keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Uusi tiili Lasten linnoitukseen: Ulf Löfgren

Luemme kahden pienen poikani kanssa paljon. Olemme kirjaston suurkuluttajia ja ostamme kirjoja myös omaksi aina, kun sopiva sattuu kohdalle. Kirjat ovat myös oivallisia tuliaisia pikkukavereille esimerkiksi työreissuilta! Koska kirjoja tulee ja menee, niiden joukosta erottuu selvästi osa toisia kiinnostavimmiksi. Ruotsalainen kirjailija Ulf Löfgren (1931 - 2011) on noussut yhdeksi suosikiksemme.

Löfgren käyttää hyväkseen tavanomaisia satujen tehokeinoja ja tuttuja tarinoita, mutta tekee niistä omanlaisensa. Usein tarinoihin liittyy jotakin taianomaista. Tarinassa saatetaan käydä unen ja valveen rajamailla tai toisissa maailmoissa, tai sitten hahmot ovat muuten hitusen kummallisia. Lapsen mielikuvitus on tarinoiden pääosassa. Moni tuntee Löfgrenin pienten lasten Jussi-kirjoista, joita kylläkään meillä ei olla juurikaan luettu. Seuraavassa joitakin kuvakirjasuosikkejamme.

Santerin seikkailu
(Kustannus-Mäkelä, 2002)

Santeri saapuu mummon luo ja lähtee viemään roskapussia tynnyriin. Askare vie Santerin seikkailulle, jossa hän hakee pienelle eukolle punaisesta mökistä sinisen vyön ukolta, joka ei pääse irti tuolistaan. Vyön avulla Santeri pääsee uuteen seikkailuun Tarmo-Tiikerin ja Otson luokse värikkääseen maailmaan, jossa hän kohtaa omituisia otuksia ja hahmoja, jopa Nooan arkin melkein lähtövalmiina. Lopulta Santeri palaa mummon luo.

Tuomas ja Topi 
(Otava, 1981)

Joku varastelee Tuomaan kotikaupungissa. Kun varas saadaan kiinni, päästään pohtimaan rikosta, rangaistusta ja elämisen etiikkaa. Tuomas ja Topi on opettavainen tarina siitä, kuinka pahantekijästä tulee kelpo ihminen, kun hän saa jotakin tähdellistä tekemistä. Ihan oivallinen ohjenuora elämän varrelle.





Petteri ja kummallinen puutarha 
(Kustannus-Mäkelä, 2000)

Petteri muuttaa uuteen kotiin, jossa on paljon mielenkiintoisia huoneita. Talossa kerrotaan aiemmin asuneen velho Noitimuksen. Huoneita mielenkiintoisempaa uudessa kodissa on kuitenkin puutarha, josta Petteri löytää merkillisiä tavaroita, kuten lohikäärmeen jättimäisen hampaan. Tavarat ovat todennäköisesti velhon kummallisten ystävien puutarhaan hukkaamia kapineita, epäilee isä.



Petteri kerää kaikki tavarat yhteen, ja kun uuden kodin vaatehuoneesta löytyy pieni luukku, Petteri pääsee mielikuvitusmaahan. Maa tuntuu jännittävältä, mutta kahden rohkeutta ja vahvuutta lisäävän luumun jälkeen Petteri ei kaihda seikkailuja! Petteri palauttaa muun muassa hampaan lohikäärmeelle, soittorasian jättiläiselle, viisarit Velho Noitimuksen kelloon ja silmälasit vanhukselle. Lopuksi oma perhe kutsuu Petteriä ruokapöytään, ja Petteri kömpii muiden luoksen vaatehuoneen kätköistä.


Pikkukissa ja vaikeat arvoitukset
(Kustannus-Mäkelä, 2000)

Pikkukissa haluaa maailmalle. Äiti ja isä varoittelevat, että maailma on vaarallinen paikka niin uteliaalle pikkukissalle kuin heidän ainoa poikansa on. Pikkukissa ei kuitenkaan pelkää, vaan lähtee matkaan. Äiti antaa matkalle mukaan sinikivisen sormuksen, jolla pikkukissa pääsee takaisin kotiin, jos oikein kova vaara uhkaa.

Pikkukissa lähtee matkaan ja kuulee varoituksia matkan varrella. Mutta mistä pikkukissaa vain varoitetaankin, sinne hän suuntaa ensimmäisenä! Pikkukissa joutuu ratkomaan kerta toisensa jälkeen arvoituksia, selviää pinteestä ja tapaa joukon mitä mahtavimpia hahmoja: kissakuninkaan, Saapasjalkakissan, Noitakatin, Buffalo Kollin ja Istuvan Katin ja mitä eriskummallisia ja tutunkuuloisia kissahahmoja.



Viimein nokkela pikkukissakin joutuu kiipeliin. Hän ei keksi millään ratkaisua kiinalaiskissa Turandotin arvoitukseen, ja silloin sinikivinen sormus vie hänet turvallisesti kotiin. Äiti ja isä olivat ilahtuneita, ja pikkukissalla oli reissultaan kotona paljon kerrottavaa.

Tiedätkö sinä vastauksen Turandotin arvoitukseen: Päästä kuin kerä, keskeltä kuin säkki ja perästä kuin keppi. Mikä se on?

Ulf Löfgrenin kuvakirjoja voi lämpimästi suositella kaikille. Nämä edellä mainitut tarinat ovat osa seikkailu- ja veijaritarinoiden perinnettä. Sopivaa pojille - ja tytöille!

Vastaus on muuten kissa - ehkä liian ilmiselvä pikkukissalle!

 **** ****

Tämä on viides järeä tiili tästä blogista Valkoisen Kirahvin Lasten linnoitukseen.

5 kommenttia:

  1. Minulle Jussi-kirjat ovat tutuimmat, ja pidän niistä.

    VastaaPoista
  2. Meille ei Löfgren taida olla ollenkaan tuttu, pitänee tutustua!

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, Jokke! Me emme jostain syystä olla noihin Jusseihin pahemmin tulleet tarttuneeksi. Pitäisi ehdottomasti kokeilla!

    Villasukka, suosittelen! Pikkukissan jälkeen teillä sitten arvuutellaan! :-)

    VastaaPoista
  4. Pikku-kissan seikkailuja on meillä luettu moneen kertaan - saa nähdä, onko nuorimmainen sitten yhtä kiinnostunut :-)

    VastaaPoista
  5. Minna, Pikkukissa on minun suosikkini näistä kaikista. Olen aina pitänyt arvoituksista, ja tässä niitä saa makustella riittämiin. Toivottavasti kuopuksenne pitää siitä aiempaan malliin!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...