea mut en jaksa

    VastaaPoista
  13. Minut tämä kirja yllätti positiivisesti! En ole koskaan aikaisemmin lukennut Niemen kirjoja, mutta tämä kirja sai minut vakuutettua. Tässä kirjassa on vain sitä jotain, mikä saa minut palaamaan sen ääreen yhä uudelleen ja uudellen, mikä on sinällään aika hassua, koska olen tyttö. Mutta toisaalta, minusta tuntuu, että jos pääsee kirjan raakojen ja ällöttävien kohtien yli, voi tästä kirjasta nauttia yllättävänkin paljon. Enkä minä ainakaan tippunut kertaakaan matkasta tätä lukiessani:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...