Sain Aikatherinelta lahjaksi auringon valoa, jonka hän toivoi piristävän ja ennenkaikkea kannustavan sekä inspiroivan uusia tekstejäni. Kiitos, valo on saanut paljon aikaan. Sen tähden minulla on ilo jakaa se tässä edelleen kaikkien lukijoitteni kanssa. Samalla toivotan tervetulleeksi myös hiljattain blogini löytäneet uudet lukijani. Olen todella iloinen teistä kaikista!
Täällä on tänään paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta koko päivän. Aurinko on elinehtomme. Melkein kaikki käyttämämme energia on peräisin auringosta. Aurinko säätelee elämämme rytmiä, sillä se tekee meille päivän ja tuo mukanaan kesän. Lepoaikoja ovat yö ja talvi, jolloin aurinko antaa meidän kerätä voimia. Aurinko on voimakkain lähellämme oleva taivaankappale, joten siltä suojautuminenkin on tärkeää. Ei ihme, että aurinkoa pidetään myös jumalana.
Minulla on ollut tänään myös rento vapaapäivä kaikesta arkisista velvollisuuksistani, joten olen pystynyt pariinkin otteeseen keskittymään kirjoittamiseen. Käsis on mennyt kerrankin harppauksin eteenpäin. Olen saanut loppukappaleet kirjoitetuksi aikamoisessa flow'ssa. - Oi, kirjoittamisen ihanuutta! - Käsis ei ole kuitenkaan valmis, vaan alun ja lopun välistä puuttuu vielä paljon tavaraa. Nyt kuitenkin tiedän, minne olen itsepäisiä henkilöitäni marssittamassa.
Tämä päivä on mennyt kirjoittamisen lisäksi pohdiskellessa ja lukiessa. Poikani Kevin mietityttää edelleen. Omasta mielestäni opin Shriverin kirjasta lisää hyväksyntää, mikä tarkoittaa osittain myös läsnäoloa. Arvostan aikaa ja tilaa tässä ja nyt enemmän kuin ennen. Tartun siihen, mitä minulla on sen sijaan, että haikailisin jatkuvasti toisaalle. Otan elämäni vahvasti omiin käsiini ja vaikutan siihen, mihin pystyn, mutta hyväksyn elämän myös sellaisenaan. En valita jatkuvasti olosuhteista. Tänään olen hyvin onnellinen, huomaatteko?
Luen parastaikaa Mikael Niemen tuoretta Aivot pellolle -(nuorten)romaania. Se on kutkuttava kirja, mutta en ole ihan varma tykkäänkö siitä kympillä vai ysillä. Onneksi se on ihan erilainen kuin Poikani Kevin, jonka jälkeen on hankala minkään kirjan asettua luettavaksi. Lukukokemuksia Niemestä siis luvassa!
Aurinkoa kaikille lukijoilleni! Hyviä ajatuksia ja energiaa tavoitteittenne saavuttamiseen, rauhallista ja iloista mieltä! Antakaa valonne loistaa!
-----------------------------------------
Auringon valon voi poimia täältä mukaansa ja tehdä sen vaikutuksista postauksen omaan blogiin. Tämä on lämmin kesäinen haaste, jota en osoita kenellekään erityisesti. Ottakaa rohkeasti säde kiinni! :-)
Kiitos auringonsäteistä! Ihanaa, että kirjoittaminen sujuu.
VastaaPoistaAuringon valomäärien vaihtelu täällä pohjoisella pallonpuoliskolla on jännä juttu. Minulle myöhäinen syksy ja alkutalvi ovat vaikeaa aikaa; pimeys tekee apaattiseksi ja väsyneeksi. Toisaalta keskikesällä tuntuu, että valoa on liikaa, käyn ylikierroksilla ja tuntuu että koko ajan pitäisi tehdä jotain ja Nauttia Kesästä, ei saisi käpertyä kirjan ääreen hyvällä omallatunnolla. Ja helteestä en nauti... Em. syistä suosikkivuodenaikojani ovat kevät ja syksy, valon määrä on silloin tasapainossa ja lämpötilakin on usein sopiva :).
Minä en saa yliannostusta valosta, mutta sen puutteen kyllä huomaan marras - tammikuussa. Olen käyttänyt muutaman vuoden kirkasvalolamppua tuomaan pimeisiin aamuihin lisäpuhtia, ja saattaa olla, että siitä on ollut apua. Pimeys vetää joka tapauksessa minut alamaihin.
VastaaPoista