 |
| Kannen kuva: Harry Gruyaert |
Ian McEwanin Sementtipuutarha oli minulle vahva ja vaikuttava lukukokemus. Sen jälkeen tiesin, että lukisin McEwania lisää. Katsoin vasta Sovituksen leffana ja pidin. Vieraan turva oli hyvä, mutta ei häikäisevä.
Vieraan turva kertoo seurustelevista keski-ikäisistä Marysta ja Colinista, jotka ovat kaksin matkalla Venetsiassa. Heidän suhteensa on arkipäiväistynyt ja väljähtynyt. Teos alkaa hotellihuoneesta, jossa pariskunta pitää mykkäkoulua toisilleen eikä enää edes muista, miksi. Myöhemmin Mary ja Colin muistuttelevat toisilleen, että he ovat lomalla, jolloin kaiken ei tarvitse mennä aivan käsikirjoituksen mukaan. Niinpä he ajautuvat muun muassa viettämään suunnittelematta yhden yön taivasalla. He ajautuvat myös tapaamaan Robertin ja myöhemmin tämän vaimon Carolinen. Nämä tapaamiset koituvat pariskunnan kohtaloksi.
Teos on vaikuttava väkivaltainen kuvaus siitä, kuinka elämän luisuminen väljähtyneeseen ja ykstotiseen allikkoon johtaa tilanteeseen, jossa turvaa ja lohtua haetaan jostakin vieraasta. Johtopäätös on, ettei vieraan turva kuitenkaan johda mihinkään hyvään. Teoksen nimi on aivan kuten Sementtipuutarhassakin suora vinkki teemaan ja sen tulkintaan. Ilman nimen antamaa valaistusta teoksen kokonaisuus jää hämäräksi ja kyseenalaiseksi. Toiseksi Vieraan turva kuvaa myös vallankäyttöä ja parisuhdeväkivaltaa, mutta nämä ovat pääteemalle alisteisia aiheita.
Mary ja Colin ovat lähteneet hakemaan virkistystä tylsyyteensä matkalta romanttiseen Venetsiaan, mutta selvästikään se ei riitä. Matkan tuoman vaihtelun lisäksi he haahuilevat pitkin kapeita kujia tietämättä, mihin kulkea seuraavaksi ja tappelevat suunnista. Lopulta he ajautuvat, tai suorastaan passiivisesti luisuvat hankkimaan seikkailua vieraasta pariskunnasta, joka puolestaan on tylsyyden ratkaissut tahollaan hieman toisin. Robertin ja Carolinen suhdetta varjostaa nimittäin vakava väkivalta, vallan ja alistamisen, alistumisen ja uhriutumisen pimeä kierre, jota Robert selvittää omalla tavallaan Colinille seuraavasti:
Robert istahti tuolin käsinojalle ja lepuutti kämmentään Colinin olalla. Hänen äänensä madaltui. "Mutta naiset rakastavat miehiä. Mitä tahansa naiset väittänevätkin uskovansa he rakastavat miesten hyökkäävyyttä ja valtaa ja voimaa. Se on syvällä heidän alitajunnassaan Ajattele niitä kaikkia naisia joita menestyvä mies vetää puoleensa. Mikäli tämä mitä sanon ei pitäisi paikkansa naiset vastustaisivat jokaista sotaa. Sitä vastoin he riemumielin lähettävät miehiään taisteluun. Pasifistit, kieltäytyjät ovat enimmäkseen miehiä. Ja naiset haluavat joutua miesten alistamiksi vaikka vihaavatkin sen takia itseään. Se on syvällä heidän tajunnassaan. He valehtelevat itselleen. He puhuvat vapaudesta ja unelmoivat vankeudesta."
McEwanin kerronta ja tyyli on vähäeleisen taiturimaista. Miltei ensiriviltä lähtien lukija tietää, ettei kaikki tule menemään hyvin. Pienin häivähdyksin kirjailija enteilee ja vinkkailee: on esimerkiksi tiukkoja otteita, merkitseviä katseita, kääntyviä selkiä. Välillä tapahtumat ovat kuin unesta tai jostain hämärän rajamailta. McEwan ei turhia selittele, mikä saattaa tehdä teoksesta jopa vaikean avattavan. Osa lauserakenteista on silti harmillisen raskaita, enkä tiedä, voiko ne pistää kirjailijan vai suomennoksen tiliin.
Kaiken kaikkiaan Vieraan turva on oivallinen teos. Teemansa ja väkivaltaisuutensa vuoksi se ei sovi kaikille, mutta kun teos luetaan jälleen kerran vertauskuvana eikä todellisuuden kuvana, väkivaltakin etääntyy. Teemat ovat tärkeitä ja puhuttelevia.
Tähtiä: 3/5.
Vieraan turva tuli lukemisekseni pokkarihyllyn alesta Helsingissä. Olin lähtenyt matkaan ajatuksella, että kaiken ansiotyöltä yli jäävän ajan kirjoitan, enkä ottanut mukaan kirjaa, joka saattaisi hirviömäisesti varastaa aikaa kirjoittamiselta. Tunnin lentomatkoilla ei kuitenkaan paljon järkeviä kirjoitella, joten heti aamutuimaan Oulusta lähtiessäni huomasin, miten typerästi olin reissuni suunnitellut. Tässä piilee opetus: älä koskaan, milloinkaan lähde matkaan ilman kirjaa! (Sain kuitenkin kirjoitetuksi ja suunnitelluksi, joten sikäli suunnitelmani osittain myös toimi!)
Vieraan turvasta on kirjoitettu blogeissa aika paljon. Ainakin Joana, Ina, Naakku, Erja, Leena Lumi, Jaana ja Sanna ovat kirjoittaneet siitä. Kurkatkaa nekin!
Vieraan turva sopii hyvin myös osaksi Nooran Rumat kapinalliset -haastetta.
Voi voi, Paula... Ei tosiaan saa KOSKAAN lähteä matkaan ilman kirjaa. Sellainen oikein houkuttelee kohtaloa aiheuttamaan viivästyksiä ja järjestämään odotusaikoja, joiden aikana ehtii kärvistellä kirjanpuutteessa. Olet onnekas jos lentosi eivät jumittaneet pahemmin. :-)
VastaaPoistaBooksy, olin tällä kertaa onnekas enkä joutunut odottelemaan ylimääräisiä. Joskus ei vaan pitäisi yrittää olla itseään näppärämpi ;-) - opin kerrasta!
VastaaPoistaPaula, pidän McEwanin tyylissä juuri siitä, että hän ei selittele ja piina rakentuu kuin varkain. Hänen ilmeinen johtotähtensähän on, että kenelle vain meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Siis kaikki on mahdollsita ja olen täysin samaa mieltä.
VastaaPoistaMieletön unenomaisuus vei tässä lukijan valtaansa. Sain kuin muistumaa elokuvaan Vertigo. Katsoin vahingossa tästä kirjasta tehdyn elokuvan trailerin ja päätin, että filmi saa jäädä ikuisesti näkemättä, mutta Vieraan turvan luen aina uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti en koe samaa Venetsiassa...
Olen useammassakin blogissa jo avautunut siitä, että luin tammikuussa kirjan (en ihan kokonaan), mutta inhosin sitä niin paljon, että en edes kirjoittanut siitä blogiini. Kaikki se väkivalta... Tuo, mitä Leena sanoo kommentissaan, että MacEwan ei selittele ja piina rakentuu kuin varkain, on ihan totta, mutta teoksen kirjalliset ansiot eivät minun kohdallani korvanneet karmivaa sisältöä.
VastaaPoistaKäännös on tosiaan kömpelö/vanhentunut.
Leena, minäkään en pidä liikaa selitetyistä. McEwan jättää lukijan kysymysten äärelle, mikä on hyvä tapa antaa kirjan tehdä tehtäväänsä. Vertaus Vertigoon on erittäin osuva. Vieraan turvassa on ihan samankaltaista ajautumista ja kulkeutumista tilanteesta toiseen painostavan ilmapiirin vallitessa. Taitureiden tekeleitä molemmat!
VastaaPoistaMaria, on tärkeää, että tuot esiin sen, miten kirja on sinuun vaikuttanut! Emme lue kirjoja samalla tavoin ja eläydymmekin teksteihin eri tavalla. Toisaalta olemme myös herkkiä eri asioille ja tarvitsemme erilaisia asioita elämäntilanteisiimme. Minulla Vieraan turvassa kävi ihan samoin kuin Sementtipuutarhassa, etten voinut kammottavia tapahtumia lukea sellaisenaan, vaan ne etääntyivät ja selittivät sellaisina minulle maailmaa ja ilmiöitä ympärillämme. Tällaiset shokkilopetukset ovat erittäin vaikuttavia. Niistä jää maku. Eikä se sovi kaikille, se on selvää, eikä tarvitsekaan.
Booksy oli kommentoinut juuri sen mitä itsekin ajattelin sanoa :D Minulla on aina kirja laukussa mukana, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja milloin tarjoutuu ylimääräinen lukuhetki kohdalle...
VastaaPoistaMcEwania olisi kirjahyllyssä odottamassa lukuvuoroaan.
Villasukka, mullakin on yleensä kirja tai kaksi mukana, mutta nyt yritin olla nokkela. Ei kannata! ;-D
VastaaPoistaKiintoisaa, että luet pian McEwania!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen itsekin joskus tuon samaisen virheen tehnyt juuri samoista syistä (tosin matkustus taisi tapahtua täpötäydessä junassa, jossa ei sitten pystynytkään keskittymään kirjoittamiseen, kun tuntui että vieruskaveri koko ajan vilkuili mitä tekee).
VastaaPoistaTästä oppineena yritän nykyään tunkea kirjan pienimpäänkin käsilaukkuun. Mitä siitä jos lompakko ei mahdu kunnolla mukaan, kunhan kassissa on kirja!
McEwan on kyllä lempparikirjailijoita, mutta jostain syystä tämä Vieraan turva ei kolahtanut. Ehkä siksi, että Venetsia on minulle yksi rakkaimpia kaupunkeja ja kirjan tapahtumat eivät oikein sovi ihanaan fiilistelyyn... Menivät tunnelmat sekaisin.
Anna, on lohduttavaa kuulla, etten ole yksin omituisten ideoitteni kanssa! ;-)
VastaaPoistaKirja on kyllä mitä parhain matkakumppani.
Minäkään en Vieraan turvaan yhtä paljon ihastunut kuin esim. Sementtipuutarhaan. Hyvä peruskirja, ei siis missään tapauksessa pettymyskään. Tuo tunnelmien sekoittuminen on kyllä oivallinen huomio. Se tapahtuu toisinaan, ellei paikan, niin jonkun muun kirjan elementin vuoksi. Joskus se voi olla positiivinenkin yllätys!