 |
| Kansi: Tuija Kuusela / Stiili |
Sara kirjoitti mieltä liikkeelle panevasti siitä, mitä nuoret lukevat. Samalla hän tuli maininneeksi, millainen kirja on Finlandia Junior -ehdokkaanakin oleva Vilja-Tuulia Huotarisen valoa valoa valoa. Tiesin silloin heti, että hankin teoksen itselleni.
Nyt se on nautittu, pikaisesti kahdessa lyhyessä illassa ahmien. Valoa valoa valoa olisi tosin ansainnut hitaamman käsittelyn. Teoksessa olisi nimittäin ollut kerroksia, joita olisi pitänyt pureksia ja paljastaa, mutta minä halusin äkkiä ähkyn enkä malttanut.
Huotarisen teos kertoo Mariian ja Mimin rakkaussuhteesta ja neljätoistavuotiaiden elämästä suhteen ympärillä. Tapahtumat ajoittuvat vuoteen 1986, Tshernobylin voimalaonnettomuuden jälkeisiin kuukausiin. Kirjan kerronta, rakenne ja kieli ovat epätyypillisiä, nuortenkirjassa jopa haastavia. Kirjaa lukiessani mietin, moniko nuori jaksaa ihailla kirjoitusteknisiä ratkaisuja imaisevan juonen sijaan. Olen kuitenkin itse ollut aikoinani sellainen nuori lukija, joka siirtyi suurin piirtein suoraan lastenkirjoista aikuisten proosaan. Sen tähden aloinkin nähdä valoa valoa valoa häikäisevänä iskuna suomalaisen nuortenkirjallisuuden kenttään.
Sitä paitsi kirjan juonikin on mehevä.
Valoa valoa valoa -kirjan kertojana on Mariia, joka kirjoittaa romaania Mimistä. Mariia pohtii tuon tuosta kirjoittamiseen liittyviä valintoja ja omaa kirjoittajaminäänsä. Tämä oli se syy, mikä sai minut juoksemaan kirjakauppaan:
HYVÄT LUKIJAT!
Aurinkoinen ilma on myös paha enne.
Olkaa varuillanne jos tarinassa luvataan kaunista säätä. (s. 83)
EDELLISESSÄ LUVUSSA tapahtui kamalan paljon.
Joten olen päättänyt että tämä on hyvin lyhyt luku. (s. 87)
Kertojan tietoisuus kirjoittamisprosessin käänteistä on hauskaa ja keventää varsin synkkäsävyisenkin kirjan tunnelmaa etenkin teoksen loppupuolella. Suosikkini pohdinnoista on se, jossa Mariia toteaa, että kannattaa pitää lukemisessa tauko, kun silmäthän siinä touhussa rasittuvat.
Kaiken kaikkiaan Huotarisen teoksessa melkeinpä tärkeämpää on se, mitä ei kerrota, kuin se, mitä sanotaan. Teoksen tapahtumat - ja merkityksetkin - lipuvat jossakin tekstin tuolla puolen. Se on kirjan ehdoton vahvuus, joskin välillä teosta kuin pikaruokaa haukkoessani en olisi pahastunut ajoittaisesta valmiimmastakaan pureskelusta.
Valoa valoa valoa voisi olla aivan hyvin myös aikuisten kirja. Myös Sara pohti kirjoituksessaan teoksen luokittelua. Luulen, että nuortenkirjana se kuitenkin saa enemmän huomiota ja toivottavasti lukijoitakin. Nuortenkirjaksi sen vetää helposti se, että siinä on niin paljon valoa, valoa, valoa, vaikka vire on kauttaaltaan synkkä.
Tämä kirja kiinnostaa aiheeltaan nuoria varmasti, ja koska kansikin on upea, tähän on helppo tarttua. Myös 80-luvulla itse nuoria olleet äidit saavat aikamatkan menneisyyteensä valoa valoa valoa -kirjassa. Isien toivoisin tätä myös lukevan. Tekstitekniset ratkaisut ovat riski, mutta rohkea ja raikas veto. Annan kirjalle peukkuja tavattomasti, erityismaininnan avarakatseisuudesta ja
tähtiä 4/5.
Valoa valoa valoa muualla:
- Lastenkirjahylly
- Saran kirjat
************************
Olisi muuten kiinnostavaa tietää, miten valoa valoa valoa on muovautunut kustantamon ja kirjailijan yhteistyössä. Voisi kuvitella, että tämän kirjan käsikirjoituksessa olisi voinut olla aihetta sensuuriin, josta kirjoitin aiemmin.
Kuulostaa tosiaan huikealta kirjalta! Olen lukenut tästä useita arvioita, mutta vasta sinun tekstisi myötä tajusin,
VastaaPoistaettä siinä on tuollaisia kerrontaratkaisuja ja lukijan puhuttelua. Kiitos arviosta!
Hei Paula ja upea arvio! Olen samaa mieltä, että kirja on monikerroksinen ja itsekin luin sen liian nopeasti eli uusintakierros täytynee tehdä vielä.
VastaaPoistaOlin kirjamessuilla kuuntelemassa kiinnostavaa keskustelua nuortenkirjallisuuden tabu-aiheista (blogissa juttu). Yllättävän rankkoja aiheita käsitellään nuortenkirjoissa ja esim. Salla Simukka kritisoi nuortenkirjan toivorikkaan lopun vaatimusta. Vaikka Valoa Valoa Valoa kirjassa on niin kuin sanoit synkkä vire, niin loppu on toiveikas. En oikein tiedä muita nuortenkirjoja, missä on itsemurhaa käsitelty. Tyttöjen välisestä rakkaudesta on Salla Simukka ja Terhi Rannela kirjoittaneet kirjoissaan nyt 2000-luvulla.
Kiitos linkityksestä!
Maria, kirjoitusteknisten ratkaisujen ennakkoluulottomuus on tosiaan moninkertaista. Mariia mm. sanoo tahallaan jättävänsä kaikki pilkut pois jne. :-) Minusta kaikki matatekstit olivat hykerryttäviä, mutta luulen, että ne voivat helposti häiritäkin lukemista.
VastaaPoistaSara, ilman muuta rankkoja aiheita on ennenkin nuortenkirjoissa käsitelty, enkä (pelkästään) sitä tässä kiittelekään. Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta ennakkoluulottomuus koskee ennen kaikkea kirjoitusteknisiä ratkaisuja, sitä, että tällainen uskalletaan nuorille julkaista. Ettei väheksytä lukijoita.
Itsemurhan käsittely on kirjoissa (ja ylipäätään kaikkialla) aika vaikeaa. Tässä se oli tehty varsin tyylikkäästi, ja se oli yksi asia, joka jäi valtaosin tekstin taakse.
Kävin blogissasi lukemassa messuterveiset. Olisin lukenut tabuaiheesta mieluusti enemmänkin :-). On hyvä, että tabuja käsitellään. Olen itse lähes kaikkea sensuuria vastaan, ja siksi onkin ihmeellistä, että sellaista tapahtuu. Rannelan Kirjoita nuorille -teoksessa nostetaan esiin mm. ajatus, että joku perustaisi sellaisen kustantamon, jossa tehtäisiin laadukkaita ja avarakatseisia nuortenkirjoja. Ehkä tabujen rikkomisesta huolimatta jonkinlainen valvonta on siis kuitenkin tiukkaa?
Kiitos arviosta! Aion lukea tämän pian:)
VastaaPoistaTämän haluaisin lukea minäkin! Hullun lehmän runot puhuttelivat edellisessä runokokoelmassa ja olen varma, että tästäkin pitäisin.
VastaaPoistaKiitos arviosta!
Susa & Valkoinen Kirahvi, lukekaa ihmeessä. Ette pety!
VastaaPoistaSusa, mukava päästä pian kuulemaan vaikutelmiasi.
Hei Paula tuli vielä mieleen tuosta kerrontatekniikasta. Olen lukenut nuortenkirjojen historiasta, että Merja Otavan Priska, jonka olen lukenut sekä Aila Nissisen Vihreät ympyrät (lukematta) muuttivat aikanaan tyttöromaanin ja samalla siis nuortenkirjallisuuden suuntaa tuomalla siihen tajunnanvirtatekniikan. Eli on ollut ennakkoluulottomutta erilaiseen kerrontaan ja uskallettu uudistaa. Ehkäpä nyt taas elämme historiallisia aikoja nuortenkirjallisuudessa!
VastaaPoistaSara, kiitos lukuvinkeistä ja historiakatsauksesta :-)! Itse en ole lukenut kumpaakaan mainitsemaasi nuortenromaania.
VastaaPoistaTaide on alati uudistuvaa. Muuten siitä kaiketi katoaisi sen omaleimaisuus.
Arvasin, että tämä kirja voittaisi Finlandia-Juniorin, kun oma äitini kirjoitti FB:hen lukeneensa sen ahmien loppuun vain, jotta olisi voinut aloittaa sen lukemisen uudelleen! Kovin moni loistavakaan kirjaa ei saa häneltä sellaista "tuomiota".
VastaaPoistaEhdottomasti omalla lukulistalla.
Vera, minulla oli lukisessani äitisi kanssa vähän samanlaiset fiilikset. Nyt tosin annoin kirjan kummityttärelleni lainaksi, joten en päässyt heti uudestaan matkaan :-).
VastaaPoistaValoa valoa valoa sisältää paljon pureskeltavaa olematta kuitenkaan millään tavalla tuhti tai raskas, sitkeästä puhumattakaan.
En ole lukenut tätä vielä enkä edes yrittänyt saada käsiini kirjastosta, mutta aion kyllä.
VastaaPoistaOn jotenkin virkistävä ajatus, että nuorille kirjoitetaan vähän haastavampaakin eikä vain mitään perinteistä "SinäMinä-lehti"-jatkistakamaa ( onkohan sitä lehteä muuten enää edes, hih). Minä muistan 14-vuotiaana lukeneeni kirjoja usein jo äitini kirjahyllystä.
Voi mahtavaa, Susa! Hienoa päästä lukemaan sinunkin tunnelmistasi.
VastaaPoistaNuortenkirjallisuudessa valitettavasti istuu sitkeästi jostakin syystä tuollainen kakkosluokan leima, vaikka meillä onkin vinot pinot laadukasta nuortenkirjallisuutta. Toivottavasti tämä Finlandia junior -nosto kohottaa nuortenkirjojen profiiliakin ja tuo esiin myös muita hienoja kirjoja!
Luen mielelläni myös nuortenkirjoja, mutta useimmiten historiaan sijoittuvia nuortenromaaneja tai fantasiaa. Muuten nuortenkirjat eivät aina jaksa kiinnostaa, syynä on useimmiten ehkä juuri kieli ja kerronta.
VastaaPoistaTämä kirja alkoikin kiinnostaa nyt ihan eri tavalla, kun kerroit että kirjan kerronta ja kieli ovat epätyypillisiä ja haastaviakin. Ja kun Vera A. vielä yllä kertoo äitinsäkin ahmineen kirjan, pakkohan tätä on alkaa katsella kirjastosta. :)
Kiitos hyvästä arviosta Paula! :)
No nyt! Luettuna ja koettuna, vahva ja huikean hieno kirja. Nyt uskalstin paremmin lukea sinunkin arviosi vasta.
VastaaPoistaOn tavallaan harmi, että monessa kritiikissäkin on keskitytty nyt siihen, kenelle kirja sopii. Aivan kuin kirjalla olisi ikä.
Tämä on juuri niitä kirjoja, jotka sopivat kaikenikäisille. Nuorille siksi, että kirjassa käsitellään erillisyyttä, ulkopuolisuutta ja seksuaalista identiteettiä ja rakastumista. Akuisille siksi, että kirjassa käsitellään kriisiä, erillisyyttä, nuoruutta ja itsensä etsintää. Siksi, että tekstistä on moneksi ja se ulottaa juurensa pitkälle historiaan. Sikskin, että jokainen meistä on ollut itse joskus nuori.
Pidin tästä valtavasti. Hieno kirja, joka on palkintonsa ansainnut! Kerrontaratkaisut ja kertojan ääni ovat mielestäni kirjan vahvuuksia. Kielellisesti kirja on huikeaa luettavaa. Ja mukavasti kirja rikkoo kirjallisuuslajien laatikoita.
Valkoinen Kirahvi, olen valoa valoa valoa -teoksen vahvuuksista kanssasi liikuttavan vahvasti samaa mieltä. Eikä minunkaan mielestäni tällä ole ikää, mutta nuorille se sopii loistavasti :-)!
VastaaPoista