Teatterin taikureita -juttusarja alkaa: Mistä kaikki alkaa?

Yhteistyöni Oulun kaupunginteatterin kanssa on poikinut paljon teatteripostauksia, mutta nyt alkaa myös muunlainen tekstisarja teatterin tekemisestä. Teatteri julkisti ihan äskettäin tekevänsä Mielensäpahoittajalle jatkoa Mielensäpahoittajan miniä -kappaleella ensi keväänä. Ensi-ilta on helmikuun lopussa. Esitys on ollut kovasti jo työn alla, ja minä tapasin aikoja sitten dramaturgi Jukka Heinäsen! 

Tämä teksti kertoo siitä, miten uusi teatterikappale pääsee ohjelmistoon ja mitä tapahtuu ison teatterin kulissien takana ihan ensiksi. Myöhemmin pääsemme seuraamaan blogissani harjoituksia, ja jatkosta en osaa vielä edes sanoa, mitä kaikkea kiinnostavaa tulee eteen. Kertokaahan, jos mielessänne on kysymyksiä, jotka teatterissa askarruttavat, kiinnostavat tai joita olette aina halunneet muuten vain tietää, mutta ette ole uskaltaneet kysyä! Otetaan niistä selvää.

Nyt muistelen väljästi, mitä opin Jukka Heinäseltä keskustelumme aikana. 

Mistä ideat ohjelmistoon?

Ei varmaan ole yhtä tai kahta oikeaa tapaa, miten joku teksti päätyy lopulta näyttämölle, mutta aina alussa syntyy teatterin ohjelmistopäätös. Päätöksen taakse pitää joka tapauksessa saada teatterin taiteellinen johtaja. Alkuperäinen idea voi lähteä johtajalta itseltään, jolloin hän esittää kappaletta esimerkiksi dramaturgille tai ohjaajalle, mutta yhtä lailla dramaturgi tai kuka tahansa voi esittää omia ideoitaan johdolle ja myydä ne eteenpäin. Kun sitten ohjelmistopäätös tehdään, koneisto käynnistyy ja dramaturgi aloittaa työnsä, tekstin sovittamisen näyttämölle, paitsi jos kyseessä on valmis näytelmä. Tätä edeltää tietysti tarvittaessa lupa-asioiden kuntoon saattaminen, eli esimerkiksi nyt Mielensäpahoittajan ollessa kyseessä Tuomas Kyrön täytyy suostua hänen tekstinsä käyttämiseen teatterin ohjelmistossa. Asoita hoitaa keskitetysti Näytelmäkulma, Nordic Drama Corner Oy.

Dramaturgin rooli

Dramaturgi dramatisoi, eli hän rakentaa alkuperäistekstistä tilanteet näyttämölle. Maallikkona minä kuvittelin, että työ on pääasiassa repliikkien kirjoittamista, mutta eihän se tietenkään niin yksinkertaista voi olla. Dramaturgi joutuu suunnittelemaan, miten kuljettaa juonen esityksen alusta loppuun, minkälaisia vastavoimia juoneen rakentuu ja miten henkilöhahmot kehittyvät näytelmän aikana. Hän rakentaa tarinan kaaren tilanteilla ja henkilöillä alusta loppuun.  

Jukka Heinänen kertoi, että alkuperäistekstin aihe on työkalu, jonka avulla voi erottaa tärkeän vähemmän tärkeästä. Dramatisointi on aina valintaprosessi. Dramaturgi rakentaa tilanteet juoneen, muttei vielä vie näytelmää lavalle. Sen tekee ohjaaja (joka tosin voi olla joskus myös yksi ja sama henkilö, kuten Mielensäpahoittajan miniässä tulee olemaan - Jukka Heinänen paitsi dramatisoi myös ohjaa näytelmän).

Tekstistä eteenpäin

Dramatisoinnin jälkeen tai sen aikana pidetään raamipalaveri, jossa esitellään lavastus- ja puvustussuunnitelmia ja kiinnitetään työhön näyttelijät sekä sovitaan tarvittaessa erikoisjärjestelyistä, kuten vaikkapa pyrotekniikasta. Isossa teatterissa roolit pitkälti vain annetaan tekijöilleen sen perusteella, kuka on vapaana ja kelle rooli näyttää sopivan, eikä kyseessä ole Hollywood-tyyliset neuvottelut siitä, kiinnostaisiko tekijäänsä joku rooli aivan sydämen pohjasta vai ei. Tässäpä näkyykin näyttelijäntyön ammattimaisuus: rooli on tehtävä omaksi ja uskottavaksi, vaikka siihen ei suurta paloa tuntisikaan. Tietysti vastahakoisesti tehty työ näkyy helposti, joten sopivia henkilöitä etsitään ilman muuta ja neuvottelujakin käydään.

Seuraavaksi pidetään ensimmäinen lukuharjoitus, josta koko harjoitusprosessi käynnistyy. Mielensäpahoittajan miniässä hetki on käsillä ihan näinä päivinä! Tällöin yleensä näyttelijät saavat tekstin ensi kertaa nähtävilleen. Joskus tietysti teksti voi olla jo entuudestaan tuttu, tai se on voitu näyttelijällä luetuttaa syystä tai toisesta jo aiemmin. Ohjaaja on ensimmäistä kertaa lukuharjoituksessa ideansa kanssa työryhmän edessä, joka toimii tavallaan teatterikappaleen aivan ensimmäisenä yleisönä.

Ideasta lukuharjoitukseen on kulunut aikaa kuukausia. Lukuharjoituksen jälkeen alkavat muut harjoitukset, joista kuulemme lisää ensi vuonna.

Teatterissa tapahtuu valtavasti sellaista, josta yleisö ei tiedä mitään! Varsinaisia taikureita! Mitä kysymyksiä heräsi? Mikä jäi selvittämättä? Mitä haluaisitte kuulla lisää?