Tänään ei kirjoittaminen luista. Olen saanut käsistä taas kyllä eteenpäin, mutta jatkuvasti kiinnostaa jokin muu enemmän. Tekstin alku on hyvä, mutta tuntuu, että nyt olen kirjoittanut diipadaapaa. Puhdasta pötyä ja potaskaa. Tämänpäiväinen on kuitenkin työteliäisyyden riemuvoitto: Vaikka on ollut hankalaa, olen silti jaksanut puurtaa eteenpäin. Olen kritiikittömästi antanut vain mennä. Olen päässyt kertomuksessa seuraavaan kohtaukseen.
Perheellisen motto: Kun on aikaa, on taottava, vaikka rauta ei olisi kuumaa.
Loistavaa on, että olen edelleen kuitenkin kiinnostunut omasta tarinastani. Nyt vain ajatus karkailee.
Ajatus on livahtanut muun muassa miettimään, miten tämä teksti leimaa minua kirjoittajana. Varmaan aikalailla. Jos jonakin päivänä tarjoan käsistäni johonkin julkaistavaksi, kuinka vahvat kahleet se kietoo ympärilleni?
Jätän kirjoittamisen ja jatkan harjoituksia hyvän kirjan parissa. Luen J. M. Coetzeen Huonon vuoden päiväkirjaa. Siinäpä teos!
Aina ei vain luista. Sille ei voi mitään, mutta se on hyvä, että jaksaa siitä huolimatta puurtaa. Itse nimittäin annan aika usein periksi. Olen joskus miettinyt, että taidan liikaakin odottaa inspiraatiota, sen sijaan, että vain istuisin rauhassa ja paikallani koneen ääressä ja kirjoittaisin.
VastaaPoistaTsemppiä! Huomenna (tänään, vuorokausi onkin jo vaihtunut) on taas uusi päivä!
Haa, kirjoititpa hyvin ja osuvasti omassakin päässä jammailevista mietteistä: taputus olalle aina, kun jaksaa puurtaa eteenpäin, vaikka writing high ja luomisen huumaa nykisivätkin maitojunalla muutaman aseman verran perässä.
VastaaPoistaJa vielä: ihan samat fiilikset jo valmiin kässärin suhteen. Itse asiassa ajattelin kirjoittaa siitä oman postauksen. Eli sain taas tosi kivaa palautetta dekkareihin erikoistuneelta koelukijalta, ja samalla tuntuu, että en olekaan valmis leimautumaan "pelkäksi" dekkarikirjailijaksi. Tämän käsis, jota nyt liehittelen ja vienosti taivuttelen omaan muotoonsa, tuntuu siltä Käsikseltä, jonka olen aina halunnut kirjoittaa. Panen siinä itseni likoon ihan eri tavalla kuin dekkarissa. Ja totta puhuen soisin, että se olisi esikoiskirjoitukseni, eikä dekkari. Sitten taaas on hetkiä, jolloin mietin, että haloo, vai on mulla vielä varaa diivailla, eiköhän se olisi jo lottovoitto ja casino päälle, jos saisin kustannussopparin dekkarille?!? No joo, nyt oottelen sitä NVL:n kritiikkiä, sieltä tulee varmaan sellainen täystyrmäys, ettei tartte miettiä kumpaa tarjota ekaksi, kun ei ole enää mitään tarjottavaa :D
Aina se ei tosiaan suju. Mutta hyvä neuvo silti on, että koeta joka päivä pitää itsesi kiinni käsiksessäsi. Muuten käy helposti niin, että siihen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa palata. Mulla on periaate, että pitää vähintään muutama sana kirjoittaa joka päivä - paitsi jos en vain millään ehdi. Mutta jos ei huvita, niin turha on pakottaa sitä muutamaa sanaa enempää ulos :)
VastaaPoistaKiitokset tsempeistä! Mukava myös kuulla, ettei se teksti muillakaan aina juokse. Helmi-Maaria, hyvä vinkki tuo, että kannattaa kirjoittaa edes pari riviä. Itse en pysty välttämättä joka päivä kirjoittamaan, mutta jos kirjoittaisin aina edes niinä päivinä, kun kirjoittamiselle on minulla erityisesti aikaa, olisihan se hienoa. Nyt otan onkeeni tuosta!
VastaaPoistaAnna Elina, minä en varsinaista inspiraatiota ehkä odota, mutta jos tekstissä on jokin ongelmakohta, olen mestari keksimään syitä, miksi en kirjoittaisi juuri nyt. Aivan kuin ongelma ratkeaisi itsestään. Hah.
Vera, jään innokkaasti odottamaan kirjoitustasi! Eikö olekin jännää, että sitä miettii juuri noin: etten olisi "vain" dekkaristi, "vain" nuortenkirjailija, "vain" esseisti, "vain" mitävain? Todellisuudessahan kirjoittaja voi tehdä mitä vain. Sitä paitsi mitä monipuolisempi hän on, sitä upeampaa. Esimerkiksi voi mainita vaatimattomasti vaikkapa monitaituri Waltarin.
Uskon muuten, että saat rakentavaa ja rohkaisevaa palautetta. Mutta peloista, ennakkoluuloista ja jännityksestähän sitä välillä elämme, eikö? ;-)