Mauri Kunnas ja mielenkiintoinen maailma

Ennustelin Richard Scarry -postauksessani, että teen samanmoisen tekstin Mauri Kunnaksesta, jonka ajattelin seuraavan kirjoissaan omalla tavallaan Scarryn viivanvetoja. Kirjallista elämää -haastetta varten hain kirjastosta Mauri Kunnaksen muistelmat (joista tulee oma postauksensa lähipäivinä) ja sain lukea sivulle 84 asti ennen kuin Scarryn nimi tuli esiin: "Tämä vaihe [tarinan synnyttäminen] sisältää runsaasti sohvalla makaamista, usein Richard Scarryn kirja mahan päällä." Vau!

Sekä Scarry että Mauri Kunnas ovat poikiemme takuuvarmoja suosikkeja. Melkeinpä kirja kuin kirja vie mennessään. Kunnakselta erityisiä suosikkeja ovat Koiramäet, Riku, Roope ja Ringo,  Koirien Kalevala, Seitsemän koiraveljestä, Herra Hakkarainen ja Robin Hood. Vaikka itse yleensä vieroksun sitä, että vanhoja tekstejä uudelleen lämmitetään (yleensä kaupallisiin tarkoituksiin), esimerkiksi Kunnaksen Kalevala ja Seitsemän veljestä eivät ärsytä minua rahtustakaan. Päin vastoin olen lukenut kirjoja kerta toisensa jälkeen ihastuksissani, sillä ne on tehty alkuperäistekstiä nöyrästi kunnioittaen ja sille kunniaa tehden. Kunnaksen kirjat tuovat tärkeät tarinat lähelle pieniäkin lapsia.

Kunnaksen matka meidän suosioomme 

Mauri Kunnas julkaisi ensimmäisen kirjansa, Suomalainen tonttukirja, 1979. Ennen kirjan ilmestymistä tehtiin TV2:lle kirjan kuvitukseen perustuva ohjelmasarja, jota olen alakoululaisena seurannut silmät ihastuksesta ymmyrkäisinä Koulu-TV:stä, jota siihen aikaan näytettiin aamupäivisin (jolloin muuta ohjelmaa ei tullut kummaltakaan Suomessa näkyvältä kanavalta) luultavimmin juuri koulujen käyttöön. Sen jälkeen Kunnaksen tuotanto on kasvanut valtavasti, ja nykyisin piirtäjältä on saatavana kirjallisen tuotannon oheistavarana myös muun muassa leluja, koriste-esineitä ja astioita, joita meidänkin lapsille on lahjaksi saatu muutamia.

Oma matkamme Kunnaksen kirjoihin ja varsinkin Koiramäkeen on alkanut Pohjois-Pohjanmaan museon satumaisesta Koiramäen lapset -pysyväisnäyttelystä. Olen kulkenut näyttelyssä jo parikymmentä vuotta sitten kummityttöni kanssa ja ihaillut sitä siitä lähtien joka käyntikerta ihan yhtä paljon. Omat lapsenikin haluavat näyttelyyn aina palata. - Suosittelen Oulun-kävijöille saman tien koko museota!

Meidän perheen luetuimmat kunnakset

Koiramäki-kirjat kertovat elämästä entisessä Suomessa maaseudulla, Koiramäen tilalla. Meidän poikia kirjoissa viehättävät erilaiset entiset puhteet ja työkalut, tavat ja tekemiset sekä koirien hahmoihin piirretyt henkilöt. Kaikki se, mitä Kunnas on kaupunkilaispoikana kirjoja varten itse opiskellut ja paperille siirtänyt, kiinnostaa valtavasti myös pikkuväkeämme. Onpa matka muinaiseen elämään avartava aikuisellekin. Koiramäestä on kirjoittanut blogissaan hiljattain myös Raisa. Koiramäki-sarjaan kuuluu kolme kirjaa, jotka on julkaistu myös kätevästi yhteisniteenä.

Riku, Roope ja Ringo ovat vauhdikkaita veijareita, jotka touhuavat omissa kirjoissaan monenmoista kivaa. Kuvituksen yksityiskohdat ja hurjat seikkailut avaruutta myöten pitävät pikkumiehet pihdeissään. Kaveruksista on postannut ainakin Reeta Karoliina. Riku-sarvikuonoa, Roope-pesukarhua ja Ringo-varista seurataan neljässä eri niteessä, joista on tehty myös kokoelmakirja Rikun, Roopen ja Ringon seikkailut.

Koirien Kalevala kertoo kansalliseepoksemme päätarinat upean kuvituksen kera. Kalevalan tarinathan ovat vailla vertaansa: huikeita seikkailuja ja kaikkivoipaa taikuutta, urheita ja uhkarohkeita sankareita ja toinen toistaan sykähdyttävämpiä kohtaloita. Kalevala on kirja, joka takuulla saa roolipelaamisesta innostuneen Harry Potter -nuorisonkin hurmioon. Sen muotoa ja kieltä pidetään liian yleisesti vaikeasti lähestyttävänä, ja sen käsitteleminen pölyttyneenä eepoksena ja kansallisaarteena loitontaa sitä lukijoista entisestään, vaikka se asemansa onkin ehdottomasti ansainnut. Uskon, että Koirien Kalevala alentaa merkittävästi lasten kynnystä tarttua ihan oikeaan kansalliseepokseemme myöhemmin. Ainakin meillä pojat ovat jääneet koukkuun.

Seitsemän koiraveljestä käy puolestaan läpi Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen. Ensimmäistä kertaa Seitsemää koiraveljestä kirjastosta lainatessani epäröin, joskohan pojat jaksavat kirjasta kiinnostua ollenkaan. Ilahduin kuitenkin kovin, kun pikkumiehet eivät olisi malttaneet kirjaa jättää kesken ollenkaan. Seitsemän veljeksen tarina on perustarina ihmisen elämästä ja kasvusta kaikkinensa, ja sehän ei voi kuin kiehtoa. Kunnaksen käsissä Kiven teksti on yksinkertaisunut lapsille sopivaan muotoon, mutta tuloksena on kuitenkin koirataiteilijan paksuin teos, ja kuvitus on tietysti loistava. Seitsemän veljeksen koirasovitus on luonteva kuin orava puunoksalla, lauletaanhan Eerostakin Kiven runossa Jukolan tiuskeana rakkina! Seitsemän koiraveljestä on tuonutkin Kunnakselle Pro Finlandia -mitalin vuonna 2002.

Herra Hakkarainen on sellainen veikeä kaveri, joka kävelee unissaan ja touhuaa sillä aikaa kaikenlaista hassua. Herra Hakkaraisen kanssa saa nauraa ja kummastella, ja samalla pääsee kurkistamaan moneen paikkaan, esimerkiksi maailman seitsemään ihmeeseen. Herra Hakkarainen seikkailee paitsi omissa kirjoissaan se vilahtelee myös muissa kirjoissa - onpa se eksynyt myös seitsemän veljeksen kanssa samoihin korpimetsiin.

Robin Hoodin tarina on sellaista poikakirjakamaa, ettei sitä pysty varmaan vastustamaan kukaan. Robin Hood on ollut Kunnaksen oma innokki jo lapsuusvuosina, joten on selvää, että lopulta se päätyi paperille myös maestron itsensä kuvittamana ja kertomana, pääosassa tällä kertaa yllättäen kissa, jonka Kunnaskin on todennut olevan sopivasti "itsenäinen eikä sitä määräillä".

Muut kirjat ja suosion salaisuus?

Kiistattomien suosikkien lisäksi meillä luetaan myös muita Kunnaksen lastenkirjoja. Viikingit tulevat on selvästi nousemassa pikkuhiljaa top 5:een ja Tassulan tarinatkin hauskuuttavat sitä mukaa koko ajan enemmän, kun eläinhahmot tulevat tutuiksi. Apua, merirosvoja on tuoreempi löytö, joka tulee ehdottomasti ankaraan tarpeeseen. Melkein jokaisessa Kunnaksen kirjassa on uutuudestaan huolimatta jotakin tuttuakin, kun kuvissa piileksii usein Hämähäkki-Heikki, jota on mukava yrittää pienimmänkin lukijan sivu sivun jälkeen löytää muun melskeen seasta. 

Kunnaksen suosio meidän perheessä perustuu ainakin lyömättömiin peruspositiivisiin tarinoihin, yksityiskohtaisiin taidokkaisiin kuviin, monipuoliseen huumoriin ja siihen, että kertomukset sisältävät fiktiivisen aineksen lisäksi myös tietoa reaalimaailmasta. Mauri Kunnaksen kirjojen todellisuus sykähdyttää vaivatta ainakin niitä (poika)lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita seikkailuista ja maailman ilmiöistä monipuolisesti. Koska kirjat ovat kuvitukseltaan reheviä ja tarinoiltaan monisyisiä, maailman mielenkiintoisia ilmiöitä ihmetteleviä, ne kestävät vaivatta lukuisia lukukertoja. Kunnaksen teokset ovat kiistatonta klassikkoainesta.

Lisäluettavaa on esimerkiksi kirjailijan omilla sivuilla: http://www.maurikunnas.net/.

--------------------------------

Tervetuloa mukaan uudet lukijat! Mauri Kunnaksen lastenlukemiston merkeissä on hienoa juhlistaa täysiä kymppejä, kun lukijamäärä on nyt tasan 50!