Hersyvää huumoria ja mutkatonta elämänasennetta huokuu Siiri Magga-Miettusen uusimmasta teoksesta Haile Selassie ja Lass'uulan Niila. Teos koostuu 28 tarinasta, jotka sijoittuvat kirjailijan kotikylään Kutturaan, pieneen saamelaiseen erämaayhteisöön Ivalojoen varrella.
Magga-Miettusen kerronta on jutustelevaa. Hän värittää tekstiään joillakin saamelaisilla sanoilla, mutta tarpeen vaatiessa kirjasta löytyy sanasto ymmärtämisvaikeuksien ratkomiseen. Teos on helppo- ja nopealukuinen.
Tarinat kertovat erilaisista ihmiskohtaloista, kuten esimerkiksi Kun Jouni-eno halusi emännän. Siinä vanhaksipojaksi ehtinyt eno vastaa seuranhakuilmoitukseen ja saakin vaimokokelaan aina Kutturaan saakka, mutta kaikki ei sittenkään siju loppuun saakka hyvin. Järkyttävin tarinoista lienee Pahoja ihmisiä -kertomus sota-ajalta, kun venäläiset hyökkäävät Kutturaan tuhoisin seurauksin. Tapahtuimia joutuvat todistamaan pienet siskokset verekseltään.
Tarinoissa tapahtuu mitä kummallisimpia asioita, ja tekstiin punoutuu kuvausta Lapin kovasta ja karusta elämästä. Kun esimerkiksi Kaapi rikkoo nilkkansa, hän joutuu paikallisen humalaisen parantajan hoitoon. Parantaja desinfioi lopputoimenpiteenään jalan kiehuvassa vedessä. Toisella kertaa taas nimismies lentää Kutturaan, mutta lentokone vaurioituu, ja mikäpä sen erämaassa korjaisi. Alkaa vaivalloinen ja pitkä urakka uittaa lentokone osina jokea myöten lähemmäs maantietä ja kuskata hevosella tielle lumien aikaan. Tai miten kävi, kun oli Kutturan poika armeijassa:
Jouni kertoo:
Mie sain Hiukkavaarasta lommaa neljä päivää. Lähin tietenki kotia. Ensimmäisen päivän iltana tulin junalla ja postiautolla Purnumukhan. Toisena päivänä kävelin Purnumukasta kotia sen neljä peninkulmaa.
Nukuin yön kotona.
Kolmantena päivänä kävelin takaisin Purnumukhan. Neljäntenä päivänä istuin postiautossa ja junassa. Tulin ajoissa kasarmille.
Illalla sängyssä mietin, että oli se vain mukava kävellä yksin mettässä.
Siiri Magga-Miettusen Haile Selassie ja Lass'uulan Niila sopii erinomaisesti kaikille, jotka pitävät oikean eletyn elämän kuvauksista. Kirja on ehdotonta hyvän mielen lukemistoa. Erämaaelämän kiireettömyydestä ja elämänasenteesta voisimme oppia paljon!
Tähtiä 3/5.
Siiri Magga-Miettunen on aiemmin kirjoittanut omaelämäkerralliset teokset Siirin kirja ja Siirin elämä, joista ensimmäinen kertoo Siirin lapsuusvuosista ja toinen kasvusta aikuisuuteen ja elämästä Kutturan ulkopuolella. Suosittelen lämpimästi!
Siiri Magga-Miettusesta on aiemmin kirjoittanut myös blogissaan Terhi Rannela.
Blogisi on todella mielenkiintoinen ja täältä löytyy kivoja lukuvinkkejä! :)
VastaaPoistaJos kiinnostaa lukea hieman amatöörimäisempiäkin tuotoksia kannattaa tsekata:
http://vituperativesinners.blogspot.com/
Kutturasta tulee mieleen Kustaa Vilkuna, jota kuulemma oli kaveripiireissä kutsuttu Kutturaksi juuri tuon kylän mukaan.
VastaaPoistaKivalta kuulostaa tuo kirja, vaikka se desinfiointi ei kyllä erityisen kiva juttu olekaan. Sieltäkö Taivalkoskelta tämän kirjan keksit?
S, olen nyt lukija blogissanne. Vaikuttaa hienolta idealta! Kiitos vinkistä! :-)
VastaaPoistaKetjukolaaja, tämä on todella kiva kirja! Olen tosiaan lukenut nuo Magga-Miettusen aiemmat jo aikaisemmin, ja niiden perusteella poimin tämän uusimman mukaani kirjaston palautetut-hyllystä. Taivalkoskella ei ole tämän kanssa siis tässä yhteydessä mitään tekemistä. Aiemmat olen löytänyt omien kontaktieni kautta.
Tuota Kustaa Vilkuna -anekdoottia en tiennytkään. Vilkunahan oli Kekkosen taustavaikuttajia, ja sehän oli itse Kekkonen, joka lupasi Kutturaan aikoinaan tien, ja niin se sinne vain tehtiin! Sitä ennen pieni kylä oli tiettömän taipaleen takana. Siitäkin eksotiikasta muun muassa kertoo Siirin kirja :-)!