Huorasatu on kirja, jota veikkasin Finlandia-voittajaksi lähikirjastoni leikkimielisessä kisailussa siinä vaiheessa, kun en tiennyt yhdestäkään Finlandia-ehdokkaasta vielä oikeastaan yhtään mitään. Nimen perusteella Huorasatu olisi Finlandiansa ansainnut. Onhan se nimi niin provosoiva, erottuva, maukas ja lukemaan suorastaan sisäänheittävä, että. Eikä sisältökään huonoksi osoittautunut!
Huorasatu kertoo Millasta ja Kallasta ja Afroditesta sekä muutamasta muusta Kreikan mytologian keskeisestä hahmosta. Afrodite on niin kaunis ja 'nainen' kuin vain nainen voi olla, ja Milla ja Kalla puolestaan prostituoituja. Ainakin niin kauan, kuin jaksavat. Vilahteleehan joukossa tuttujakin, kuten eräästä toisesta huorasadusta tuttu Richard Gere. Juonta ei tarvitse sen kummemmin referoida, sillä se ei ole niin merkityksellinen kuin kirjan muu sisältö.
Gustafsson kirjoittaa revitellen ja rohkeasti, eri genrejä sekoitellen. Dramaturgiaopiskelijan tekstiä on nautinto lukea: dialogi kulkee hengästyttävästi ja yllätyksellisesti. Missään kohtaa juttu ei töksähdä. Kerrontaa on kiinnostava seurata, ja useat kohtaukset kulkevat kuin elokuva. Se on tässä hyvä. Välillä vauhdista huolimatta, tai ehkä juuri sen vuoksi, meinasin kyllästyä tai puutua, mutta silloin juuri kiinnostus taas heräteltiin.
Vielä parempaa kirjassa on sen pinnan alla kelluva sanoma: naiset ovat edelleen yhteiskunnassa sorrettuja ja roolinsa vankeja. Huorasatu ei päästä lukijaa tässä helpolla. Se roiskauttelee silmille kuvia ja tunnelmia naisiin kohdistuvasta henkisestä ja ruumiillisesta väkivallasta. Se kärjistää henkilöhahmoja niin, ettei tekstin tarkoitus jää epäselväksi. Se pukee sanoiksi naisten ajatukset, vihan, toiminnan. Se on niin kärkäs, että siitä on helppo ärsyyntyä tai edes tuomita teiniangstiksi. Teinit ovat muuten ehdottomuudessaan joskus enemmän oikeassa kuin me muut!
Paitsi naisten asiaa Gustafsson käsittelee kirjassaan myös eläinten oikeuksia. Ihan ok, mutta aihe saattaisi paremmin pärskähdellä omassa teoksessaan. Nyt tietysti eläinten ja naisten kohtelu rinnastuvat myksitävällä tavalla, mutta naisista olisi asiaa kyllä painavasti ilman elikoitakin.
Aivan mahtava kirja! Tämän tarpeessa olin. Laura Gustafssonin esikoisteos on rohkea raikas kumartelematon. Suosittelen vaikka piristysruiskeeksi!
Ai niin, miksi tämä on satu? No, kun loppu on onnellinen ja hyvä voittaa. Niin kuin sadussa, ei oikeassa elämässä.
Tähtiä: 4/5
Huorasatua on makustellut blogissaan ainakin myös Erja, Booksy, Mari A., Katri ja Noora. Lukekaa ehdottomasti tuo Lasse Koskelan vastarevittely!
Osallistun Huorasadulla Tea with Anna Karenina -blogin Rumat kapinalliset -lukukaasteeseen.
Lähestulkoon nolohkoa, miten kirjan nimi välittömästi kiinnitti huomioni, ha.
VastaaPoistaMutta arviosi perusteella siinä tuntuu olevan muutakin lukemisen arvoista kuin pelkkä kansi, joten ehkäpä se ei haittaa.
Kiva että säkin tykkäsit. Tämä kun ei ehkä ole ihan yksiselitteisen helppo romaani ymmärtää ja sulatella, niin mukava kuulla, että muutkin on ihastuneet.
VastaaPoistaMusta oli jotenkin kertakaikkisen riemastuttavaa, että oli päästetty ilmoille kaikki se vimma ja raivo ikäänkuin vapaamuotoisesti, nuoren naisen näkökulmasta. Epäilemättä Gustafsson on muotoillut tekstiään paljonkin, mutta tiukan älykkäiden feminististen pamflettien jatkoksi ja täydennykseksi tämä on musta oikein upea.
Minusta kirjan nimessä on jo ristiriita huora on pahasana, ja satu on hyväsana (yhteenkirjoitettuna =). Sama on minusta ihmisiin ja myös naisiin kohdistuvat odotukset, ristiriitaisia joskus, olen merkinnyt tämän itselleni mieleen, ja se nousi vielä ylemmäs lukemattomien listassa arviointisi jälkeen :)
VastaaPoistaHienoa, että luit tämän - osallistutko muuten tällakin haasteeseen? :) Itse luin ja pidin, juuri niin piristävä kuin odotinkin. Ja myös mie kiinnitin huomiota tuohon parnasson arvosteluun, tuntui vähän suivaantuneelta mieslukija :D Mutta Gustafssonin satu on niin provosoiva että ihan ymmärrettävää etteivät kaikki tykkää.
VastaaPoistamä pidin kirjasta myös. Pissisdialogi sopi kreikan jumalien mukaan juuri niin huonosti, että kirjasta tuli kaaos, mutta musta positiivisessa mielessä.
VastaaPoistaSurullista on se, että maailma ei muutu, vaan aina tulee uudet vihaiset naiset, joiden mielestä maailma on paska sukupuolten eriarvoisuuden vuoksi.
Jere, hah, loistavaa! Turha nolostella!
VastaaPoistaErja, joo, raivo saa lähteä lapasesta ja just niin kärjistetysti kuin vain kirjoittaja uskaltaa päästellä. Helppo sulatettava Huorasatu ei tosiaan ole, ja herneenkin siitä voi helposti nykäistä nenään, mutta oikeastaan arviot ovat esim. lehdissäkin olleet valtaosin ylistäviä. Niin, paitsi tuo Parnasson päästely. :-D
Jokke, olisipa jännä lukea Parnasson ohella jonkun muunkin miehen arvio Huorasadusta! Oivallinen kommentti muuten kirjan nimestä!
Noora, kyllä, lisään tähän vielä haastelinkin! Olikin tarkoitus osallistua, mutta näimmä unohtui. Huorasadusta on helppo suivaantua, jos lähtee provosoitumaan. Miehen etenkin.
Mari A., tässä kaaos on tosiaan plussaa. Eriarvoisuus sukupuolten - ja muidenkin ihmisryhmien - välillä liittyy valtarakenteisiin. Vallasta emme pääse koskaan eron. Aina joku tarttuu sen kahvaan. Haluan itse kuitenkin uskoa, että maailma muuttuu, tai oikeammin näen muutoksen vääjäämättömänä. Se, mihin muutos vie, on sitten toinen juttu. Itse pyrin toimimaan niin, että arvostaisin erilaisuutta ja tukisin ja pystyttäisin tasa-arvoisia rakenteita. Se on kuitenkin helpommin pyritty kuin tehty.
Joo, onhan se kovasti muuttunut toki tämä meidänkin maamme sukupuolten tasa-arvoisuuden kannalta, mutta välillä kun luen Minna Canthia, niin samat asiat voi nähdä tämän päivän maailmassa. Vieläkin muuttumattomina.
VastaaPoistaTuo on ihan totta, Mari A.! Jotain pientä on kuitenkin tapahtunut, esim. nainen vapautui miehen "holhouksesta" lainsäädännön perusteella (vasta) 1930 ja avioliiton sisäinen raiskaus määriteltiin rikokseksi 1994(!). Kun muistetaan, että esim. nämä muutokset ovat noin nuoria, ei ole ihme, että monenlaisia kaikuja siltä ajalta kuuluu vieläkin. Asennemuutos on todella hidasta!
VastaaPoistaOnpas hauskaa, että tämä kolahti sinuunkin! Raivoa ja vimmaa on oikein... Tosin olen samaa mieltä, että eläinaktivismin olisi voinut säästää vaikka seuraavaan kirjaan - tällä energialla kirjoitettuna siitä olisi yksinäänkin saanut varmaan vaikuttavan tekstin. :-)
VastaaPoistaHitsit, näinköhän tuo pitää taas kasvattaa omaa tbr-kirjojen listaa ;)
VastaaPoistaNyt Huorasatu vasta alkoikin kunnolla kiinnostamaan, kiitos loistavasta arvostelusta :)
VastaaPoistaBooksy, saattaahan olla, että eläinkirja on vielä tulossa!
VastaaPoistaSusa & Villasukka, kyllä tähän kannattaa ihan omalaatuisuutensakin vuoksi tarttua! Piristävä tämä on. Ja Susa, siihen tbr-listaanhan mahtuu... :-D
Tämä teksti todellakin innoittaa lukemaan kirjan! En malta odottaa, että saan teoksen käsiini. Loppusanasi sadusta ja tosimaailmasta ovat aika mykistäviä...että hyvää naistenpäivää vaan! :D
VastaaPoistaIdeanus, toivottavasti ihastut! Hyvää naistenpäivää sinullekin!
VastaaPoistaKiitos vinkistä Paula, tämä pitää tsekata..
VastaaPoistaMahtavaa, Mustis! Luin tänään juuri Vilja-Tuulia Hotarisen hienon kirjoituksen tästä opuksesta ja olen nyt hieman harmissani, etten saanut tähän mukaan tekstinäytettä. On se niin hyvä!
VastaaPoista