Lapsilta kielletty ja Onnellinen päivä

Onnellinen päivä, kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen.
Lapsilta kielletty, päällys Marjaana Virta, kuva Tero Sivula.

Arja Tiainen: Lapsilta kielletty! Runoja. WSOY. 2012.

Onnellinen päivä. Runoja lapsista. Gummerus. 2013.


Kun blogini jäi kesätauolle toukokuussa, kevään viimeiseksi postaukseksi jäi Äitien kirja maailman parhaalle äidille. Tuntuu siksi sopivalta tuoda tauon jälkeen ensimmäisenä esille pari lyyristä "lapsikirjaa", jotka kummatkin ovat minulle kesän tuttavuuksia ja ilahduttaneet omalla tavallaan minua tavattomasti siinä kesän mutkassa, jossa niitä olen sattunut makustelemaan. Ensimmäinen on Arja Tiaisen Lapsilta kielletty! ja toinen Gummerukselta tänä vuonna julkaistu Onnellinen päivä.

Esikoulun maanantaina aloittanut esikoiseni luki Arja Tiaisen runokokoelman kannesta nimen Lapsilta kielletty ja kysyi, miksi näin on. Mitä vastasin? Kerroin, että kirja käsittelee jo elämän ehtoopuolella ollutta rakkaustarinaa, kuolemaa, iloja ja pettymyksiä parisuhteessa. Kirjan runot ovat aikuisten asioita, kun katsellaan jo elämää taaksepäin. Lapsi oli vastaukseeni oikein tyytyväinen.

Tiaisen runot ovat kuitenkin kaikille sopivia. Ehtooelämää viettävät, sen tunnustavat, saattavat löytää riveiltä eniten konkreettista vertaisherkkua omien kokemustensa peiliksi. Tätä nuoremmat lukevat viisautta ja syvyyttä, jota itseltä voi vielä puuttua:

Viltti kainalossa latoon,
soutureissu saareen marjastamaan,
mustikkaan uistelemaan.
Jossain ne sen tekivät, kun meitä näin paljon syntyi 40-luvulla.
Pommisuojassa, riihessä.
Sienestämään kesken kokouksen,
semmoinen polte tanssilavan takana.
Parkkihallissa, junan vessassa.
Koska meiltä katosi mielikuvitus, uskallus?
(Ote runosta Asiallisesti tyylillä, s. 64.)

Tiaisen runot oivaltavat ja sivaltavatkin. Niissä on koukkuja, jotka yllättävät. Lapsilta kielletty on helppolukuista lyriikkaa, jota minun oli vaivaton lähestyä ja ymmärtää.

Onnellinen päivä puolestaan on lapsille enemmän kuin sallittu, mutta aikuisille lähes pakollista luettavaa. Onnellisessa päivässä pääsemme nimittäin lähelle jo kadottamaamme lapsen kokemusmaailmaa. Mukaan on päässyt suurnimiä, kuten Eino Leino, Saima Harmaja, Aleksis Kivi ja Uuno Kailas, mutta myös hieman tuntemattomampia nimiä, joiden teokset ovat kuitenkin meille hyvin tuttuja. Immi Hellen on esimerkiksi tehnyt lukuisia tuttuja lastenlaulujen ja -virsien sanoituksia, mutta nimenä hän on minulle pysynyt tähän saakka outona siitäkin huolimatta, että iltalauluina tuttuja pojilleni ovat muun muassa sellaiset Hellenin kynästä syntyneet klassikot kuin Kas kuusen latvassa ja Maan korvessa kulkevi! Onnellinen päivä on kaunis kirja Helene Schjerfbeckin maalauksineen, mutta sisällys- ja runoluetteloa jäin teoksesta kipeästi kaipaamaan kuten kokoelman toimittajan nimeäkin.

Nyt hyppään niin kuin kauris,
nyt soikoon laulu tää!
Mä äidin pikku nauris
ja isän Tuulispää.
Ja pääni kohoo pilviin päin,
kun pöydällä mä seison näin,
mä olen -  hei ja hoi, sen ties,
nyt peninkulman mies.
(Ote Zacharias Topeliuksen runosta Viisivuotiaan sankarilaulu.)

Molemmat runokirjat kannattaa ehdottomasti kurkata, jos aihepiirit puhuttelevat!

Tähtiä molemmille 4/5.

Tämä on muuten blogin kolmessadas postaus! Hip hurraa!