Sinuhe egyptiläinen (äänikirja)

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen. (1945.) Äänikirja osat 1 & 2. Lukija Lars Svedberg. 2005.

Marraskuusta 2011 huhtikuuhun 2012 olen työmatkani kulkenut rinnatusten Sinuhe egyptiläisen kanssa. Vaikka ulkona on paukkunut pakkanen, kärpäset ovat surisseet korvissani ja Lähi-idän aurinko on paahtanut kuumasti ja saanut hiekan polttamaan varpaitani. 31 noin tunnin mittaista cd-levyä on nyt kuunneltu - armoton klassikkourakka!

Sinuhe egyptiläinen kertoo Sinuhe-nimisen miehen elämäntarinan, joka sijoittuu aikaan 1300 ennen ajanlaskun alkua. Sinuhe on löytölapsi, josta tulee ottoisänsä tapaan lääkäri, ja hän kiertää muinaista Lähi-itää erilaisten tehtävien ja seikkailuviettinsä viemänä. Kertomus on niin vaiheikas kuin ihmiselämä vain voi olla. Sinuhe rakastaa ja vihaa, elää yltäkylläisyydessä ja rikkauksissa, mutta kulkee myös varatonna rääsyissä. Häntä kuvataan nuorena ja toiveikkaana, mutta vanhemmuuten toivo hiipuu ja Sinuhesta tulee kriittisempi ja jopa kyyninen. Ympärillä Egypti sekä kukoistaa että kärsii rankkoja seuraamuksia sodista.

Eihän tällaisesta tarinasta voi olla pitämättä! Sinuhessa on takuuvarmasti jokaiselle lukijalle jotakin: on sotaa, politikointia, rakkautta ja ihmissuhteita, thrilleriä, historiaa, uskontoja ja maantiedettä, on seikkailuja ja veijaritarinaa. Waltarin nerokkuus kirjailijana huokuu tästä tiiliskivestä. Sen tähden Sinuhe kestää myös aikaa ja lukukertoja. Tiedän ihmisiä, jotka lukevat Sinuhen joka vuosi aina uudelleen. Tämä kerta oli minun ensimmäiseni.

Minä pidin eniten Sinuhessa lääkärintyön kuvauksista, faaraoiden Egyptin loiston ja rappion ja muun menneen maailman läsnäolosta, henkilökuvauksesta, rakkaustarinoista ja teemasta: toisaalta ihmiselon merkityksettömyyden todistelusta, toisaalta sen tuhoavan olemuksen osoittamisesta. Sinuhen pitkät sotakuvaukset eivät saaneet minua temmattua mukaansa, mutta järkytyin kyllä jälleen sodankäynnin ja sen seurausten brutaaliudesta. Eri kansojen tapojen ja alueiden selostukset kiinnostivat, mutta tuntuivat kokonaisuudesta irrallisilta.

Henkilökuvaus on hersyvää. Sinuhen orja, myöhemmin ystävä, Kaptah on ehdoton suosikkihenkilöni! Hän on kuin Sinuhen omatunto, rääväsuu, joka häpeilemättä ja keppiä pelkäämättä kertoo totuuden ja arvostelee isäntäänsä. Kaptah on Sinuhelle viekas apuri, jonka avulla isäntä pääsee pois monesta pälkähästä. Kaptah sai minut monessa kohtaa nauramaan.

Minua nauratti myös naisten (ja miesten välisen suhteen) kuvaus Sinuhessa. En tiedä, mitä Sinuhen naiskuva kertoo Waltarin naiskuvasta, jos mitään, mutta minä luin sitä huvittuneena. Naiset ovat joko kohtalokkaita, kuten hurja femme fatale Nefernefernefer, huoria, kuten useat kapakkojen naiset, madonnoja, kuten Sinuhen oikea rakkaus Minea, tai äitihahmoja, kuten Merit. Toisaalta naishahmojen kohtalot todella koskettavat ja liikuttavat. Tämän kautta on helppo ymmärtää Waltarin aiempaa suosiota myös viihdekirjailijana!

Anteeksi, Mika Waltarin kirjailijasielu siellä jossain ja kaikki sen hengenheimolaiset, arvostelen klassikkoa ja tätä parhaiten ulkomailla myynyttä suomalaisteosta - josta olisi muuten uusi filmatisointi vaikkapa Game of Thrones -hengessä paikallaan!

Waltari on kirjoittanut Sinuhe egyptiläisen heti II maailmansodan jälkeen. Pettymys ihmisiin ja uskon puute hyvän voittamiseen on teoksessa hyvin vahvana esillä. Toisekseen Sinuhe - hän joka on yksinäinen - alleviivaa sitä, että ihminen elää elämänsä aina yksin riippumatta siitä, ketä hänellä on ympärillään. Ihmisen määrä on elää ja kuolla yksin. "Sillä niin on aina ollut ja niin on aina oleva."

Äänikirjana Sinuhe egyptiläinen on onnistunut paketti. Tiiliskivestä tulee tietysti massiivinen äänikirjakin - 36 tuntia Lars Svedbergiä! Aluksi lukijan ääni vieroksutti, mutta pian totuin siihen ja viimeistään puolivälissä ääni oli jo kiinteä osa teoksen kertojana toimivan Sinuhen persoonallisuutta. Waltarin kieli on kaunista ja selkeää, ajoittain lauseet tuntuvat jopa aforistisilta. Äänikirjan heikkouksia on se, ettei siinä pysty käyttämään kirjanmerkkejä parhaiden kohtien merkitsemiseen ja että huomio saattaa helposti välillä harhailla tekstistä toisaalle. Etu siinä on se, että "lukeminen" onnistuu silloinkin, kun kirjaa ei voi pidellä kädessä, kuten autoa ajaessa tai jos lukemiselle on joitain fyysisiä rajoitteita. Olen tyytyväinen, että kuuntelin Sinuhen äänikirjana, mutta suosittelen mieluummin tarttumaan paperipainokseen, jos se on mahdollista.


Tähtiä: 4/5

Sinuhe egyptiläisen ovat viime aikoina lukeneet myös ainakin Raisa, Amma, Salla ja Jokke.

Osallistun Sinuhella Morren itsenäisyyspäivän Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.