Voi itku! Minulla on lupaava novellikäsikirjoitus, jonka ajattelin lähettää kirjoituskilpailuun. Olin jo eräänä iltana painamassa sähköpostin Lähetä-painiketta, kun tajusin, ettei novelli olekaan hyvä sellaisenaan. Sain välähdyksenomaisesti selkeän kuvan siitä, miten tekstiä pitää muokata, että se avautuu paremmin kaikille. Nyt tämä kuva on tipotiessään! Puhf!
Voihan katkennut lyijykynän terä! Mitähän tässä nyt pitäsi tehdä? Pääni lyö tyhjää, kun yritän saada taannoisen myöhäisillan ajatusta takaisin mieleeni. Mitähän oikein tuumin, kun en heti silloin tehnyt muokkauksia, edes jotakin pikaista hahmotelmaa?
Jos jotakin, tässä piilee opetus: kun ajatus on kirkkaimmillaan, älä hukkaa hetkeä vaan kirjoita, kirjoita vimmatusti! Seuraavalla kerralla kirjoitan ideat vaikka puseronhihaani. Yksi kätevä kapistus ideoiden muistiinpainamiseen on muuten melkein aina mukana roikkuva puhelin. Siihen voi aina jättää itselleen muistilappusen.
En ole muuten koskaan aiemmin osallistunut kirjoituskilpailuun, paitsi koulussa joskus raittiuskirjoituskilpailuihin, joista sainkin aina jotakin mukavaa pikkupalkintoa vaihdossa. Nyt katson kilpailua tapana saada palautetta omasta tekstistä. Palautettahan on sekin, ettei saa mitään palautetta! Toki kilpailuun osallistuminen tuo myös vähän jännitystä elämään ja väriä kirjoitusharrastukseen.
Kertokaapa, minkälaisia kokemuksia teillä muilla on kilpailuista! Oletteko osallistuneet ja miksi - jos ette, miksi? Mitä olette oppineet? Mitä kokeneet?
Niin joo, ja jos joku saa kiinni kadonneen ajatukseni, sen voi palauttaa takaisin lähettäjälle. Löytöpalkkio!