Onnen koukkuja kertoo tarinan naisesta, joka voittaa lotossa miljoonia. Kuinkas sitten käy, on jutun juoni. Kirja pohtii sitä, mistä onni syntyy ja millä tavalla ihminen voi olla onnellinen.
Minulle sattui hyvin. Luin tämän teoksen viikonloppuna, jolloin osallistuin hiljaisuuden retriittiin. Retriitissä olin kasvotusten itseni ja kaikkeuden kanssa. Minussa vahvistui ajatus, että ihminen tarvitsee onneen ja hyvinvointiin aika vähän. Tärkeitä asioita ei kerätä ympärille, vaan ne saadaan lahjana elämältä. Näin siis teemallisesti Delacourtin teos osui oikeaan hetkeen!
Sillä tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia. Ne ovat pieniä hoidettavia asioita, jotka vievät meidät huomiseen, ylihuomseen, tulevaisuuteen, ne ovat niitä pieniä asioita, jotka ostetaan ensi viikolla ja joiden kautta voimme ajatella, että ensi viikolla olemme edelleen elossa. (s. 155)
Mutta onko elämä tosiaan ostamsta? Ehkä monelle nykyään on?
Onnen koukkuja on hyvin ranskalainen kirja. Se alkaa älyttömän kepeästi, ja silmieni edessä näin Amelie-elokuvan rullaavan eteenpäin. En ole ollenkaan ranskalaisen kirjallisuuden asiantuntija, vaan nyt ajattelen, että sitä pitäisi ehtiä lukea enemmän. Silti väitän, että tässä on jotakin perin ranskalaista. Kuvauksessa ja tempossa soi ranskalainen haitarimusiikki.
Teemasta olisi voinut kirjottaa syvällisemminkin. Onnen koukkuja jäi pintatasolle, vaikka nostattikin kysymyksiä esille ja tuuppi pohtimaan myös lukijan oman elämän onnellisuutta. Silti ote jäi hieman viileäksi. Ytimeen ei päästy.
Onnen koukkuja on Ranskan bestseller, jonka käännösoikeudet on myyty kymmeniin maihin. Odotin kirjalta paljon. Suomessa teos julkaistaan ihan näinä päivinä. Vaikka kirjan kanssa sen lukemiseen kuluvan lyhyen ajan kovin viihdyinkin, en silti täysin ymmärrä, mikä juuri tämän teoksen on nostanut valokiilaan kaikista tarjolla olevista ransakalaisista. Löytyykö suosion syy teeman yleistettävyydestä, mielikuvituslekistä lottovoiton kanssa, arkipäiväisyydestä vai lukemisen helppoudesta? En osaa sanoa.
Välipalakirjana mainio. Onnellisuuden pohdintaan hyvä tuki.
Tähtiä: 3/5.
Kirja on jakanut jo mielipiteitä muuallakin!
Luettua-blogissa ihastuttiin: http://luettuasaso.blogspot.fi/2013/01/onnen-koukkuja-gregoire-delacourt.html
Lumiomenassa petyttiin rajusti: http://luminenomena.blogspot.fi/2013/01/gregoire-delacourt-onnen-koukkuja.html
Kirjoitit hyvin tästä kirjasta. Minä toivoin ja hainkin tuota Amelie-tunnelmaa, mutta en millään löytänyt sitä. Petyin, todellakin. Tunnistin toki, että kirjassa on hyvääkin ja tarinakin on sujuva.
VastaaPoistaTiedätkö, aloin kiinnostua retriitistä nyt, kun siihen viittasit. :)
"Amelie" oli mukana minun lukukokemuksessani kirjan alussa, mutta sitten se häipyi. Sujuvahan tämä toden totta oli. Loppu oli minusta jokseenkin latistava, olisin kaivannut, tai ehkä paremminkin toivonut, jotakin erilaista.
PoistaRetriitti sopi minulle valtavan hyvin. Suosittelen lämpimästi!
(Huomasin muuten, että ei kannattaisi tabloidilla kirjoittaa tekstejä, sillä teen sen kanssa näköjään valtavasti lyöntivirheitä. Kirjaimia jää puuttumaan sanoista - pahoittelen ja korjaan tapani!)
Hiljaisuuden retriitti, oi - kelpaisi minulllekin!
VastaaPoistaTotesin heti alkuun, että tämä ei ole minun kirjani, mutta oli kiva kuulla, että sinä pidit tästä ja löysit kivoja ajatuksia, sillä annoin kirjan eräälle sukulaiselleni.
Minulle esimerkiksi Ulla-Lena Lundbergin Jää, Anni Blomquistin Myrskyluoto-sarja sekä Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja ovat sellaisia kirjoja, joiden parissa aina muistan, mikä on olennaista.
Piti vielä lisätä, että kaunis kuva!
PoistaKiitos, Maria!
PoistaViihdyin kyllä tämän kanssa hyvin. Ei mukavuusaluettani, mutta hyvä lukukokemus joka tapauksessa.
Minun pitäisi ennättää jatkaa Kuopio-sarjaakin ja lukea Jää ja ja ja... :-D
Amelien ja ylipäätään ranskalaisten kirjojen ja leffojen rakastajana mietin, tohdinko lukea tätä lainkaan..Pinossa se kyllä odottaa eikä pituudellaan huimaa, että varmaan tulee tartuttua jossain vaiheessa kuitenkin ;)
VastaaPoistaKyllä varmasti kannattaa välipalana tarttua vaikka jonkun tuhdimman jälkeen! Lukumakuja kun on monia... :-)
PoistaHiljaisuusretriitille olisi tarvetta täälläkin, kuulostaa todella tervehdyttävältä.
VastaaPoistaEn ole aikoihin lukenut mitään ranskalaista, paitsi Flaubertia, joka oli minulle liian raskas yksityiskohdissaan. Laitan tämän kepeänä korvan taakse.
Mielestäni Onnen koukkuja on juuri sellainen sopivan kevyt, jossa on kuitenkin asiaakin takana. Mun tosiaan pitäisi tutustua ranskalaiseen enemmän!
PoistaMulla tämä odottaa edelleen lukemista. Olen lukenut niin monta "ihan-kiva-mutta-jotain-puuttuu"-kirjoitusta, että jo vähän pelkään, että jos itse pidänkin kirjasta ihan erityisen paljon ;)
VastaaPoistaNo, mutta katsotaan miten käy =)
Odotan postaustasi! Luulen, että tämän kirjan lukukokemukseen vaikuttaa erityisen paljon lukuhetken mielentila ja kirjaa kohtaan olevat odotukset.
PoistaHassua miten pitkälle ajattelin samoja juttuja kuin sinä tämän lukukokemuksen aikana. Pääasiaksi taisi mielessäni kohota onnen olemuksen pohdinta. Minulle onni on pieniä asioita :)
VastaaPoistaOnnellinen on se, joka osaa nähdä ja poimia onnen pienistä asioista. Toisaalta myös ikivanha sanonta pitää yhä paikkansa: jokainen on oman onnensa seppä. :-)
PoistaKaunis kuva! Onnen koukkuihin sen sijaan suhtaudun vähän ristiriitaisesti; muutaman pettyneen arvion siitä lukeneena olin jo ajatellut etten tuhlaa aikaani kyseiseen kirjaan lainkaan. Nyt kuitenkin sinun arviosi luettuani aloin epäröidä, ehkä minun kuitenkin pitäisi antaa kirjalle mahdollisuus... No, eipähän se ainakaan ole sivumäärällä pilattu, joten tuskin siihen paljoa aikaa tuhraantuisi siinäkään tapauksessa, että se todella osoittautuisi pettymykseksi. :) (Voi näitä kirjanörtin ongelmia! :D)
VastaaPoistaHiljaisuuden retriitille täältä ihastunut (ja kaipaava) huokaus. Minulla on nuoruudestani pieni retriittikokemus: olin aktiivinen seurakuntanuori ja kerran jollain pääsiäisnuorisoleirillä meillä oli yhden päivän mittainen hiljaisuuden retriitti. Olimme luonnon keskellä kauniin järven rannassa, aurinko paistoi ja oksissa oli pajunkissoja. Olin silloin lukioikäinen ja kokemus oli niin hieno että se jäi mieleeni varmaan loppuelämäkseni. Siitä asti olen haaveillut viikonlopun mittaisesta retriitistä, jonakin päivänä kyllä vielä... :)
Kirjanörtin ongelmat ovatkin usein sitä pahinta sorttia ;-D! Toivottavasti painiskelusi johtaa parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Monihan on tästä kirjasta paljon tykännytkin, eivätkä tuhannet ranskalaisetkaan voi olla aivan väärässä...
PoistaKiitos retriittikokemuksen jakamisesta! Retriittejä järjestetään harmillisen harvakseltaan ainakin täällä meillä päin, mutta ehkäpä siinä on yksi niiden salaisuudesta. Toivottavasti pääset osallistumaan uudestaan!
Minun on pitänyt jo kauan liittyä lukijaksesi, mutta aina se on jotenkin unohtunut. Nytpä sen teen. :)
VastaaPoistaTervetuloa, Jonna! Mukavaa, että tulit!
PoistaErittäin hyvä kirjoitus ja mikä sitaatin valinta, sivu 155.
VastaaPoistaVaikka olenkin kallellaan ranskalaiseen kirjallisuuteen, niin en osaan siitä, en siihen liian kepeään. Tästäkin on olut montaa mieltä, enkä vielä itse tiedä luenko, mutta sinulla osui just kohtaansa.
Onko elämämme nimittäjä todellkain ostaminen...Sitä mietin usein.
Nyt voisin ottaa vastaan muutaman täsmävinkin ranskalaisesta! En tiedä, milloin niihin ehtisin (yritän nääs olla suorittaja ja seurata tbr-listaani... :-D), mutta kaiken varalta!
VastaaPoistaKiitos, Leena!