Amadeus Oulun kaupunginteatterissa

Janne Raudaskoski Salierina ja upeat solistit.
Kuva: Oulun kaupunginteatteri

Huhhahhei, mitä Oulun kaupunginteatterissa oli tehtykään ja mitä olin pitkään vain sivusta katsellut ja seuraillut! Pääsin onneksi vielä viimeisimpiin näytöksiin ja - krashboombang - ihastuin ikihyviksi! Oulun kaupungintetatterin kateudesta, kauneudesta, lahjakkuudesta, juonittelusta ja ihmisyydestä kertova Amadeus oli aivan huikea! Valitettavasti esitystä ei enää voi suositella, sillä näytökset ovat ohi.

Janne Raudaskoski kateellisena hovimuusikko Salierina loisti kerta kaikkiaan. Saattaisinpa sanoa, että tämä oli äkkiseltään muisteltuna Raudaskosken paras roolisuoritus. Vain 35-vuotiaana kuollutta ihmelapsi Amadeusta esittävä Tomi Enbuska oli ihastuttava ja villi, uskottavasti täysi sekopää. Myös muut näyttelijät onnistuivat mainiosti. Heta Haanperä oli tehnyt ohjauksessa loistotyötä. Kuoro lauloi erinomaisesti ja soljui esityksen mukana rooleissaan saumattomasti. Ja musiikki - no Mozart sentään - sai taitavasti esitettynä ihokarvat nousemaan pystyyn.

Loistelias Ulpu Korpuan puvustus ja kekseliäs Kalle Nurmisen lavastus veivät yleisön satoja vuosia ajassa taaksepäin. Teatterissa elävä esitys saa aina aikaan pikkujännitteen kaiken sujumisesta oikein. Tällä kertaa näyttämötekniikka petti pian toisen puoliajan alettua, mutta se vain toi esille teatterilaisten ammattitaidon. Yleisö ei liiemmin puutteita huomannut, ennen kuin teatterin puolesta asiasta ilmoitettiin, pidettiin pieni huoltotauko ja näytelmä jatkui jälleen. Upeaa työtä, Oulun kaupunginteatteri!

Viime aikoina olen käynyt Oulussa katsomassa paljon musiikkinäytelmiä. Kaikki ovat olleet onnistuneita taideteoksia. Vasta ensi-iltansa saaneesta musikaalikomedia The Addams Familystä kirjoitan niin ikään aivan kohta. Menkäähän katsomaan!

Minä rukoilen tätä Amadeuksen rinnalla riutunutta keskinkertaisuuksien pyhimystä, Antonio Salieria, siihen saakka, kun Heta Haanperän käsissä saa erittäin kiinnostava Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ensi-iltansa Oulussa syyskuussa. Salierilta pyydän, ettei iske näppejään Taivaslauluun, vaan siitä tulee tällainen Amadeuksen ja Mielensäpahoittajan kaltainen mestariteos! Siihen lujasti uskon ja pohjattoman tyytyväinen olen siihen, että Oulussa on Taivaslauluun uskallettu tarttua.

Back to blog!

Iltaa maailma! Pitkä aika on ollut hiljaista täällä, ja nyt riepoo blogin ulkoasukin. Toivottavasti saan siihen muutosta ja ääntä tänne eetteriin.

Luettu on! Paljon fiktiota, enemmän asiaa. Kirjoittaminen on ilmiselvästi ollut katkolla. Teatteri ja muu kulttuuri roikkuu kivasti mukana. Elämä kuljettelee.

Lähdetäänpä tästä liikkeelle.

PS. Hauskaa, ajassa liikkuu tätä samaa ajattelua. Hanna Kirjainten virrassa pohti juuri samaa: Lue pohdintaa blogihiljaisuuden takaa!

Teresa Välimäki & Johanna Lundholm: Hyvää joulua

Teresa Välimäki & Johanna Lundholm: Hyvää joulua. Valokuvat Laura Riihelä. WSOY. 2014.

Tip tap tip tap... Alkaa hyvinkin olla se aika vuodesta, jolloin joulun valot ja tuoksut hiipivät mieleen. Lapset kirjoittavat listojaan joulupukille ja kodeissa mietitään joulun viettoa.

Kun alat suunnitella joulupöydän kattausta, käännypä Terasa Välimäen ja Johanna Lundholmin puoleen! Heidän Hyvää joulua -keittiökirjansa antaa nimittäin sopivat vinkit valmisteluun, lahjoihin ja aaton ruokapuuhiin. Kirja jatkaa herkuttelua vielä joulun jälkeenkin, sillä se opastaa käyttämään joulun tähteetkin hyväksi. Mainiota!

Välimäen ja Lundholmin resepteissä maistuu ja tuoksuu joulu. Kaikkeen on tarjolla jotakin: aamuun, naposteluun, pää- ja jälkiruoaksi. Makeannälkäisiä hemmotellaan leivonnaisin ja karkein. Kodin koristeluun on pikkuvinkkejä ja lopuksi joulu pyyhitään pois maukkaalla tavalla tähteitä hyödyntämällä.

Kirja on erittäin kaunis. Laura Riihelän kuvien sommittelu hivelee silmää ja Timo Hämäläisen taitto on tyylikäs, raikkaan jouluinen. Kansi kutsuu kurkkaamaan sisälle ja käytettävyyspointsit teos saa siitä, että siinä on kirjanmerkkinauha mukana omasta takaa. Voisipa niitä toki olla vaikka kaksikin!

Hyvää joulua antaa aika helppoja ohjeita herkullisen joulun valmistamiseen. Itse kokeilin mieluisten vieraiden iltapalaksi marjaskonsseja ja pikahilloa. Molemmat ovat nopeita ja pomminvarmoja sekä helposti omien kaappitarpeiden mukaan muunneltavia ohjeita, jotka maistuvat! Toiseksi tein joulubrownieta työkavereille kokousmakeaksi. Huomenna nähdään, miten suklainen namu maistuu. Mun huushollissa on ainakin taivaalliset tuoksut! Suklaisen leivonnaisen kylkeen ajattelin jokaisen antaa pursottaa valmiskermavaahtoa oman maun mukaan.

Uusi kirja on aina vähän jäykkä, ja keittokirjassa se on hankala ominaisuus, kun resepti pitäisi pysyä näkösällä vaivattomasti. Mikä sen kätevämpää kuin laittaa kirja Umodel-lukutelineeseen!

Kirja sopii kaikille jouluihmisille ja hyvän ruoan rakastajille. Se on aivan oivallinen tunnelmantuoja juuri tähän mustaan vuodenaikaan. Lahjakirjana loistava - olisiko tarpeen hemmotella itseäkin pikkujoululahjalla?

Kirjan sain kokeilta itseltään Helsingin kirjamessujen ruokaosastolta:

Kiitos tuhannesti - tämä kirja tulee olemaan käytössä ympäri vuoden. Hyvää joulua teillekin, Teresa ja Johanna!

Tähtiä: 5/5

Tästä upeasta keittiökirjasta on kirjoittanut myös Leena Lumi.

Kurkistus viikon taakse kirjamessuille

Sunnuntaiaamuna kirjamessuilla oli lauantaita rauhallisempaa.

Kirjamessuilin Helsingissä lauantaina 25. ja sunnuntaina 26. lokakuuta. Päätavoitteeni oli tavata muita kirjabloggareita ja päivystää kirjabloggaajien sohvanurkkauksessa Boknäsin osastolla. Olin poiminut messuohjelmasta muutaman tärpin, joihin ajattelin osallistua, jos sopivasti aikaa jää.

Lauantaina pyyhälsin suoraan Oulun-koneesta Messukeskukseen ja WSOY:n ja Tammen järjestämälle kirjabloggareiden brunssille, joka oli jo hyvää vauhtia menossa, kun pääsin mukaan. Ehdin kuitenkin kuulla kolmesta erittäin kiinnostavasta uutuuskirjasta, jotka kaikki lähtivätkin messuilta mukaani siitä huolimatta, että olin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustavana päättänyt olla ottamatta messumatkalta mukaani ainuttakaan kirjaa.

Ella Kanninen juonsi ja haastatteli kirjailijat kirjabloggareiden
brunssilla. Haastattelussa Paolo Giordano.

Ensimmäinen kirjoista on Riina Katajavuoren Wenla Männistö. Sen isättömyysteema ja kytkökset Seitsemään veljekseen nostivat kiinnostukseni siihen pisteeseen, erttä kirja oli saatava. Toiseksi norjalaiskirjailija Kim Leine kertoi tiiliskivestään nimeltä Ikuisuusvuonon profeetat sellaisia juurevia kuvauksia, että uteliaisuus heräsi. Aika näyttää, miten tiiliskiven kanssa käy. Kolmanneksi Paolo Giordano Italiasta kertoi kirjastaan Ihmisruumis. Giordano on toimittaja, joka oli pyytänyt päästä Afganistaniin juttukeikalle. Tuosta matkasta on jalostunut Ihmisruumis, joka on siis eräänlainen sotakirja, jonka Giordano on kirjoittanut ilman omakohtaista kokemusta sotimisesta. Se on kirjakolmikosta ehdottomasti kiinnostavin. Neljänneksi poimin vielä mukaani Jari Järvelän Särkyvää, jonka takakansiteksti ja prologi liikuttivat minua niin, etten pystynyt jättämään kirjaa koditta.

Johanna Lundholm ja Teresa Välimäki ihastuttavan uutuuskirjansa kanssa.
Testaan reseptejä ja bloggaan joulukirjasta lähiaikoina! Maiskis...

Niinpä käsimatkatavarani olivat paisahtaneet, ja kun vielä messuilta ostin tuliaisiksi lapsille Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen harrastaa ja sain ruokamessuilta mukaani Teresa Välimäen ja Johanna Lundholmin Hyvää joulua -keittokirjan, jouduin lainaamaan tilaa messutuliaisilleni kaverin laukusta. Maltillinen kirjakasa joka tapauksessa, eikö vain?

Kirjabloggareiden sohvalla
bloggarikollega ja kirjailija Paula Havaste,
jonka kanssa keskustelimme muun muassa lukulaitteista
ja ruoanlaitosta.

Kirjabloggareiden sohvanurkkauksessa oli juuri niin kivaa, kun etukäteen ajattelin - tai oikeastaan päivystäminen oli mukavampaa, kuin osasin odottaa. Lauantain kohokohta oli se, kun juttelin pitkään kirjoittamisesta erään kirjoittamiskärpäsen pureman saaneen kanssa. Sellaisessa hetkessä on aina jotakin tavattoman sykähdyttävää, kun yhteisen innostuksen kautta löytyy yhteys ja vuorovaikutuksen riemu. Sunnuntaina hienoja hetkiä oli paljon, muun muassa kirjailijatapaamiset, kustantamojen esittäytymiset, kirjavinkkaukset ja tietysti muut paikalla pyörähtäneet bloggarit.

Bloggari yhdessä mielipuuhassaan:
lukemassa ja antamassa tekstistä palautetta.

Omaan messuohjelmaani olin tärpeiksi poiminut lähinnä lastenkirjoja käsitteleviä esityksiä. Ainoa haastattelu, johon ehdin, oli minun ja poikieni yhteisen idolin Mauri Kunnaksen esiintyminen Aleksis Kivi -lavalla. Emma Alftan haastatteli Kunnasta uutuuskirjasta Herra Hakkarainen harrastaa. Itse kävin esityksen jälkeen kiittämässä Kunnasta kaikista kirjoista, jotka ovat antaneet minulle ja pojilleni valtavasti iloa ja oppia, ja utelin tulevista. Kirjailija-piirtäjä paljasti, että uusi työn alla oleva teos on Koiramäkeä. Odotamme kuumeisesti!

Mauri Kunnas.

Olin Helsingin kirjamessuilla pitkän tauon, ehkä noin kymmenen vuoden jälkeen. Matka kannatti ehdottomasti! En oikein jaksa messuhulinaa kovin kauaa kerrallaan, mutta ensi kerralla koetan siitäkin huolimatta - ja sen tähdenkin - suunnitella ohjelmani vielä huolellisemmin. Messuilla on oma valtava voimansa, ja kirjabloggareiden oma soppi toimi keitaana messumaassa. Kiitos kaikille!

Kirjamessuilla

Olen mukana Helsingin kirjamessuilla lauantaina 25. ja sunnuntaina 26.102014!

Kirjabloggareiden kulmauksessa Boknäsin osastolla 6g85 päivystän sunnuntaina keskipäivän molemmin puolin. 

Tuu moikkaan!

Daniel Bergner: Mitä nainen haluaa?

M-L Muukan graafinen suunnittelu kirjassa on tyylikäs ja oivaltava.

Daniel Bergner: Mitä nainen haluaa? Tutkimusmatka naisen seksuaalisuuteen. (What do women want? Adventures in the Science of Female Desire. 2013. Suom. Natasha Vilokkinen.) Siltala. 2014.


Kollegani suosituksesta lähdin jälleen kirjalliselle matkalle naisen seksuaalisuuteen. "En suosittelisi kirjaa kenellekään alle nelikymppiselle!" oli niin houkuttava kuvaus, etten tietenkään voinut olla ottamatta selvää, mistä teoksessa Mitä nainen haluaa on kysymys. Käsissäni oli suorapuheinen opus, jossa estottomat esimerkit lomittuvat tiukkaan tutkimukselliseen otteeseen. Aluksi pelotti: mitä käänteentekevää kirjasta löydän. Lopussa olin vain helpottunut: vanhat muotit ja rooliodotukset voidaan heittää tutkimusten valossa menemään!

Tietokirjailija ja toimittaja Daniel Bergner tutkii naisen seksuaalisuutta useiden eri näkökulmien kautta. Hän selvittää uusimpia tutkimuksia eri tieteenaloilta ja käyttää hyväkseen naisten omia kuvauksia seksuaalisuudestaan. Lopputuloksena on vetävä tietokirja, joka on kenties käänteentekevin sitten Shere Hiten 1970-luvun lopussa tekemän raportin naisen seksielämästä.

Naisen seksuaalisuus on varsin vähän selvitetty elämän alue. Sitä leimaa pitkälti mystisyys. Puhutaan esimerkiksi g-pisteestä, jonka olemassaoloa myös laajalti epäillään. Naisen orgasmi on myös niin salaperäinen asia, että sitä ei oikein voi edes kuvailla. Naisen halukkuus se vasta kinkkinen ilmiö onkin, sillä usein todistellaan vain sitä, miten naisen himo on suoraan ja/tai kiertäen riippuvainen milloin mistäkin, kuun asennosta tai kumppanin tai omien sukkien väristä.

Mitä nainen haluaa todistelee, miten naisen halu on aliarvioitu ja määritetty ahtaasta (pelkästään miehisestä?) näkökulmasta. Bergner tuo esiin aiempien tutkijasukupolvien "umpisilmäisyyden", joka on johtanut siihen, että toista sukupuolta on pidetty seksuaalisena ja toinen on nähty vain suvunjatkajana. Naisen oma seksuaalinen määräysvalta on edelleen monin paikoin mahdottomuus. Nainen nähdään objektina ja passiivisena vastaanottajana, jolle kerrotaan, miten pitäisi tuntea ja käyttäytyä.

Mitä nainen haluaa sen sijaan tuo naisen itsensä keskiöön, ja näkökulman ja roolien muutoksilla se saa piirrettyä osan erilaista todellisuutta. Tuossa todellisuudessa naisen seksuaalisuudelle ei aseteta esteitä eikä nainen ole sen enempää yksiavioinen tai läheisyys- ja turvallisuushakuinen intiimisuhteissaan kuin mieskään. Erilaisessa todellisuudessa nainen hahmottuu kokonaisempana ihmisenä, tekijänä omine valintoineen. Tuo todellisuus on humaanimpi ja lohdullisempi, se on suvaitsevaisempi ja - totta vieköön - hauskempi.

Suosittelen Bergneriä kaikille niille, joita ei kyseenalaistaminen häiritse, joita uudet näkökulmat innostavat ja jotka ovat tarpeeksi seikkailunhaluisia lähteäkseen tutkimusmatkalle. Toisaalta jos esimerkiksi dopamiini, hippokampus, vanhemmuusinvestointi ja evoluutiopsykologia termeinä vieraannuttavat, ei kannattane vaivautua kokeilemaan.

Tähtiä: 4/5.

Pitkästä aikaa kirjapostaus!

Umodel-lukutelineen saa...

Arvoisa blogistanian kulkija,

Umodel-lukuteline-arvonta on suoritettu, ja Onnenpoika nosti tällä kertaa Kartsun arvan voitokkaaksi. Onnea aivan tavattoman paljon! Lähetätkö minulle postitusosoitteesi sähköpostiini luenjakirjoitan at gmail piste com, kiitos, niin saan paketin postiin.

Kiitos kaikille osallistuneille! <3

Suomalaisen kirjallisuuden päivän arvonta

Hyvät blogini lukijat ja seuraajat!

Kiitokseksi kärsivällisyydestä ja sitoutumisesta, tunnustukseksi siitä, että luotatte blogiini ja kiinnostutte kanssani samoista asioista, avaan nyt, suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivänä

arvonnan suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi!

Samalla juhlistan sitä, että blogissa teitä on jo huikeat 200 ja Facebookissa 163.

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy viikon päästä, perjantaina 17.10.2014 klo 18.00. Palkintona on aivan mainio, upouusi suomalaista käsityötä oleva Umodel-lukuteline (kurkkaa Umodelin nettisivut)! Olen aiemmin kirjoittanut telineestä käyttökokemuksiani täällä. Tämä palkinto on tosin vielä parempaa: siinä on liukuesteet, mikä helpottaa telineen käyttöä esimerkiksi sängyssä luettaessa!

Voit osallistua arvontaan, jos olet blogini seuraaja Bloggerissa tai Facebookissa. Jos et vielä seuraa kummassakaan ja haluat mukaan, voit toki nyt liittyä jompaankumpaan mediaan ja osallistua sitten. Arpalipukkeen saat ilmoittamalla olevasi mukana arvonnassa joko tämän postauksen kommenteissa tai Luen ja kirjoitan -blogin Facebook-sivulla. Jakamalla tietoa arvonnasta joko omassa blogissasi tai Facessa saat toisen arpalipukkeen. Ilmoita kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla. Selvää? Hyvä.

Arpaonnea kaikille!

Lopuksi avaudun päivänsankarin kunniaksi omasta suhteestani Aleksis Kiven pääteokseen, Seitsemään veljekseen. Nykyään pidän teosta suurkirjana ja erittäin taidokkaana kasvukertomuksena ja kansankuvauksena, ja ilman muuta se on yksi suomalaisen kirjallisuuden kiistattomimpia merkkiteoksia. Alakoululaisena Seitsemän veljestä sen sijaan ahdisti. Se oli pakkopullaa, jota joka Aleksis Kiven päivä tuotiin esille, vähän niin kuin kaikkien aikojen inhokkini kanaviillokki koulun ruokalistassa. En voinut sietää takkutukkaisia veljeksiä ja äijäilyä, lukkarin koulun äyskintää ja keskinäistä riitelyä.

Myöhäisteini-iässä, viimeistään lukiossa iki-ihanan äidinkielenopettajani viitoittamana, suhde merkkiteokseen muuttui. En enää tarvinnut kirjalta pelkkää samaistuttavaa tarinaa tai kaunista, kepeää luettavaa. Samaan saumaan sattui Jouko Turkan Seitsemän veljestä -elokuva, joka taas ampui niin yli, että sitä en voinut muuta kuin ihailla, vastoin suuren yleisön reaktioita. Nyt myöhemmin taas omien poikieni kanssa Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä on ollut mitä mainioin matka, joka on kuljettukin jo moneen kertaan. Vähitellen päästään liukumaan myös aitoon, alkuperäiseen Kiven kerrontaan, ja ihaillen seuraan vierestä poikien intohimoa Seitsemää veljestä kohtaan.

Jos haluat, voit mielihyvin jakaa omat ajatuksesi Seitsemästä veljeksestä samalla, kun lunastat arpalipukkeesi!

Muistathan vielä, että arvonta alkaa siis N-Y-T!

Poika Mancini Oulun kaupunginteatterissa

Kuva: Kati Leinonen / Oulun kaupunginteatteri

Poika Mancini on erilainen kuin muut oululaiset, se asuu homon kanssa samassa asunnossa, se on runopoika ja haluaa tyttöjä. Poika Mancini haluaa rokkariksi, ja se onnistuu!

Kauko Röyhkän samannimiseen kirjaan perustuva Poika Mancini tuo oululaista ja suomalaista rockhistoriaa teatterin estradille. Pääosassa loistaa Mikael Saari, jonka tulkinnat Röyhkän musiikista saavat ihon kananlihalle. Upeasti Saaren sivussa rooleissaan onnistuvat myös ujohko oululaisbimbo Lotta Vaattovaara ja parissakin roolissa nähtävä Pete Miettunen. Ohjaus on Janne Kuusitien, ja se lähtee ihanasti lapasesta heti näytelmän alussa. Tarinankerrontaa maustavat kautta matkan nimittäin jopa naivistiset elementit, joita itse olisin ahminut mielelläni tässä yhteydessä vaikka enemmänkin.

Tarina on ehkä yksinään ohuehko, mutta sitä kannattelee ennen muuta Kauko Röyhkän musiikki. Toiseksi esitystä tanakoittaa oululaisen ja suomalaisen kulttuurihistorian oikeasti eletty elämä: Rauhala, Merikoski, Tavastia... Miss Farkku-Suomesta pitävät saavat herkkunsa sivuroolissa esiintyvästä Väldestä ja muista yhteisistä henkilöistä. Esityskokonaisuuden ehdottomia helmiä on puheroolejakin saava bändi, jonka keulahahmona häärii Tommi Saha, ja joka soittaa monipuolisesti ja hivelevän kunnianhimoisesti. Bändi luo koko esitykselle huikean alun ja pysäyttävän lopun.

Kuva: Kati Leinonen / Oulun kaupunginteatteri

Poika Mancini on esitys, joka kannattaa ehdottomasti nähdä, jos kaihoaa 1980-luvun alkupuolen kulttuurimeininkiä tai rakastaa Kauko Röyhkän musiikkia tai kirjoja. Esitys sopii oikein hyvin myös nuorille ja ylipäätään rockkukkoilusta pitäville. Minä pidän.

Katso Poika Mancinin esityskalenteri!

Kurkkaa myös, mitä Lukutoukka on kirjoittanut kirjasta Poika Mancini!

PS. Blogilla on Bloggerissa nyt tasan 200 seuraajaa! Lisää teitä on Facebookissa ja Bloglovin'issa ja missä ikinä lienettekään :-)... Vaude vau - on arpajaisten aika, mistä lisää piakkoin! :-) Kiitos kaikille vanhoille kamuille uskollisuudesta ja uusille innostuksesta!

Lukuintoa hakemassa Oulussa 2.9.2014

Osallistuin tänään valtakunnallisen Lukuinto-hankkeen teemavuoden avajaisjuhlallisuuksiin Oulussa. Hankkeessa vahvistetaan koulujen, kirjastojen ja kotien yhteistyössä lasten ja nuorten monipuolista lukuharrastusta, joka on viime vuosina jonkin verran - huolestuttavasti - hiipunut. Teemavuoden aikana syntyneitä hyviä lukemiseen innostavia keinoja esitellään ja levitetään valtakunnallisesti. Kokeiltuihin ja toimiviksikin todettuihin konsteihin voi tutustua Lukuinnon verkkosivuilla ja vuoden ajan Lukuinto-tapahtumissa ympäri Suomen.

Lukuinto on merkittävä ja tärkeä hanke. Me kirjabloggaajat ja -harrastajat emme ehkä tule lukemishuumassamme ajatelleeksi, että tekstinymmärtämisen taito ei ole itsestäänselvyys. Luetun tekstin (kirjallisen, kuvallisen tai auditiivisen) ymmärtäminen on avain kaikkeen muuhun oppimiseen. Lukutaito ja lukuharrastuneisuus ovat avaimia aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen, todettiin avajaispuheenvuoroissa moneen otteeseen. Valtiosihteeri Kari Anttila kertoi juhlaväelle, että EU:ssa ollaan yleisesti huolissaan lukutaidosta, sillä peräti 24 %:lta kaikista yli 15-vuotiaista eurooppalaisista puuttuu yhteiskunnassa tarvittava lukutaito. Siis ajatelkaa, 24 %:lta meidän eurooppalaisistamme! 

Suomessakin lukuharrastuneisuus kulkee käsi kädessä niin luetun ymmärtämisen taitojen kuin koulumenestyksen kanssa ja on sekä sukupuoli- että sosiaaliryhmäsidonnaisia. Pojat lukevat tyttöjä vähemmän, ja alemmissa sosiaaliluokissa luetaan ylempiä vähemmän, kertoi professori Jouni Välijärvi. Jokainen voi päätellä, mitä tämä tekee näiden ryhmien oppimisen edellytyksille.

Lukemisen haasteista huolimatta Lukuinto-teemavuosi starttasi upeasti! Alussa soljuimme tunnelmaan kauniin Soittorasian siivin -balettiesityksen tahdittamana. Tilaisuudessa julkistettiin Lukuinto-lähettiäät Siri Kolu, Aleksi Delikouras ja Agneta Möller-Salmela, joista kaksi ensimmäistä toimivat myös juhlan juontajina aivan mainiolla tavalla. Aleksi Delikouras jopa heitti lavalla voltin, ja jopa se oli komeaa! Lähettiläät ovat totisesti tekijät paikallaan. Siri Kolu kaipasi toiminnan pöhinää kirjojen ympärille, ja Aleksi Delikouras taas kohtaamisia nuorten lukijoiden kanssa. Delikouras haluaa myös julistaa, miten lukeminen on coolia - omasta mielestäni usein jopa seksikästä! Beat it! 

Pohjoissaamella räppäävä Ailu Valle vetäisi hienon kappaleensa Dušši dušše duššat - Turha vain tuhoutua ja kertoi kokemuksiaan erilaisista kielenopettamisen tavoista, kuten rap-tekstien teosta. Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto valotti kirjastojen muuttuvia rooleja ja antoi vinkkejä myös koulujen ja lukuharrastajien käyttöön (katso linkit alla). Kirjastojen palvelut tukevat käyttäjiensä kansalaisuutta kirjavalla tavalla. Haavisto sanoi, että kirjastoista haetaan jopa Kelan ja pankkien palveluita, mutta kirjastot keskittyvät tietysti olennaisimpaan omalla alueellaan. 

Kirjastot ovatkin kehittäneet mitä upeampia toimintamuotoja lukuharrastajille: lukukoirat, yllärikassit, lukuvalmentajat, kirjavinkkaukset ja aivan ihastuttava novellikoukku, jossa yksi lukee ja muut virkkaavat tai kutovat tarinaa kuunnellessaan! Kirjastojen haasteena Haavisto näki muun muassa sen, miten fyysistä olomuotoa vailla olevat e-aineistot voidaan pitää esillä. Onko teillä omista kirjastoistanne kokemusta tästä tai omia ideoita e-aineistojen esillepanoon?

Lukuinto-teemavuoden avajaiset tarjosivat monenlaista herkkua, jota kaikkea en valitettavasti pysty kerralla kattamaan tähän pöytään. Juhlan päätteeksi kuulimme aivan mainiota Oulu Youth Jazz Orchestraa. Tallenne tilaisuudesta näkyy myöhemmin Kirjastokaistalta, ja Lukuinto-tapahtumia järjestetään ympäri Suomen seuraavan vuoden aikana. Kannattaa mennä mukaan!

Linkkejä:
Lukuinto
Lukuinto-lähettiläiden tervehdykset
Kirjastot.fi
Kirjasampo.fi
Kirjastokaista.fi
Kirjatti