Vettä elefanteille valikoitui katsottavakseni kehuvien kirja-arvostelujen myötä. Tarina alkoi kiehtoa minua, ja tapahtumapaikkana sirkus innosti luopumaan ikiomasta parituntisestani. Elokuvasta oli kohuttu, joten myönnyin antamaan amerikkalaiselle elokuvaviihteelle mahdollisuuden tarjota itselleni iltaelämyksiä.
Vettä elefanteille kertoo eläinlääkäriopiskelija Jacobista, jonka vanhemmat kuolevat tapaturmaisesti. 1930-luvun laman kourissa kamppailevassa yhteiskunnassa nuori mies joutuu puille paljaille ja ajautuu sirkusjunaan, jossa alkaa hänen elämänsä seikkailu. Sirkuksen johtaja, jota esittää loistava Christoph Waltz, ottaa nuoren miehen työhön. Tapahtumiin puuttuu myös Amor, ja elokuva etenee nopeasti tilanteesta toiseen.
Amerikkalainen elokuvaviihde ei hoitanut tehtäväänsä kiitettävästi. Sirkusmiljöö jäi elokuvassa jotenkin etäiseksi, vaikka sinne päätapahtumat sijoittuivatkin. Elokuvan alku oli kiehtova, mutta sen jälkeen en päässyt eläytymään enkä pystynyt unohtamaan ajankulua. Roolisuoritukset eivät aivan vakuuttaneet, varsinkin pääosassa näytellyt Robert Pattinson oli jäyhääkin jäyhempi (Sorry, kaikki Twilight-fanit!!). Ainoastaan Christoph Waltz teki nautiskeltavan roolisuorituksen, mutta harmillisesti sekin muistutti vain paremmasta elokuvasta, nimittäin Kunniattomista paskiaisista. Elokuvan hyve oli se, ettei se ollut paria tuntia pidempi.
Eniten minua harmitti se, etten päässyt kunnolla jyvälle siitä, mitä oikein otsikko Vettä elefanteille tarkoittaa. Sara Gruenin kirja Vettä elefanteille on varmasti elokuvaa parempi, kuten niin tavallisesti kirjojen ja elokuvien laita on. Kirjasta ovat kirjoittaneet blogeissaan ainakin Sanna, Janninna, Norkku, Villasukka kirjahyllyssä ja Katja. Hei, blogisiskot, mistä nimessä on kyse?
Elokuville en anna tähtiluokituksia. Sen sijaan neuvon tarttumaan Vettä elefanteille -elokuvaan, jos Pattinson tai naispääosassa oleva Reese Witherspoon saa pöksyt tutisemaan tai jos nätinmakea sirkusromanssi kiinnostaa. Menee vaivatta myös helpon viihteen nälkään.
Minullekin on tuttua tuo elokuvaähky. Kärsin siitä monta vuotta katsottuani sitä ennen suunnilleen kaikki klassikot läpi (pientä liioittelua). Nyt taas parina viime vuonna elokuvien katsomisesta on tullut nautinto, myös kevyempien. Ja Reese Lusikkansa kanssa on kyllä söötti!
VastaaPoistaMinäkin harmittelin kun elokuva jäi vähän valjuksi verrattuna kirjaan. Olisi odottanut, että sirkusmiljööstä otetaan kaikki irti...
VastaaPoistaKirjassa eräs Jacobin vanhainkodin kanssa-asukeista väittää olleensa töissä sirkuksessa elefanttien juomaveden kantajana. Jacob tietää, että tämä ei ole mahdollista (juovat niin paljon? ei ihan minullekaan auennut) ja hän suuttuu tälle palturin puhujalle. Mielellään minäkin kuulisin "syvällisen analyysin" nimen merkityksestä, itse kun en siihen kykene :)
Christoph Waltzin suoritus Kunniattomissa paskiaisissa oli kyllä loistava (hehkutinkin sitä kun odotin tuon Vettä elefanteille -leffan näkemistä kirjan luettuani)!
Oioi, minä rakastin sekä kirjaa että tätä elokuvaa vaikka olen ennen inhonnut Pattinsonia ja Twilight etenkin oikein yököttää;)
VastaaPoistaNimestä minäkään en sen syvällisempiä ideoita keksi, kuin juuri tuon mikä ainakin kirjassa tuli esille, eli yksi Jacobin "kavereista" vanhainkodissa väitti olleensa töissä sirkuksessa, elefanttien vedenkantajana ja Jacob tuohtui tuosta perättömästä väitteestä sillä hänhän oli oikeasti sirkuksessa ja tiesi ettei siellä ollut vedenkantajia. tai jotain sinne päin :D
Marja Leena, minulla yksi ylenkatsomisen alalaji oli mahdottoman synkkien elokuvien katseleminen. Niitä kun "nauttii" kyllikseen, alkaa kummasti kepeä komedia kiinnostaa :-D! No, 'kohtuus kaikessa' on aivan mainio ohjenuora jopa elokuvien katseluun!
VastaaPoistaVillasukka, lisäsin tekstiin linkin sinun blogiisi. Kiitos muistutuksesta! Olen kirjoituksesi toki aiemmin lukenutkin :-).
Niin, sirkus jäi vähän vaisuksi. Ainestahan siinä olisi ollut vaikka minkälaiseen sadunomaiseen kuvaukseen.
Sanna, luulen, että kun lukee kirjan rinnan elokuvan, saa leffastakin enempi irti. Nyt siitä jäi paljon puuttumaan.
SPOILERVAROITUS!!! Jatkossa lievä juonipaljastus, joka saattaa herkkiä lukijoilta harmittaa :-).
Villasukka & Sanna, elokuvassa elefanttien veteen oli yksi viittaus: sirkuksen johtaja otti Jacobin töihin juuri kantamaan vettä elefanteille. Sitten hän nauroi partaansa, ettei heillä edes ole elefantteja.... En silti käsitä, mitä nimi merkitsee. Se lienee kuitenkin tärkeä avain koko tarinaan, joten olisi valaisevaa, jos joku ymmärtäisi sen paremmin ja valaisisi minuakin :-D...
Minulle tuo nimi jäi myös vähän mysteeriksi. Kuten Sanna ja Villasukka kirjahyllyssä mainitsevat, kirjassakin juttu jää vähän auki. Minä odotin koko kirjan ajan selvennystä sille, miksi Jacob suuttui niin valtavasti asuintoverin "ilmiselvästä valheesta", mutta ei sitä tosiaan koskaan tullut.
VastaaPoistaElokuva oli minusta "ihan jees". Tykkään kyllä Twilighteista, mutta en elokuvina: Pattison on minusta ihan liian poikanen.
Elokuvaähkystä piti vielä sanomani, että mieheni katsoo elokuvia siinä missä minä luen kirjoja ja kerran, kauan sitten vietimme lauantain katsomalla Ben Hurin, Tuulen viemää ja vielä jonkun kolmannen elokuvan. Se oli vähän liikaa minulle :)
Minusta tuohon nimeen sisältyy jonkinlaista ironiaa. Ikään kuin Jacobin koko ura sirkuksessa olisi ollut hieman samaa kuin kuvittellinen veden kantaminen elefanteille: jotain muuta, mennyttä aikaa, epätodellista, vaikka totta.
VastaaPoistaPidin tästä kirjana, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi katsoa elokuvaa. Olen vähän varovainen katsomaan elokuvasovituksia kirjoista. :)
En pitänyt leffasta minäkään, ihan harmitti, kun sen puitteissa ja miljöössä olisi ollut tilaa vaikka mihin. Valju oli, Robert Pattinson Jacobina suorastaan kehno enkä nähnyt mitään kipinää rakkaustarinassa.
VastaaPoistaLeffan (kirjan) nimi ei minua häirinnyt. Tirehtöörin letkautuksessa se tosiaan mainittiin ja jotakuinkin samoin tulkitsin kuin kaima.
Katjat, kyllä tuota juuri nimi varmasti ajaa takaa! Elokuvassa se ehkä enempi näyttäytyy sellaisena olemattomana toimintana, kirjassa kenties sille rakentuu syvempi merkitys. Kiitos kaimakset! :-)
VastaaPoistaLumiomenen Katjalle en elokuvaa voi edes suositella, sillä olen toisen Katjan kanssa aivan samaa mieltä. Tosiaan, rakkaustarinaankaan ei elokuva saanut hehkua.
Maija, Ben Hur ja Tuulen viemää ovatkin jo yksinään pitkiä :-D!
VastaaPoistaKirjoista ei äkkiä saa ähkyä. Sellaista en vielä ole tässä elämässä kokenut. Ajattelen, että kirja sittenkin on elokuvaa ilmaisuvoimaisempi, vaikka usein muuta sanotaan.
Sinulle on tunnustus blogissani :).
VastaaPoistaKiitos, Maria :-)! Poimin sen mukaani heti sopivassa rakosessa.
VastaaPoistaKiinnostava aihe tuo elokuva vs. kirja, samasta teoksesta.
VastaaPoistaItse olen vertaillut kesällä Tuulen viemää, molemmat uusia ja hyviä tuttavuuksia. Samoin mietin Menneen maailman tv-sarjan ja kirjan eroja. Tuulen Viemää oli monessa kohtaa erilainen, mutta Mennyt maailma mielestäni ei, joskin tv-sarja oli minusta parempi, mutta olin sen nähnyt ensin, joten se saattoi vaikuttaa.
Samoin uusin Narniafilmi (Kaspianin retki maan ääriin) oli erilainen kuin kirja, esimerkiksi motivaatio-osaa ja tapahtumajärjestystä oli muutettu, ja minusta idea oli ihan onnistunut, vaikka kirjasta pidän paljon enemmän, ei filmikään ollut huono, vaan erittäin hyvä sekin.
Jokke, minä useimmiten petyn elokuvaan. Esimerkiksi Hiljaiset sillat oli aikoinaan sellainen järkyttävän upea lukukokemus, että elokuva tuntui sen rinnalla lähinnä naurettavalta yritykseltä (Sorry vaan, Clint & Meryl!).
VastaaPoistaNyt kun mainitsit Tuulen viemää, huomaan, että siinäpä on elokuva, joka ei ole sellaisenaan ollut pettymys. Itse olen sen toki nähnyt ensimmäisen kerran jo aika pienenä tyttönä ennen kirjan lukemista, joten sekin huikea kokemus saattaa vaikuttaa siihen kuvaan, mikä minulla elokuvasta on.
Tämä roikkuu minullakin tbr-listalla :) sen ajattelin yhdistää nimenomaan lue kirja / katso elokuva -haasteeseen vielä loppuvuodelle.
VastaaPoistaIhana elokuva.
VastaaPoistaNaakku, mukava kuulla! Kiva päästä lukemaan, mitä pidät erityisesti elokuvasta. Nyt et ainakaan odota liikoja :-D...
VastaaPoistaHannele, hauska kuulla, että pidit!