Miniä on keräilyharvinaisuus. Se on niin harvinainen, että jollei sitä osaa etsiä oikeista paikoista, sitä voi olla mahdoton saada käsiinsä. Kirjastostakaan sitä ei löydä, eikä liioin sitä saa juurikaan divareista tai nettihuutokaupuista. Miniä on nimittäin Kirjan ja ruusun päivän vuoden 2012 kaupanpäälliskirja, jota jaettiin kirjakaupoissa kirjoja ostaneille. Minä en päässyt tuolloin kirjakauppaan, joten omaa kappaletta minulla ei ole. Hmph.
Sen sijaan minulla on ihania kirjallisia ystäviä! Villasukka kirjahyllyssä lainasi minulle Miniäänsä. Suurkiitos <3! Innostuin Miniään Oulun kaupunginteatterin Mielensäpahoittajan jälkitunnelmissa.
Miniä jatkaa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan tarinaa. Äijänjäärä nähdään Miniässä kuitenkin kahdesta edeltäjästä poiketen poikansa vaimon, Liisan silmin. Miniä on jäänyt Espoon-kotiin viikonvaihteeksi, kun poika on lapsineen lähtenyt katsomaan isäukkoaan Sysisuomeen. Matkaan tulee tietysti mutkia, ja appi saapuu junalla miniänsä vieraaksi. Kulttuurit kohtaavat, mutta menneen maailman ja nykyajan kohtaaminen ei vielä riitä. Miniälle tulee nimittäin venäläisiä liikevieraita, joiden kanssa miniän pitää koettaa pärjätä kera appiukon. Lopulta myös lapset saapuvat joukon jatkoksi laatikollinen perunoita matkassaan ja appiukolla on tietysti muun muassa venäläisistä muutama mielipide takataskussa...
Seuraavassa miniä pohtii yhtä kompastuskiveä suhteessaan appeensa:
En ole koskaan oppinut milloin ei on ei ja milloin ei on kyllä. Kun appiukko ja oikeastaan koko hänen sukupolvensa sanoo, että he eivät halua joulu- tai syntymäpäivälahjoja, tarkoittavatko he sitä oikeasti? Vai huutaako heidän sisällään pikkupoika tai pikkutyttö, että kyllä olen ansainnut edes yhden ikioman ja kalliin lahjan elämäni aikana? Tämän dilemman kanssa kamppailen jouluisin ja syntymäpäivisin, koetan löytää oikean lahjan, joka aiheuttaisi appiukossa vilpittömän, välittömän ja vastustamattoman reaktion. Vielä en ole onnistunut. (s. 47 - 48)
Miniä on kiihtyvä farssi, jossa lähes kaikki on mahdollista. Valkoisia valheita, hermoromahduksia ja jääräpäisyyttä ei juonesta puutu. Kyrön taidokas kynänjälki, empaattinen ja oivaltava tapa kirjoittaa tempaa mukaansa. Ohut kirja on nopea lukea. Se huvittaa ja yllättääkin, mutta tuntuu kuitenkin tarinana tutulta. Äijänjäärästä kirja antaa kuitenkin uuden näkökulman, joten Mielensäpahoittajiin ihastuneille Miniä on ihan kuin apelle miniä. Toimii tämä varmasti itsekseenkin. Lue, jos saat käsiisi!
Tähtiä: 3/5
Miniää luettiin tuoreeltaan paljon. Muun muassa näistä blogeista voit lukea lisää:
Kirsin kirjanurkka
Järjellä ja tunteella
Kaiken voi lukea
Kasoittain kirjoja
PS. Vuonna 2013 Kirjan ja ruusun päivän nimikkokirjailija oli Jari Tervo teoksellaan Jarrusukka. Asiaan kuuluu, että kirjoittaja pysyy viimeiseen saakka salaisuutena, mutta vinkkien perusteella yleisö voi osallistua leikkiin ja pohdiskella vuoden nimeä. - Ensi vuonna arvuutellaan taas, kuka mysteerikirjoittaja on. Osallistu sinäkin huhtikuussa ja osta kirja 23.4.2014 kaupanpäällisineen!
Pääkaupunkiseudun kirjastoista Miniää löytyy ilahduttavan paljon kiitos yksityisten ihmisten lahjoitusten. Ehkäpä ottavat muillakin paikkakunnilla vielä Miniöitä hyllyynsä.
VastaaPoistaMukava kuulla, että joistakin kirjastoista Miniä löytyy! Oulusta sitä ei saa ainakaan toistaiseksi.
PoistaLainasin Miniän äidiltäni, joka oli usuttanut isäni kirjaostoksille oikeana päivänä. :) Miniä on mainio kirja, taisin lukea sen pariin kertaan, kun niin tykkäsin siitä. Muuta en Kyröltä olekaan lukenut.
VastaaPoistaKyröä kannattaa lukea enemmänkin erityisesti, kun Miniä on ihastuttanut. Kiva kuulla ajatuksiasi! Ja isältäsi kelpo teko :)!
PoistaLuin ja tykkäsin. Ainakin Turun kirjastosta löytyy Miniä, sillä lainasin sen sieltä. Olen kuunnellut Mielensäpahoittajan ja Mielensäpahoittajan ja ruskean kastikkeen äänikirjoina yhdessä mieheni kanssa automatkoilla Ouluun ja takas. Tykkään kovasti näistä Kyrön kirjoista ja seuraan Hyviä ja huonoja uutisia telkkarista, missä Kyrö on yhtenä jäsenenä.
VastaaPoistaHyvä, että Turustakin löytyy :)! Ruskeakastike on minulla vielä osittain lukematta. Sepä voisikin olla äänikirjaksi hyvä teos!
PoistaOnpa sinulla hauska tuo You might also like - osio postauksen alla. Pääsin siitä lukemaan juttusi Kiltti tyttö - sarjan kirjasta. Sarja kiinnostaa minua. Olen kohta saamassa yhden osan (en muista minkänimisen) nettikirpparilta vaihdossa :)
VastaaPoistaPidän itsekin You might also like -gadgetista niin omassa kuin muidenkin blogeissa. Joskus siitä tulee huomanneeksi jonkin itse lukemansa mutta unohtuneen kirjan. Muiden blogeissa taas käy juuri niin kuin sinulle, löytää jotakin kiinnostavaa yllättäen. :)
PoistaKiltti tyttö -sarjassa on jotakin minuakin kiinnostavaa, mutta en ole lukenut Jää ilman -osan jälkeen siitä mitään uutta.
Eipä kestä, oli kiva olla avuksi <3 Saitkin kunnian korkata kirjan, en ole tuota itsekään vielä lukenut :)
VastaaPoistaNo eipä olekaan sitten ihme, etten löytänyt Miniää blogistasi :)! Etsin ja etsin. Sinä luet tämän nopeasti myös joskus välipalakirjana.
PoistaTulin nyt ajatuksen kanssa lukemaan postauksesi kun sain Miniän luettua ja blogattua. Olihan tämä selvästi samaa sarjaa muiden Mielensäpahoittajien kanssa, vaikka vauhtia oli selvästi enemmän (minäkin kommentoin kirjan farssimaisuutta). Pohjimmaisena tunnelmana oli kuitenkin sama hauskuus ja lämpö kuin aiemmissa osissa :) Odotan innolla uusinta Mielensäpahoittajaa!
Poista