Lionel Shriverin tuskaisa Poikani Kevin jätti minuun lähtemättömän jäljen. Se kirja ei ole jättänyt rauhaan sitten viime kesän, ja nyt oli uudemman Shriverin vuoro.
Jonnekin pois kertoo Shepistä, keski-iän loppuvaiheessa olevasta entisestä yrittäjästä, joka haaveilee leppoisista loppuelämän päivistä jossakin muualla kuin kaikki rahat ja voimat vievässä ruuhka-Amerikassa. Shep on jo lähdössä rentoon Afrikkaan, kun asiat mutkistuvat ja niin sanottu Toinen Elämä peruuntuu - mutta peruuntuuko lopullisesti?
Jonnekin pois voidaan lukea avioliittoromaanina. Sitä voi luonnehtia painavasti yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi kirjaksi. Sen tarkoitus voi olla myös kuvata ihmissuhteita laajemminkin. Jonnekin pois -romaanin on sanottu olevan myös paras kuvaus syövästä, mitä kirjallisuudessa on tehty. Kirja on myös viiltävä kertomus kuolemasta ja sen kohtaamisesta. Kaikki on varmasti totta, mutta minä luin Jonnekin pois -teosta kuin matkakirjaa: matkana mielessä, matkana muutokseen. Toimii!
Se on jotenkin niin hirveää, kun minulle tolkutetaan, että minulla on maailman mahtavin elämä josta ei voi panna paremmaksi, mutta silti se elämä on täyttä paskaa. Tämän pitäisi olla maailman mahtavin maa, mutta Jackson on oikeassa, tämä on täyttä huijausta. (--) (s. 35)Näin Shep miettii, ja pois pitää päästä. Kuitenkin elämä asettaa omat panoksensa peliin, ja tilanne vaihtuu. Pian äänikin vaihtuu kellossa:
Ääni takertui Shepin kurkkuun. Miten hyvä tuuri sinulla on ollut, miten hyvin sinulla on ollut asiat, ei tietenkään ole enää. Hän olisi voinut pitää saman puheen itselleen. (s. 116)Miksi ei siis vain elää hetkessä ja ottaa elämästä kaikki irti tässä ja nyt? Miksi ei raudanvakavasti toteuttaisi itseä juuri sillä hetkellä, kun kaikki portit ovat auki - NYT?
Mutta se ajatus, että jossain on maa, joku valhalla... eikä aina edes toinen maa vaan toinen työpaikka, tai täydellinen avioliitto, tai jos vain tulisin raskaaksi, jos saisin jostain vastauksen... Ymmärrän miksi sellainen ajatus viehättää, mutta en ole varma onko sellaista vastausta olemassakaan. Tulee mieleen Tšehovin Kolme sisarta, näin sen Templessä viime kuussa. Naiset asuvat peräkylässä ja haikailevat, että kunhan pääsisivät Moskovaan niin sitten. Mutta yleisö tietää ihan hyvin ettei Moskovassa mikään ole toisin, eli tavallaan he ovat onnekkaita kun jäävät. Ehkä sinäkin olet. Voit pitää kiinni siitä kuvitelmasta, että jossain on ratkaisu, pelastus. (s. 191)Shriver kuljettaa kertomustaan jälleen taidokkaasti erittäin kiinnostavien henkilökuvien kautta. Juonenkäänteitä tulee varsinkin tarinan loppupuolella tiuhaan, niin että mielenkiinto pysyy vaivatta yllä. Kirjailija näyttää raadollisesti, minkä sekasorron ja järjettömyyden keskellä yhdysvaltalaiset asuvat. Suomalaisena tulee peljänneeksi, menemmekö mekin yhteiskuntana samaan suuntaan. Minulle teoksen loppu oli kuitenkin lukijan palkinto: nauroin ja sain vakavan viestin jälkeen hyvän mielen.
Suosittelen laadukasta, herkkää, syvävireistä, ajatuksia nostattavaa mutta humoristista ja helppolukuista kirjaa etsivälle. Kirjan viestiä mukaellen: miksi et alottaisi Jonnekin pois -teosta jo tänään? Jonnekin pois ei lyö laudalta Poikani Keviniä, mutta tähtiä ropisee.
Tähtiä: 4/5.
Nyt minun on ihan pakko lähteä lukemaan tästä kirjasta muiden mielipiteitä, joita olen vältellyt tähän saakka spoilaantumisvaaraa vältellen. Minua ennen Jonnekin pois on luettu monessa blogissa, ainakin seuraavissa: Järjellä ja tunteella, Opuscolo, Luetut, lukemattomat, Booking it some more, Luettua, Lukutuulia, Ilselä, Kirjojen keskellä, Kirjava kammari, Kolmas linja, Lumiomena, Täällä toisen tähden alla, Mari A:n kirjablogi ja Leena Lumi.
Totta, tätä kirjaa voi lukea monelta eri kantilta, ja tuo mielen matka on hyvä pointti.
VastaaPoistaMinua ihastuttavat Shriverin kirjoissa erityisesti henkilöhahmot: tässä kirjassa Shep ja Glynis olivat mielenkiintoisia, mutta ystäväpariskunta jäi ehkä vähän yksipuoliseksi.
Kevinin tasolle tämä ei minustakaan pääse, mutta se onkin niin hurja kirja, ettei siihen ehkä ole ihan reilua edes verrata.
Kivaa, että pidit. Minustakaan tämä ei aivan Kevinin tasolle noussut, mutta todella hieno ja mieleenpainuva kirja kuitenkin! :)
VastaaPoistaTämä on kirja, jonka tahdon ehdottomasti jossain vaiheessa lukea! Arviosi vain kasvatti lukunälkää ja uskoisin teokseen tykästyväni. Poikani Kevin on kyllä puistattavan hyvä romaani, todellakin unohtumaton.
VastaaPoistaMinun makuuni tämä oli oikeastaan täydellinen kirja! Takuuvarmasti tämän vuoden top 10:ssä.
VastaaPoistaVoi, totta kaikki! Tästä on niin helppo tykätä! Minulle tässä oli vaikuttavinta yksi teoksen sanomista: elämä on nyt, elä äläkä tuhlaa aikaasi typeryyksiin.
VastaaPoistaRachelle, lue ehdottomasti!
Vastavisiitillä hienon kirjan äärellä :D
VastaaPoistaSinä olet poiminut sen olennaisen: loistavan kirjan äärellä on yhtä monta tapaa lukea kuin on lukijoitakin! Ja todella, matkateema on siellä todella. Matkalla itseen ja itsekseen on henkilöistä jokainen. Shriver on niiiiiin taitava!
Minulla on vielä Poikani Kevin lukematta, mutta tämän lukeminen vahvisti, että Shriveria voi ja kannattaa lukea huolimatta rankoista aiheista (olen aiemmin vähän pelännyt, kestänkö niitä).
VastaaPoistaMinullekin kirjan loppu oli ikään kuin palkinto, pidin siitä.
Jaana, melkein pelkään Shriveriä, sillä hän on jonkinlainen alter egoni. Kaksoisvirhe ylitti minulle Jonnekin pois ja Poikani Kevin -teokset. Iski suoraan vyön alle - ja lujaa.
VastaaPoistaJonnekin pois olen lahjoittanut monille lahjaksi, sillä minusta tämä kirja kiinnostaa useita ja myös aihe: Päästä jonnekin pois. Muuttaa kaikki.
Vaikka kerään kaikki Shriverit, annan Poikani Kevinin tyttärelleni. Toinen vaihtoehto olisi joku eläinsuojelukirppari...Eva ei ikinä saanut hyvitystä ja sitä minä en jaksa enää lukea toistamiseen.
Oi, tämähän kuulostaa hienolta! Jotenkin luulin että tuo mainitsemasi raadollisuus olisi kirjassa keskeisemmässä roolissa. Ja hyvä niin, raadollisuus on minun makuuni hyvä mauste mutta ei niin maittava pääruoka. Herkkä ja syvävireinen mutta ei liian raskas, kas siinä resepti tarinaan jota pitää minunkin maistaa vaikka aika nirso lukija olenkin :)
VastaaPoistaKiitoksia visiteeraamisesta, Valkoinen Kirahvi! Kirjailijasta olemme ehdottomasti yhtä mieltä: taitava hän on!
VastaaPoistaJaana, Poikani Kevin ei ole helppo kirja, mutta se tökkii ja haastaa. Suosittelen aivan ehdottomasti ihan jokaiselle. Kenenkään en ole vielä kuullut pettyneen siihen - päinvastoin, ihastuneita on paljon!
Leena, olen alkanut hankkia kirjoja niin, että luen ne ennen ostopäätöstä. Shriverit on saatava. :-) Ehkäpä sittenkin luen Shriveriltä seuraavaksi Kaksoisvirheen... ehkäpä.
Elma Ilona, vaikka olet nirso, uskon, että pidät. Ei tämä täydellinen kirja ole, mutta niin hyvä, ettei kannata jättää lukematta! :-) Kiitos vielä tämänpäiväisestä Oulun tapaamisesta! Kirjoitan siitä pikimmiten lyhyen otteen muillekin.
mä en ehdi kesällä lukea enkä kirjoittaa.. mitä nyt ihan vähän.. ulos on mieli..täytyy poimia ylös vielä tulee syksykin
VastaaPoistaOlipa hauska kuulla, että loppu sai sinut nauramaan, rohkaisee minuakin tarttumaan tähän raskasteemaiseen kirjaan vielä joskus.
VastaaPoistaHaastoin sinut ("Ota riski ja rakastu kirjaan" -hengessä) Juhlista kotiin -postaukseni kommenteissa lukemaan Mazzarellan teoksen Fredrika Charlotta os. Tengström - Kansallisrunoilijan vaimo ;)
Aikatherine, tämä vinkki kannattaa laittaa tosiaan syksyä(kin) varten talteen!
VastaaPoistaMaria, kiitos haasteesta! Tuo kirja on muutenkin ollut mielessäni <3! Otan haasteen siis empimättä vastaan ja tartun siihen mahdollisimman pian. :-)