 |
| Kuva: Oulun kaupunginteatteri, Jussi Tuokkola |
Arthur Millerin Broadway-kestosuosikki ja elokuvaklssikko rantautui tammikuussa Ouluun. Ei suotta! Kauppamatkustajan kuoleman näyttelijätyö on loistavuudessaan nautittavaa, lavastus yksinkertaista ja oivaltava (Markus Tsokkinen) ja kokonaisuus tyylikkään hallittu. Harvoin suurella näyttämöllä näkee näin hyvää koko kansan draamaa, mutta pitää kyllä samaan virkkeeseen heti todeta, että viime aikoina näitä on ollut raikkaasti jo muitakin. Kiittäminen lienee teatterin johtoa: Go, Mikko Kouki & Arto Valkama! Nyt ohjaajaksi on saatu Paavo Westerberg.
 |
| Kuva: Oulun kaupunginteatteri, Jussi Tuokkola |
Kauppamatkustajan kuolema kertoo kaupparatsuna toimivan Willy Lomanin (upea Risto Tuorila) ja hänen perheensä tarinaa. Loman on ollut menestyvä kauppamies, mutta provisiopalkka ja busineksen uusi aika on ajanut hänet ahdinkoon yli 30-vuotisen uran jälkeen. Mies syyttää ulkoisia tekijöitä tilanteestaan ja samalla odottaa pojistaan jotakin suurta. Ahdinkonsa hän pimittää Linda-vaimoltaan (vaikuttava Hannele Nieminen), joka taas suojelee miestään kaikin tavoin todellisuudelta. Jo aikuiseksi kasvanut kuopus Happy (Tomi Enbuska) rimpuilee tässä asetelmassa mukana, ja esikoinen Biff (Markus Järvenpää) ei löydä maailmassa paikkaansa. Willy elää puolittain elämäänsä menneisyydessä, entisessä mahdin ajassa, jolloin kaikki oli vielä hyvin, tukka takana ja kaikki mahdollisuudet edessä. Tätä palettia tukee joukko hyvin näyttämölle sopivia sivurooleja (Mikko Leskelä, Timo Reinikka, Kari J. Ristolainen, Pentti Korhonen, Annina Rokka, Merja Pietilä ja Riina Uimonen).
 |
| Kuva: Oulun kaupunginteatteri, Jussi Tuokkola |
Ei ole ihme, että Millerin taidokkaasta tekstistä on tullut klassikko, joka on nyt taas hämmästyttävän ajankohtainen. Näytelmä käsittelee inhimillisiä aiheita, kuten hyväksytyksi tulemisen tarvetta, ihmisarvoa, työuupumusta ja perhedynamiikkaa. Toteutus on hieno, ja muun muassa aikasiirtymät on tehty taiten. Tarina koskettaa, huvittaa ja saa ajattelemaan. Teemat puhuttelevat aikuisia katsojia iästä riippumatta, vaikka eilen suuri sali oli taas valtaosin harmaita panttereita täynnä. Toivottavasti Pohjois-Suomen nuorempi polvikin löytää virkistyneen näyttämötaiteen Oulun kaupunginteatterista! Kauppamatkustajan kuolemaa ei ole turhaan kehuttu. Menkää katsomaan!
Takkijonossa esityksen jälkeen kuultua:
- Paras näytelmä, jonka olen nähnyt!
- En katsonut kertaakaan kelloa.
- Kova työ näyttelijälle.
- Kannatti tulla!
Tsekkaa paikat heti: http://teatteri.ouka.fi/
Kaupunginteatteri on tässä todellakin onnistunut löytämään teatterin itsestään. Loistavaa!
VastaaPoistaTotta. Olen iloinen siitä, että erityisesti ison näyttämön esityksetkin ovat alkaneet taas kiinnostaa eri tavalla kuin ennen. Varmaan teatterin remontillakin on ollut hyvä vaikutus esitysten monipuolisuuteen kaikilla lavoilla. Näyttelijäkuntahan on taitavaa ollut aina!
PoistaTämä on yksi niitä ikivihreitä ja klassisia näytelmiä, joiden suosio ei koskaan häviä!
VastaaPoistaKiitos postauksesta, Paula.<33333
Kiitos kommentista, Aili-mummo! Olen tyytyväinen, että hyvä teksti saa upean toteutuksen.
PoistaEn ollut ajatellut käydä tätä katsomassa. Mutta saitpa innostumaan!
VastaaPoistaItse olin kuullut tästä etukäteen sekä hyvää että huonoa. Kritiikithän pääsääntöisesti hehkuttavat toden teolla, mutta katsojapalaute on ollut ristiriitaista. Kaikki eivät tykkää kaikesta. En ollut vakavasti harkinnut tätä itsekään, mutta onneksi erilaisten sattumien kautta lähdin kuin lähdinkin tämän katsomaan, ja hyvää se teki! Uskon, että pidät, Elma Ilona!
PoistaVoi että tuli ikävä Ouluun, torille, Rotuaarille, meren rantaan istumaan ja siinähän se teatterikin köllöttää meren päällä. Siellä olen katsonut monet monituiset näytelmät ja kesällä Hupisaarilla...nyyh
VastaaPoistaVoi, ihanaa. Toivottavasti kaipuu on hymysävytteistä, vaikka haikeaa. Ouluun voi aina tulla takaisin :-)! Vaikkapa teatterin vuoksi.
Poistakaipuu on välillä aika raastavaa, sillä pohojosen ihiminen on pohojosen ihminen ja se valon kaipuu, kun alkaa olla Raahen korkeudella, valo muuttuu semmoiseksi kodin valoksi...aina itken kun lähden Oulusta...ja aika monesti minä steppailen sielläpäin ;)
Poista