 |
| Kuva: Kati Leinonen / Oulun kaupunginteatteri |
Kauko Röyhkän samannimiseen kirjaan perustuva Poika Mancini tuo oululaista ja suomalaista rockhistoriaa teatterin estradille. Pääosassa loistaa Mikael Saari, jonka tulkinnat Röyhkän musiikista saavat ihon kananlihalle. Upeasti Saaren sivussa rooleissaan onnistuvat myös ujohko oululaisbimbo Lotta Vaattovaara ja parissakin roolissa nähtävä Pete Miettunen. Ohjaus on Janne Kuusitien, ja se lähtee ihanasti lapasesta heti näytelmän alussa. Tarinankerrontaa maustavat kautta matkan nimittäin jopa naivistiset elementit, joita itse olisin ahminut mielelläni tässä yhteydessä vaikka enemmänkin.
Tarina on ehkä yksinään ohuehko, mutta sitä kannattelee ennen muuta Kauko Röyhkän musiikki. Toiseksi esitystä tanakoittaa oululaisen ja suomalaisen kulttuurihistorian oikeasti eletty elämä: Rauhala, Merikoski, Tavastia... Miss Farkku-Suomesta pitävät saavat herkkunsa sivuroolissa esiintyvästä Väldestä ja muista yhteisistä henkilöistä. Esityskokonaisuuden ehdottomia helmiä on puheroolejakin saava bändi, jonka keulahahmona häärii Tommi Saha, ja joka soittaa monipuolisesti ja hivelevän kunnianhimoisesti. Bändi luo koko esitykselle huikean alun ja pysäyttävän lopun.
 |
| Kuva: Kati Leinonen / Oulun kaupunginteatteri |
Poika Mancini on esitys, joka kannattaa ehdottomasti nähdä, jos kaihoaa 1980-luvun alkupuolen kulttuurimeininkiä tai rakastaa Kauko Röyhkän musiikkia tai kirjoja. Esitys sopii oikein hyvin myös nuorille ja ylipäätään rockkukkoilusta pitäville. Minä pidän.
Kurkkaa myös, mitä Lukutoukka on kirjoittanut kirjasta Poika Mancini!
PS. Blogilla on Bloggerissa nyt tasan 200 seuraajaa! Lisää teitä on Facebookissa ja Bloglovin'issa ja missä ikinä lienettekään :-)... Vaude vau - on arpajaisten aika, mistä lisää piakkoin! :-) Kiitos kaikille vanhoille kamuille uskollisuudesta ja uusille innostuksesta!
PS. Blogilla on Bloggerissa nyt tasan 200 seuraajaa! Lisää teitä on Facebookissa ja Bloglovin'issa ja missä ikinä lienettekään :-)... Vaude vau - on arpajaisten aika, mistä lisää piakkoin! :-) Kiitos kaikille vanhoille kamuille uskollisuudesta ja uusille innostuksesta!
Anteeksi että kirjoitan lujasti aiheen vierestä:
VastaaPoistaKuulehan, vieläkö sinä käyt jututtamassa niitä teatteri-ihmisiä? Minulla olisi nimittäin yksi kysymys, johon teatterilaisilla ehkä olisi oma vastauksensa. Nimittäin usein kun käyn teatterissa minulle tulee sellainen olo kuin joku tai jotkut näyttelijät katsoisivat ihan minua kohti - siis useamman kerran sen esityksen aikana. Oletan että tämä on jokin näköharha, sillä Kuopion teatterissakin on satoja katsojia eikä siinä näyttelijä kerkeä kaikkien pärstiä tuijottelemaan. Onkohan tämä ilmiö vain minun omaa mielikuvitustani vai tuntuukohan joistakin muistakin katsojista siltä, että näyttelijä katsoo juuri häneen? Mitähän näyttelijät tällaisesta sanoisivat? Kaikissa esityksissä tällaista tunnetta ei tule. Suoraan sanoen kuviteltukin katsekontakti esiintyjän kanssa tuntuu minusta aika vaivaannuttavalta.
Kikka kutonen. Näyttämöllä vaan katse hieman katsomon keskikohdan yläpuolelle, ja yleisölle tulee tunne kuin näyttelijä katsoisi häntä. Tietysti jos katsoja istuu vaikka ihan eturivissä tai aivan reunassa niin illuusio ei välity. Siitä ehkä johtuu että sinullakaan ei kyseistä tunnetta aina tule.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Pitääpä mennä jatkossa reunaan istumaan! Menen teatteriin katselemaan esitystä enkä katseltavaksi.
PoistaKiitos tästä, pitää varata liput. Vielä on keinulautakin katsomatta, eikä montaa näytöstä jäljellä, mutta ehdin ehdin...
VastaaPoistaJa onnea 200!
Minä menen seuraavaksi Amadeukseen...
PoistaKiitos, Hanna!
Olipa mukava lukea arviosi tästä! Vaikuttaa vahvasti siltä, että käyn katsomassa tämän :)
VastaaPoistaNyt lippuja varaamaan, Villis! :-)
Poista