Sain äitienpäivälahjaksi kirjastolainoja. Mikä upea idea! Suosittelen kokeilemista: Lainaaja valitsee joko sellaisia kirjoja, joista itse pitää, tai sellaisia, joista kuvittelee lahjan saajan pitävän. Joka tapauksessa tulos on eri kuin silloin, jos lahjan saaja kävisi itse lainailemassa. Mielenkiintoista ja avartavaa!
Toivon, että kirjalainoihin sisältyy lahjana myös lukuaika!
Yksi lainalahjoistani on Kai Vakkurin Sinä kirjoitat kirjan. Luovan kirjoittamisen opas (2006). Kirja on ohut ja nopealukuinen. Vaikka niin monessa kirjoittajablogissa onkin jo tultu siihen keskustelutulokseen, etteivät oppaat tee kenestäkään Kirjoittajaa, on niitä vaan mukava lueskella! Niistä saa parhaimmillaan ideoita ja ne toimivat tavallaan vertaistukena. Kirjoittajaoppaan lukeminen on kuin keskustelisi kirjoittamisesta jonkun toisen tekstintekijän kanssa.
Sinä kirjoitat kirjan -oppaan avulla tunnistin oman käsikirjoitukseni työvaiheen: "Aloittavan kirjoittajan vaikeus on, että hänellä on mielessään kuin suurina kaarina rakennetta kannattavat teemat, mutta työn alettua hän huomaa, ettei muita tarveaineita ole riittävästi. Seurauksena on joskus keskeyttäminen (--)." Hui kauhistus!
Tunnistatteko tilanteen?
Minusta tuo kuulosti tutulta ja pelottavalta. Tällaisessa vaiheessa sitä siis ryvetään täällä, mutta keskeyttäminen ei tule kysymykseen. Yli tästä mennään vaikka mikä olisi. Olen jo voiton puolella, kun olen tunnistanut ja tunnustanut tilanteen. Kiitos kirjoittajaoppaan!
(Olen muuten jo jonkin aikaa unelmoinut Terhi Rannelan kirjoittaman Kirjoita nuorille -oppaan lukemisesta. Onko kukaan lukenut tai selaillut sitä?)
Minä tykkään kirjoittajaoppaista. Ja ylipäätään kirjoista, joissa kirjailijat puhuvat kirjoittamisesta. Luin juuri äsken syödessäni taas hiukan kirjaa "The Writer on Her Work". Suosittelen! Sain kirjavinkin Vuorovettä-blogin Katjalta ja yritän jakaa sitä joka puolelle :). Tuo kirja tuntuu olevan juuuri parhaimmillaan puhetta kirjoittamisesta :).
VastaaPoistaKirjoittamisesta lukeminen on ihan mielenkiintoista, mutta ei kai niihin hirvittävän orjallisesti kannata suhtautua - ottaa sieltä sellaiset ohjeet, jotka hyvälle tuntuvat. Kaikkien kirjoittamistyylit ja ajatusprosessit vaihtelevat niin paljon, että eihän sellaisia lopullisia sääntöjä varmasti olekaan.
VastaaPoistaItsehän en tosin ole lukenutkaan muita tekeleitä kuin Stephen Kingin "Kirjoittamisesta", ja senkin oikeastaan vain siksi, että sain sen yhdellä eurolla Suomalaisesta Kirjakaupasta. Hyvä ostos.
Minulle taas on tutumpaa se ettei kaarista ole tietoakaan, on vain paljon rakennuskiviä ja yksityiskohtia.
VastaaPoistaEi helppoa sekään.
Minä olen aina suhtautunut kirjoitusoppaisiin vähän nihkeästi. Samat asiat voi nimittäin oppia lukemalla ja ajattelemalla itse. Loppupeleissä jokaisen on kuitenkin löydettävä omat toimintatapansa itse. Minulle henkilökohtaisesti monet kirjoittajaoppaat ovat toimineet pikemminkin luovuuden tappajina kuin päinvastoin, ja siksi jätän ne nykyisin suosiolla hyllyyn. Toisille kirjoitusoppaiden lukeminen voi tietysti sopiakin. :) Ainut kirja, jota voin rehellisesti suositella on Claes Anderssonin omiin kokemuksiin pohjautuva "Luova mieli", joka on varsin viihdyttävä lukukokemus. Tuo kirja "opettaa" ainoastaan pilke silmäkulmassa ja luottaa lukijan kykyyn ajatella itse. :)
VastaaPoistaOppaat on ihan hyviä välillä. Minä sain Satakielen mainitseman Andersonin kirjan joululahjaksi ja se oli tosiaankin ihan mukavaa luettavaa. Pari hyvää vinkkiäkin siitä sai.
VastaaPoistaHannu Raittilan "Kirjailijaelämää" sattui vasta käsiin. Se ei ole kirjoitusopas, mutta kertoo yhden kirjailijan vastoinkäymisistä. Raittilaa lukeneelle selittää mielenkiintoisesti hänen työtapojaan ja taustojaan.
Itse olen nyt siinä vaiheessa, että Vakkurin mainitsemat tarveaineet loppui ja vasta huono pienoisromaani kasassa. Pitää aloitaa seuraava kierros.
Rooibos, kiitos vinkeistä: löysin uuden blogin ja pistän kirjasuosituksesi muistiin. Vaikuttaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaJere, juuri näin minäkin ajattelen, että kirjoittajaoppaita ei voi ottaa tosissaan. Ajattelen vieläpä niin, että kirjoittajien taito tulee esiin juuri siinä, minkä he tekevät omalla tavallaan. Silti oppaista on se hyöty, että niistä voi löytyä jokin näkökulma, josta saa itselleen perspektiiviä istumalihasten puuduttamiseen. Siinä on se vertaistuki, josta kirjoitin.
Piilomaja, mukavaa, että kommentoit ja löysin blogisi! Kiinnostava kommentti: voiko kyse olla ylipäätään siitä, miten näemme maailman? Minä ainakin voin tunnustaa olevani korostuneesti kokonaisuuksien hahmottaja, suurten linjojen vetäjä. Kaikella on kääntöpuolensa.
Satakieli, haluan lukea "Luovan mielen", olen kuullut siitä hyvää. Minua oppaat eivät kahlitse. Ymmärrän hyvin silti sen, miten opas saattaa alkaa tuntua helposti häiritsevältä, etenkin jos lukija alkaa ajatella sen edustavan totuutta, yhtä oikeaa tapaa tai edes suositeltavaa tapaa kirjoittaa. Samoin voi käydä kurssien tai kirjoittajapiirien kanssa. Tai lukijapalautteen. Minä luen oppaita lähinnä ihmetellen ja tutkien, miten eri tavoin kirjoittamista voidaan kuvata.
Ihailen sinua, sillä rohkeasti etsit omaa tietäsi omalla tavallasi! :-)
Jukka-Topias, luen välillä kirjoja teemoittain, yleensä tahattomasti. Taitaa nyt olla kirjailijaelämä kirjoissa -teeman aika, sillä kiinnostavalta vaikuttaa tuo Raittilankin teos. En tosin ole muuta Raittilaa muistaakseni koskaan lukenut.
VastaaPoistaOletpa päässyt pitkälle - lämpimät onnittelut! Olisinpa itsekin. Ehkä kirjotettujen sivumäärien erossa kuultaa pikkulapsivara (tai jotakin)?