Kiltin yön lahjat kertoo Siiasta, Miimasta, Pöyhösestä, Viikistä ja muutamasta muusta surullisesta hahmosta meidän aikamme Helsingissä. Siia on kuusivuotias pikkutyttö, joka elää omaa laspenelämäänsä ympärillä rehottavasta kaaoksesta huolimatta. Miima on Siian äiti, jota Pöyhönen pitää naisystävänään. Viikki on Pöyhösen kaveri, joka joutuu huolehtimaan Siiasta Miiman ja pian Pöyhösenkin kadottua teille tietymättömille. Porukan elämää seurataan Mörön teoksessa muutaman päivän ajan.
Kirjaa lukiessa päällimmäinen tunne on suru Siian puolesta. Lapsi elää viatonta elämäänsä nähden ympäröivän todellisuuden normaalina, vaikka se olisikin kaikkea muuta kuin normaali. Kuusivuotias Siia on tottunut siihen, että esimerkiksi äidin kumppanit vaihtuvat alinomaa, koti on kuin sikolätti, vaatteet rikki ja likaiset ja hänet jätetään yksin. Siia ei valita eikä moralisoi. Näin ovat asiat, ja tyttö elää sen keskellä mielikuvitusleikeissään ja puuhissaan kuten kuka tahansa kuusivuotias.
Miima jää teoksessa kaukaiseksi hahmoksi, mutta häntä kohtaan nousee pintaan kiukku ja inho. Miima kohtelee kaikkia huonosti ja ajattelee vain itseään, mutta ei itseäänkään tarpeeksi pitääkseen oikeasti huolta hyvinvoinnistaan. Hän on alkoholisti ja sekakäyttäjä ja laiminlyö kaikki läheisensä. Siialle hän antaa romuja kiltin yön lahjoina, kun tytär jää yksin ja Miima menee. Sitä ennen Siia palvelee Miimaa laittamalla kahvia ja hoitamalla tätä eri tavoin. Äidin ja tyttären roolit ovatkin nyrjähtäneet väärinpäin.
Pöyhönen on puolestaan niin sekaisin Miimasta, ettei näe tämän lävitse. Hän ei ymmärrä, miten Miima käyttää miestä hyväkseen eikä sitoudu kuviteltuun suhteeseen kuten Pöyhönen itse. Pöyhönen juoksee Miiman perässä ja haaveilee yhteisestä elämästä, kun Miima piittaamattomasti kulkee omia polkujaan.
Viikki taas on surkuhupaisa tyyppi, joka joutuu sivullisena huolehtimaan Siiasta hyväsydämisyyttään. Asetelmasta tulee kaukaisesti mieleen Markus Nummen Karkkipäivä, jossa siinäkin heitteille jätetystä lapsesta huolehtii tahtomattaan ulkopuolinen henkilö. Onneksi viikkejä on olemassa.
Mari Mörön lapsen maailman kuvaus on käsittämättömän hienoa ja liikuttavaa.
Kun Miiman ohimoita mojottaa, kastelen pyyhkeen ja painan päätä ja odotan, että se avaa silmät ja sanoo jotakin. Sitten voin tehdä tupakkaa, koko lautasellinen valmiiksi punaisella koneella vaikka osaan minä muutenkin. Valkoiset tupot jos loppuu, ei saa tehtyä. Tulee käpryjä.
Yksi lautasellinen kestää kaksi päivää. Miima ei polta minun huoneessa. Tein taikinaa ja jaksan vatkata sen melkein aina valkoiseksi. Kun vispilää nostaa, voi taikinalla tehdä kuvioita. Sitten ne luhistuu ja on tasaista. (s. 96)
Suosittelen kirjaa lapsen elämän kuvauksesta kiinnostuneelle, syrjäytyneisyyden kuvausta hakeville tai niille, jotka haluavat lukea herättelevää suomalaista proosaa. Kirja sopii hyvin myös Sinisen linnan kirjaston Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen, johon itsekin sen liitän, ja sen ennättää mainiosti lukea vielä ennen äitienpäivää.
Tähdet: 3/5
Kiltin yön lahjat on jäänyt mieleeni erityisen vaikuttavana lapsen maailman kuvauksena. Kirjasta on tehty tietääkseni elokuvakin.
VastaaPoistaSiian puheenvuorot ovat kirjassa ehdottomasti kullanarvoisia. Toiseksi paras on kai Pöyhönen, kun se parka on niin pihalla koko ajan.
VastaaPoistaElokuvasta en tiennytkään. Kiitos vinkistä, Jaana!
Minä en taida voida lukea tätä, kun lasten huono kohtelu saa minut niin raivoihini... ehkäpä en vielä ole "tasaantunut" nuorimmaisen syntymän jälkeen. Sanovat, että kroppa on normaalitilassa 2v lapsen syntymän jälkeen - ehkä sitten huhtikuussa, kun Toto täyttää 2... ;-)
VastaaPoistaTiedän tunteen, Minna! Itse olen siinä vaiheessa, että syyllistyn helposti, mutta Miiman edesottamuksista ei voi edes syyllistyä - ne ovat niin omaa luokkaansa meidän perheen arkeen verrattuna...
VastaaPoistaMun kroppa, eikä sen koommin mieli, ole kyllä koskaan enää "normaalitilassa" :-D...
Möröä kannattaa kuitenkin joskus kokeilla!
Luin tämän joskus yläaste- tai lukioaikoina kun koulukaveri oli tästä kovasti vaikuttunut. Vaikka en tarinaa enää kovin tarkasti muista on se siitä huolimatta jäänyt pyörimään mieleeni, eli lukukokemus taisi olla hyvin vahva. Surullista, että tuollainen on joillekin lapsille arkipäivää :(
VastaaPoistaApua, viime päivien uutisten vuoksi Siian elämä tuntuu nyt entistä kurjemmalta, vaikka samankaltaista väkivaltaa tässä ei olekaan. Surullista yhtä kaikki.
PoistaKuulostaa tosi surulliselta. Toisaalta alkoi kiinnostaa, toisaalta aloin miettiä, että raivostuisinko minäkin lapsen kohtelusta niin, että lukemisesta ei tulisi mitään.
VastaaPoistaKokeile! Kirja on rakennettu niin, että se vaihtelee näkökulmia sujuvasti, mikä varmaan helpottaa lukemista raskaasta aiheesta huolimatta. Toisaalta kirjassa piilee myös jonkin verran komiikkaa.
PoistaKävin pitkästä aikaa täällä ja törmäsin heti Mari Mörön kirjaan, kiitos esittelystä, jos innostun niin tämä ilman muuta ja ehkä tuo Orja juttukin voisi kiinnostaa:) Mukavaa pääsiäisaikaa ja haasteita Sinulle Paula.
VastaaPoistaMustis, Orjan kirja on ehdoton! Nautiskelet sen hitaasti.
PoistaMörön taas lukaisee nopeammin, mutta jälkimaku siitä on pitkä.
Mahtavaa kuulla, että löysit näitä kiinnostavia! :-)
Kaunista pääsiäistä sinnekin!