Saranat ja sardiinit Oulun kaupunginteatterissa

Oulun kaupunginteatterin suuri näyttämön yleisössä oli lauantaina ilahduttavan paljon tavanomaista nuorempaa katsojakuntaa, kun esityksessä on Jaakko Saariluoman ohjaama farssi Saranat ja sardiinit. Farssina kappale onkin ihan onnistunut kappale, mutta heti on todettava, ettei farssi ole koskaan ollut teatterin tyylilajeista minun henkilökohtainen pääsuosikkini. Parhaimmillaan farssi on älyttömän hyvää tilannekomiikkaa, pahimmillaan sählinkiä. Oulun kaupunginteatterin Saranat ja sardiinit oli molempia.

Kyseessä on Michael Fraynin kirjoittama klassikoksi kohonnut näytelmä, jota esitetään jatkuvasti ympäri maailman. Elokuvaversioksikin sen on Peter Bogdanovich tehnyt englanninkielisellä nimellään  Noises off.

Elokuvan ja näytelmän välillä ei arvatenkaan ole huimia eroja, mutta molemmat toimivat toki omilla vahvuuksillaan. Elokuvassa leikkaukset rytmittävät ryntäilyä, joka näyttämöllä näkyy kokonaan. Kaikkialla tapahtuu välillä samaan aikaan, ja tällaisen kaikki mulle -katsojan on vaikea keskittyä kunnolla mihinkään. Kun elokuvassa Michael Cainen roolihahmo nousee jokseenkin päähenkilöksi, näytelmästä se jää puuttumaan. Farssi käyttää nimittäin näyttämöllä stereotypioita kärjistävää henkilörepertuaaria laajasti hyväkseen, ja Oulun kaupunginteatterin näyttelijät tekevät rooleissaan kyllä hengästyttävän suorituksen. Tässä ei moni pääse vähällä!

Kuva: Jussi Tuokkola / Oulun kaupunginteatteri

Juoni näytelmässä on kiinnostava: On näyttelijäporukka ja ohjaaja (Timo Reinikka). On viimeinen harjoitus ennen ensi-iltaa. On repliikkejä unohteleva näyttelijä (Anneli Juustinen), toimimattomia lavasteita, ihmissuhdesotkuja, blondi (Elina Korhonen) ja tietysti yksi juoppo (Hannu Pelkonen). Tulee näytelmän esitys, jossa tulehtuneet suhteet (Mikko Leskelä, Janne Raudaskoski, Merja Pietilä ja Heli Haapalainen sekä muut) heittävät haasteita esityksestä suoriutumiseen. Tulee suursuosion keränneen näytelmän viimeinen esitys, joka on paljolti improvisaatiota ja melkein katastrofi täysin levällään olevassa tilanteessa. Onneksi on kuitenkin aina valmiina oleva avustaja (Aki Pelkonen), joka melkein pelastaa kaiken. Pysyitkö mukana? Minäkin vain vaivoin, mutta hauskaa oli!

Saranoissa ja sardiineissa on taattu ammattimainen poljento, jonka lopussa olin tyytyväinen, että hikeä vuodattaneet näyttelijät pääsivät loppuun urakkansa ja lepäämään ja minä pääsin kotiin. Silti Saranat ja sardiinit jatkaa kyllä elinikää naurattamalla erityisesti toisella puoliajalla, joten hullunkurisuutta rakastaville tämä on pimeinä syysiltoina ihan must!